12000 päivää ilman viinaa

Matti Nykänen sanoi Iltasanomissa: ”Tempaisin heti pään täyteen!”

Tämä, pian varmaan kuolemattomuuden saavuttava, uudehko nykäismi syntyi, kun Nykäselle tuli Ylen 100 päivää ilman viinaa – haaste täyteen. On se kova! Sanonko mitä muuta se on? Ok. Mutta vasta jutun lopussa.

Meikälle tuli juuri täyteen 12000 päivää ilman viinaa. Jos moinen outo elämäntapa kiinnostaa, niin jotenkin näin se voisi mennä sinunkin kohdallasi:

100 päivää

Rankan ja pitkään jatkuneen alkoholinkäytön fyysiset oireet alkavat todenteolla helpottaa vasta sadan päivän jälkeen. Se on vaatimaton alku ja etappi, jossa motiivi mitataan: Aiotko ponnistaa kohti uudenlaista elämäntapaa, vai et. Väheksymättä ketään, mutta anteeksi vain, sata päivää ei siis vielä ole kovin kummoinen rintaan lyömisen paikka – tosin todelliselle alan miehelle ja naiselle lähes saavuttamaton pätkä.

365 päivää

Jokainen vuodenaika ja kaikki juhlapyhät testattu ilman kemiallisia stimulansseja. On helppo herpaantua: Onnistuin! Et. Vuosi on vain vuosi. Se on hieno saavutus, mutta jos aiot elää täyttä elämää, niin niitä on jäljellä (toivottavasti) vielä mittava jono. Miten ajattelit ne käyttää? Ryyppäämällä? On jälleen uudelleen motivoitumisen ja skarppaamisen paikka. Vuodessa rankan juomisen henkiset seuraamukset alkavat jo hieman helpottaa ja ryyppäämisen syyt paljastua. Toki suurimmat pelot ja neuroosit ovat vielä voimissaan, samoin kyky pettää itseänsä. Jotakin parempaa kuitenkin jo hahmottuu sumun keskeltä. Elämää häiritseviä aaveita on kuitenkin vielä aivan liikaa.

1000 päivää

Työt jo sujuvat. Pätkissä ainakin. Samoin juhlat ilman kemiallista buustia onnistuvat jotenkuten. Hetken koet jo aavisteluja siitä, miltä todellinen mielenrauha voisi tuntua. Maailma alkaa näyttää paikalta, jossa ylipäätään kannattaa olla ja elää. Se on riemastuttava havainto. Ajoittaisia mykistymisiä iltaruskon ja oranssille hehkuvien pihlajanmarjojen edessä. Lapsuuden kyky ihmetellä maailmaa on palautumassa. Ounasteluja ihmiselämän suurista mahdollisuuksista. Vielä liikaa keksittyä maailmantuskaa ja muiden tekemisten turhaa seuraamista. Itsetunto palailee pätkittäin.

3000 päivää

Kuljet jo pää pystyssä. Hommat sujuvat. Ehkä hynääkin kertyy – tai siis kertyy, jos on taipumusta kerätä. Tiedät jo, että maailmassa ei ole hyviä ja huonoja ihmisiä. On vain ihmisiä, kanssakulkijoita. Suurin osa eksyksissä. Monet täysin. Itsekin olit. Kerrot illan parhaat vitsit juhlissa, vaikka olet todennäköisesti ainoa, joka ei ota. Olet myös ainoa, joka katsoo aamulla muita silmiin. Muistat kyllä krapulan viheliäisyyden. Niinpä annat heidän olla rauhassa. Normimorkkis kestää noin kolme päivää. Sitten he ovat valmiita taas – hankkimaan sen uudelleen.

6000 päivää

Seuraat huvittuneena ikuista keskustelua alkoholin haitoista ja hyvistä puolista. Tiedät totuuden: oikeasti hyviä puolia ei juuri ole. Keinotodellisuus voi olla hetken miellyttävää, mutta siinä se sitten onkin: laiha korvike tosiolevasta, jonka sinä jo näet ja koet. Et silti väitä vastaan. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen valheeseensa. Oikeastaan se on kosmoksen lahja ihmiselle: kyky huijata itseään ja paeta totuutta. He, jotka puolustavat alkoholin käyttöä henkeen ja vereen, vastustavat yleensä kannabiksen pössyttelyä yhtä kiihkeästi. Oma huume on hyväksyttävää, muiden ei.

Itse et käytä tietenkään mitään psyykeen vaikuttavia aineita, koska elämä on herkullisinta nauttia raakana ilman kemiallista pehmennystä.  Sanonta ”elämä on parasta huumetta” on paskaa, koska oikea elämä ei ole huumetta, vaan todellisuutta tässä ja nyt. Todellisuudessa on aina kaikki hyvin ja oikein, siksi se on niin kiehtova. Se, miellyttääkö se joka hetki sinua, on kokonaan toinen juttu. Aika toisarvoinen.

