Allahin pipo tiukalla

Kun olin lapsi, kävelin seinävierustoja pitkin. Uskovaiset kertoivat minulle, että koska olen niin tuhma, Jumala pudottaa kuuman kiven niskaani. Pläts! Se on sitten siinä. Mutta olin ovela. Tajusin, että taloissa oli räystäät. Ne kyllä suojaavat Jumalan kiviltä. Siksi kävelin pitkin seinän vierustoja. Jos oli lyhyt räystäs, se oli hankalaa; piti hivuttautua kylki edellä selkä seinähirsiä vasten. Mutta pelastuin. Yksikään kivi ei osunut.

Jonkin kolttosen jälkeen kylän pappi jylisi minulle ja veljelleni: Te Kuosmasen pojat olette niin räähkiä, että teistä tulee korkeintaan metsätyömiehiä, jos niitäkään. En ymmärtänyt mikä siinä kohtalossa olisi niin erityisen kurjaa, sillä ihailin metsätyömiehiä. Olivat kylän kovakuntoisinta porukkaa ja osasivat tilipäivänä ottaa ilon irti elämästä. Ja kun jätkä kuoli puun alle jäätyään, niin kuulemma heti raakkui lähipuussa varis. Jätkän sielu kun siirtyi siihen, eikä mihinkään harppukuoroon.

Olin ehkä kymmenen, kun herätyskokouksessa saarnamies kertoi pelastumisihmeestään:
Hän oli tulossa synninpesästä, tanssilavalta, kun yllätti valtava ukkonen. Salamoita leiskui ja taivas jyrähteli. Saarnamies ymmärsi, että taivas metelöi ihan vain hänen takiaan. Jumala tahtoi tuhota hänet, koska hän vietti niin irstasta elämää, että puristeli tuntemattomia naisia humpan pyörteissä.

”Silloin heittäydyin ojaan polvilleni ja huusin suureen ääneen: Jumalani, jos säästät henkeni, annan sydämeni sinulle enkä enää ikinä syntiä tee!” näin saarnaaja kertoi kauhunhetkestään, ja jatkoi: ”Ja uskokaa täi älkää, yksikään salama ei osunut minuun ja pelastuin.”

Olin siis kymmenen. Kuiskasin vieressä istuvalle puheesta lumoutuneelle kaverilleni: ”Tuo äijä on seko.” Kaveri katsoi minua kuin minä olisin seko. Silloin sain esimakua siitä mitä hölynpölylle altistuminen saa aikaiseksi: hölynpölyllä toimivat aivot. Kaverilleni oli hyvää vauhtia kehittymässä sellaiset. Lopulta hän oppi puhumaan kielillä ja kuoli hullujenhuoneella.

Siihen aikaan kirkko ja uskikset eivät hyväksyneet edes avoliittoa saatikka esiaviollista seksiä. Käteenveto oli kuoleman synti. Homostelusta papit olivat reilusti samaa mieltä kuin raamattunsakin: ” Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. ” Niin kolmannessa Mooseksen kirjassa seisoo, tarkistakaa vaikka. Ja mitä papit julistivat, sen kirkkokansa totena uskoi. Se oli hyytävää aikaa.

Sitten järki alkoi hivuttautua salokyliinkin. Valistuksen voittokulun aloittivat tiedemiehet ja kirjailijat. Lopulta Hymy-lehti jatkoi sitä (Hesari ei). Osansa lienee ollut myös rock and rollilla ja varsinkin e-pillereiden tulemisella. Ne vapauttivat naiset nauttimaan seksistä ilman raskauden pelkoa. Naisista tuli tasa-arvoisia.

Myös miehet pelastuivat kristillisen ikeen taakasta: keskikalja vapautui.

Pappeja hirvitti, kun kansakunnan panoindeksi kohosi hetkessä huippulukuihin: kahdeksan kertaa kuukaudessa! (siitä se on ikävä kyllä laskenut nykyiselle säälittävälle neljän räpellyskerran tasolle).

Tieteen, tiedottamisen ja sopivan rienauksen ansiosta uskonnon kuristava ote väistyi suomalaisten kurkulta. Maastamme tuli kertaheitolla monin verroin parempi ja iloisempi paikka. Tulikiveä ei silti satanut. Ilmeisesti Jumalan pipo löystyi.

Nyt yritämme epätoivoisesti olla kohteliaita uusien kansalaistemme uskonnollisille näkemyksille, vaikka ne ovat vielä alkeellisempia kuin omamme olivat. Miksi? Auttaako se heitä maallistumaan –  mikä lienee jokaisen järkevän toive.

Kun Hymy-lehti jutuissaan avoimesti pilkkasi pylväisiin kiipeäviä uskonkiihkoilijoita, eikö se ollut paras tapa saada hihhulointi tässä maassa vähenemään? Kun Hannu Salama kirjoitti Juhannustanssit-kirjansa, eikö sillä ollut silmiä avaava vaikutus meihin kaikkiin? Kun tiede julisti, että ihminen ei alkanut aatamista vaan apinasta, näimme miten ahdasmielistä – ja neuroottista – elämää kirkko oli meille tarjoillut. Sillä uskontoa ilman neurooseja ei ole olemassa. Uskonto on joukkoneuroosi. Pahimmillaan kollektiivinen psykoosi.

