Älkää pyydelkö anteeksi – se tulkitaan heikkoudeksi

Aku Louhimies pyysi anteeksi. Noin tuhat kertaa. Kannattiko? Epäilen. Toki kriisiviestinnän asiantuntijoiden mukaan juuri niin pitää tehdä, mutta epäilen edelleen. Aiemmin uskoin anteeksipyynnön voimaan, mutta some-aikakauden ihmiset pyyhkivät katumuksellasi takamustaan. He tulkitsevat sen heikkoudeksi.

Ehkä se onkin. Putin ei ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään, Trump tai Erdogan eivät tule ikinä pyytämään. Heillä on valtakuntansa, Louhimies menetti omansa.  Näin se vain todellisuudessa näyttää menevän. Paljasta heille kurkkusi antautumisen merkiksi – ja he viiltävät sen auki. Anteeksiantoa ei enää ole.

Mediaraivon kohteeksi joutuneille ehdottaisinkin tästä lähtien järkevämpää kriisiviestintäohjetta. Keksin sen ihan itse – tosin vahvasti Mel Gibsonia mukaillen: Pyydän teiltä anteeksi tekojani – mutta vasta sitten, jos helvetti jäätyy.

Siinä on munaa. Rehellisesti sanoen kaipaisin nykykeskusteluun eniten juuri sitä. Munaa.

Kun ikivanhojen virheiden muisteleminen ja niistä lynkkaaminen on nyt niin muotia, kannan korteni kekoon. Haluan samalla korjata sukupuolten välistä epätasapainoa tässä tiimellyksessä kertomalla, että syyllistyvät paskamaisuuksiin naisetkin. Tai siis ainakin ennen vanhaan syyllistyivät. Nykyenkelit ja yksisarvisrunoilijat tietenkään eivät.

Aikoinaan opettajinani oli parikin pahasisuista ja syntymäilkeää akkaa. Toinen kiusasi minua joka ikisellä oppitunnillaan vahtaamalla pienintäkin liikahdustani voidakseen ajaa minut luokasta ulos. Onnistui lähes joka päivä. Vietin loppupäivän piilossa lähimetsässä, koska en uskaltanut mennä kotiin. Hän teki sen vain sukupuoleni vuoksi. Siksi, että olin poika. Hän ei voinut sietää vilkkaita poikia.

Toiseen törmäsin muutettuani kylää. Tämä opettajaksi naamioitunut Pahatar katsoi asiakseen varoittaa tyttöystävääni minusta. Että kuinka hän tuhlaisi elämänsä, jos jatkaisi seurustelua kanssani. Itse asiassa hän lopulta kertoi sen melkein kaikille luokan tytöille.  Arvatkaa suosioni sen jälkeen.

Ovat muka jo liian vanhoja juttuja?  Eivät minusta. Suurin piirtein yhtä unhoon painuneita kuin median nyt esiin nostamat kohumuistelot eräiden mieshenkilöiden vuosikymmeniä sitten tekemistä virheistä.

Vai mikä niiden vanhenemisaika on? 10 vuotta? 20? Murha ei tietääkseni vanhene koskaan ja loukkaus ei ainakaan. Joten yritän tässä lietsoa kansanliikettä minua kiusanneita naisopettajia kohtaan. Ihan vain, että saisin kostoni viimeinkin. Tosin he ovat jo kuolleet, mutta voin neuvoa haudat.

Jussi Juhani

PS.Sampo Terho ei suostunut antamaan Louhimiehelle pystiä. Rehellisesti puhuen: kuka haluaa Terholta yhtään mitään?

Kommentit

  • Luksan Kalle

    Joo. Olen samaa mieltä. Siksi käytänkin suomenkielen parasta ilmaisua tällä kohdalla ja se ilmaisu on yksinkertaisuudessaan. Ohoh! Se on tähän asti näin kolmen vartin ikäiseksi toiminut joka kera,.

  • Raimo

    Just näin.Eikä noita hommia hoideta, kuten “eturivin “näyttelijättäret tekivät. Herää kysymys millaisia ne takarivin “ammattilaiset”sitten ovat. Kyllä esim. Krista Kososen pinnat meni pakkasen puolelle, Jussi-gaalan älämölön jälkeen, vaikka ei niitä pojoja ole paljon ollukkaa.

  • Hjhjhj

    Kosonen ei todella vaikuttanut kirkasjärkiseltä sössötyksessään, jota jatkoi ja jatkoi ja jatkoi…
    Sympatiani ovat Louhimiehen puolella tässä ajojahdissa. Sanmalla on sanottava, etten itse ikikuunapäivänä olisi suostunut syömään oksennusta niinkuin en muutenkaan työpaikallani suostu kenenkään riepoteltavaksi. Oksennuksen olisi saanut syödä vaikka Louhimies, mutta kohtuutonta sitä on Ylen A-studiossa 15-20 vuoden kuluttua hänelle syöttää. Varsinkin, kun tuona aikana on tehty monta projektia yhdessä vapaaehtoisesti.

  • P-ls

    Niin ja kuka tietää mitkä kaikki jutut näistä naisten sössötyksistä on edes tottakaan. Ja miksi puhutaan että esim. Louhimies on ohjannut kuviaan virheellisesti? Sillä on ollut sellainen ohjaustyyli ja varmastikin vielä aikahyvin toimiva koska menestynyt hyvin. näyttelijät todennäköisesti vielä vapaaehtoisesti mukana projekteissa..

  • Hannu Musakka

    Jossain tilanteessa anteeksipyyntö on paikallaan, eikä se ole heikkouden merkki, vaan henkisen kasvamisen. Siihen kasvamiseen ei Donald “Duck” Trump pysty eikä moni muu, joka kuvittelee itsestään liikoja. Louhimies osoitti vahvuutensa ja säilytti kasvonsa. Sen sijaan monet selittelijät Jussi-gaalassa menettivät vähäisetkin arvonsa.

Jätä kommentti

*