10000 päivää

Voit tehdä mitä haluat. Mennä ja tulla. Päätät itse elämäsi jokaisesta kohdasta, olet vapaa – paitsi kohtalosta. Jos se päättää testata sietokykyäsi, se tekee sen. Sairastut tai menetät omaisuutesi. Se on sitten voivoi.  Maailmankaikkeus haukottelee kohtalollesi. Älä siis kitise. Joku läheinen kuolee. Ihme kyllä hautajaisissa ei ryypätä, vaikka juuri siellä pitäisi.

12000 päivää

Alitajunta ei unohda mitään. Kun näet ihmisten jonottavan ilmaisia muoviämpäreitä, huomaat ajattelevasi: tuollaisessa olisi hyvä tehdä kiljua. Ehkä monet tekevätkin. Juomien maulla ei ole oikeasti väliä, ainoastaan sen sisältämällä alkoholilla on. Jos ensi yönä kaikkien vuosikertaviinien ja laatukonjakkien sisältämästä alkoholista poistuisi sen huumaava vaikutus ja muut ominaisuudet säilyisivät, ylihuomenna ei olisi viiniasiantuntijoita ja punanenäisiä konjakin nuuhkijoita.

*    *    *

Kaksitoistatuhatta päivää on vain jono yksittäisiä päiviä. Jono, joka tästä hetkestä kurottautuu taaksepäin kohti olemattomuutta. Menneisyys on olemattomuutta. Vain päivistä viimeinen – ainoa todellinen – on olemassa. Se on juuri tänään. Ainoastaan sillä/tällä on merkitystä. Jos olet ollut vuoden juomatta ja tänään kännissä, olet kännissä. Jos olit joskus huipputerve, mutta tänään sairastelet, olet sairas. Jos olit joskus maailman paras mäkihyppääjä, mutta tänään sekoilet kännissä, olet vain surkea juoppo (siinä vastaus alun mattinykäsprobleemaan). Niin yksinkertaista se on.  Jos et huomaa juuri NYT läsnäolevaa todellisuuttasi, et huomaa mitään. Sitä sanotaan harhaksi. Alkoholi ja huumeet ovat oiva keino päästä siihen. Jos sellainen kiinnostaa elämää enemmän, niin tervemenoa.

Jussi Juhani

Kommentit

  • Timo

    Varsin hyvää näkemystä aiheesta, josta vast ikkään kirjoitin. :)

  • lefa

    Terve Jussi raittiita jatkoja toivoo Lefa Kouvolasta

  • Veikko Kastinen

    Hieno valinta ja päätös, elää ilman alkoholia. Olen sitä mieltä että vähän alkoholia ITSELLENI on hyvä, paljon on paha. Vaikka niin ei ole aina ollut.
    Ogelma ei ole alkoholissa, vaan juojassa/juojalla.

  • Libis

    Ja vaikka olisit 20000 päivää juomatta, olet siltikin vain surkea juoppo, joka luulee olevansa vahvempi kuin muut ihmiset, vaikkei ole.

    • Sybil

      Libis ohoi, kommenttisi on jokseenkin samaa tasoa kuin jos sanoisit jollekulle 30 vuotta sitten syöpää sairastaneelle: “Ja vaikka olisit 20 000 päivää sairastamatta syöpää, olet siltikin vain surkea syöpäsairas, joka kuvittelee olevansa vahvempi kuin muut ihmiset, vaikkei ole.”

      • Libis

        En rinnastaisi juoppoja syöpäsairaisiin. Syövän syntyyn et voi vaikuttaa.
        Matkin tuossa vain blogistia, joka haukkui Nykästä surkeaksi juopoksi.

        • Sybil

          Asiaa noin niinkuin sisältä käsin kolunneena ja kokeneena voin sanoa, että on hieman osuvampaa kutsua viinan kanssa läträävää henkilöä surkeaksi juopoksi kuin viinasta tuhansia päiviä erossa pysynyttä. Silloin kuin itse join rankasti, minulle (ja juomiselleni) oli se ja sama, kutsuiko minua joku surkeaksi juopoksi vai jättikö kutsumatta. Itse koin olevani sekä surkea että juoppo. Jos olisin siinä vaiheessa kuullut jonkun haukkuvan vuosikausia raittiiina pysynyttä henkilöä surkeaksi juopoksi, olisin pitänyt haukkujaa täydellisenä idioottina. Mutta näkökulmansa kullakin. Voisihan sitä alkaa kutsua huumeriippuvuuksista toipuneita surkeiksi narkeiksi, peliriippuvuudesta toipuneita surkeiksi uhkapelureiksi ja syömishäiriöistä toipuneita surkeiksi suursyömäreiksi. Vallitkoon kaiken tasapäistävä sanomisen demokratia – seurauksena tosin on, että käyttämämme kieli tyhjenee merkityksistä.

  • sime

    Joo ei kannattaisi Mattia moittia. Tee itse jotain samanlaista ensin…. Outo vertaus Matin kustannuksella taas kerran. Osoitti olevansa ylempi ihminen ,,,, voi mikä mäntti.

  • Sybil

    Vai niin…

Kommentointi on suljettu.