Koska nykyisin (varsinkin pääkaupunkiseudulla) on trendikästä väheksyä ja parjata ns. kantasuomalaisuutta ja sitä edustavia ihmisiä, niin yhdyn kuoroon. Mitäs ovat antaneet selkärankansa valahtaa nilkkoihin, nykyvätykset. Kun ihminen menettää ylpeytensä juuristaan, jäljelle jää… no, juureton vätys. Mutta onhan se identiteetti sekin.

Alan tottua siihen itsekin. Aivopesu puree. Olen nimittäin hävettävä muinaisjäännös aikakaudelta, jolloin tässä maassa ihmisillä vielä oli selkäranka – ja sen mukana kaikki se muu. Se, mikä nykytulkinnan mukaan on enimmäkseen väärin.

Salaa ja hivenen kaihoisasti muistelen silti aikaa, jolloin meikäläisille ei jatkuvasti natkutettu. Ainakaan liian äänekkäästi. Emme sallineet sellaista, eivätkä iskät varsinkaan.  Olimme ylpeitä suomalaisuudestamme. Sitä asennetta nyt kadun. Ja myös isukit varmaan siellä sankarihaudoissaan. Turhaan kuolivat. Kyllä orjanakin olisi ollut parempi kuin kalmona. Kai.

Onneksi kaikki on nyt toisin. Paremmin ja monikulttuurisemmin. Oman kulttuurimme junttimainen takapajuisuus on viimeinkin huomattu ja jokainen yrittää olla jotakin muuta kuin maalaisesti puhuva metsäläisten jälkeläinen. Mikään ei ole vähemmän muodikasta kuin olla supisuomalainen juntti.

Sitä yrittää itsekin Helsingin reissuilla matkia muita ja piilottaa mölkerötaustansa millä tavoin tahansa. Jos ei muuten, niin trendikkäillä loppukiekaisuilla puheessaan. Ihan toimiva keino. Tosin hieman naurettava, mutta paljon parempi kuin oma savolaisaksenttini, jolla menettää kaiken uskottavuutensa jo ennen kättelyä.

Tällaiseksi tämä on mennyt. Niinpä ahvenanmaalaiset ovat aivan oikeassa kutsuessaan mantereelta saarelleen erehtyneitä tuoreemman polven meikävätyksiä suomalaispaskoiksi ja finnjäveleiksi. Ihminen on sitä, miksi suostuu. Minä käytän loppukiekaisua ja nuo siellä saarella suostuvat kuuntelemaan paikallisen herrakansan vittuilua.

Näin siellä kuulemma tapahtuu, mikäli uskomme Iltalehden juttua. Ja miksi emme uskoisi? Onhan lehti julistautunut vastuulliseksi mediaksi muiden yhtä vastuullisten kanssa erottuakseen muukalaisvihaa lietsovista valemedioista.

Eli kun juttu siis on lähtökohtaisesti totta, niin päättelen sen perusteella, että kantasuomalaiset kohtaavat Ahvenanmaalla tosi kolkkoa rasismia kielensä vuoksi.

Jos jokin muu väestöryhmä jossakin saisi osakseen samanlaista kohtelua suomenkielisiltä suomalaisilta, pöyristyneitä riittäisi. Nyt ei ole näkynyt. Paitsi siinä kaikenlaista rasismia ja syrjintää vastustavassa hyvien ihmisten FB-ryhmässä. Siellä oltiin sitä mieltä, että mitäs menivät, juntit.

– Kyllähän totuus on se, että kaikista maailman kielistä suomi on se vihatuin täällä, sanoo kolme vuotta Ahvenanmaalla asunut Janne lehden jutussa.

No, lehden mukaan nimi on tekaistu ja niin toki saattaa olla koko juttukin, mutta karmealta kuulostaa, jos on totta. Suomen kieli maailman vihatuin kieli Suomessa… Olkoonkin, että jollakin naurettavalla  itsehallintopläntillä, mutta…

No niin..

Pakko kompata sitä hyvien ihmisten FB-ryhmää: Mitäs, Janne, menit mongertamaan tätä noloa muinaiskieltä fiksujen ihmisten joukkoon! Vielä ruotsinkielisten. Ne ovat maailman fiineintä sakkia. Ihan sama, jos olisit kehunut tuohivirsuja vannoutuneille crocsien käyttäjille.

Olisit edes käyttänyt loppukiekaisua.

Jussi Juhani