Eikö kaikille pitäisi tehdä sama palvelus, mikä meillekin tehtiin: vapauttaa heidät uskontonsa orjuudesta? Eikö islamistille voisi sanoa aivan suoraan – ja mahdollisimman äänekkäästi – ettei paratiisissa odota ainuttakaan neitsyttä lukipa pyhässä kirjassa asiasta ihan mitä tahansa.

Että naiset ovat yhtä arvokkaita minihameessa ja bikineissä kuin umpikauhtanoissakin. Että mies eroaa naisesta lähinnä vain siinä, että hänellä on kivekset. Että, jos jumalat meiltä jotakin odottavat, niin ihan vähiten toisten alistamista. Että jotkut vain syntyvät homoiksi, jotkut heteroiksi, muutamat siltä väliltä. Että viattomien tappamien on iljettävin ja viheliäisin teko kaikkien mahdollisten ja mahdottomien jumalien silmissä. Että ainutta oikeaa uskontoa ei ole olemassa. Että papit ja mullahit tietävät jumalasta yhtä paljon kuin yksinkertainen kamelikuski tai juoppo metsätyömies – eivät yhtään mitään.

Että Allahilla on edelleen pipo hieman liian kireällä.

Jussi Juhani

PS. Kirjoitettuani tämän kuljen kaiken varalta muutaman päivän pitkin seinän vierustoja.

 

Kommentit

  • Qvist

    On yhdenlaista kristillistä uskoa ja sitten on toisenlaista. Ensimmäiset 300–400 vuotta kirkon historiassa suurin osa kirkkoisistä ja kirkkokansasta uskoi kaiken ennalleenasettamiseen eli siihen, että Jumala hyvyydessään uudistaa luomakuntansa poistamalla siitä pahan tarvitsematta tuhota ainuttakaan ihmistä. Ihminen nähtiin ensisijaisesti Jumalan kuvana ja vasta toissijaisesti synnin tahraamana. Ihmisten “pahuus” vertautui heikkouteen tai sairauteen, jonka hyvä ja taitava Lääkäri osasi poistaa ihmisistä vaurioittamatta ihmistä itseään. Dantemaiset helvettikuvastot lähtivät liikkeelle mm. Hieronymoksen Vulgata-raamatunkäännöksen käännösvirheistä ja Augustinuksen patologisesta subjektivismista, jotka molemmat sopivat kuin nenä päähän maallistuneen kirkko-organisaation haaveeseen saada pitää kirkkokansa paremmin pihdeissään pelottelun keinoin. Alkuperäisissä teksteissä ei ole olemassa helvetti-käsitettä lainkaan. Koska kirkkohistoria on edennyt niin kuin se on edennyt, nykykristillisyys edustaa suurelta osin näkemystä, jossa Muhammed on vaihdettu Jeesukseen, mutta vääräuskoisia ihmisiä liekkimeressä käristävä Jumala on pysynyt samana. Surulista, mutta totta.

    • Qvist

      PS. Dante- ja Muhammed-viittauksia ei tule ottaa kronologisesti kirjaimellisesti… :)

    • Jukka

      Samoin kuin nyt ajankohtainen avioliittoon vihkiminen tuli kirkon duuniksi joskus 300-luvulla, bisneksenä aatelisille, joilla tuli ongelmia perimiskysymyksissä, kun olivat siittäneet lapsia sinne sun tänne. Avioeroja saattoi myös hankkia sopivaa korvasuta vastaan.

  • Marko Grönroos

    Ei se toimi, koska Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleet maahanmuuttajat kuuluvat toiseen etniseen ryhmään, joiden ryhmäidentiteetin keskeisenä merkkinä on uskonto, tarkemmin sanottuna islam. On tavanomaista, että etniset ryhmät korostavat identiteettiään erilaisin tekijöin, kuten pidemmällä tai lyhyemmällä parralla tai uskonnolla. Pilkatessamme islamia emme siten pilkkaa islamia vaan näitä toisia etnisiä ryhmiä ja siten jyrkennämme etnistä ryhmäkontrastia, mikä voi kehittyä konfliktiksi. Kristinusko ei ole meillä Suomessa minkäänlainen etnisen ryhmäidentiteetin merkki, joten sen pilkkaaminen ei aiheuta erityistä ryhmäkonfliktia.

    Koska maahanmuuttajien etniset ryhmät ovat yhteiskunnassamme alistettuja, muodostuu pilkasta helposti myös alistamisen väline. Kukaan ei halua olla alistettu ja pyrkimys vain edistää ryhmäidentiteetin vahvistumista. Eli islamin. Ryhmäkontrasti aikaansaa ryhmän jäsenissä mukautumisen tähän heitä yhdistävään identiteettiin – osin oma-aloitteisesti, osin kurinpidolla. Alistetut ryhmät aina pyrkivät myös parantamaan asemaansa ja jos ja kun se ei ole helppoa yhteiskunnan sääntöjen puitteissa, se sitten tehdään niiden ulkopuolella. Tämä tarkoittaa radikalisoitumista ja väkivaltaa.

    Eli ei. Islam-pilkkaa tai kritiikkiä ei kannata esittää maahanmuuttajayhteisöjen ulkopuolelta. On parempi minimoida uskonnon sija ryhmäkonfliktin symbolina, jolloin maahanmuuttajaryhmien sisällä on mahdollista kehittyä monimuotoisuutta, sen sijaan että se tukahtuisi.

    • Qvist

      On päivänselvää, ettei epäymmärrys muslimeja kohtaan hyödytä ketään. Ja monimuotoisuus kehittyy ja konfliktiherkkyys vähenee jonkin ryhmän sisällä tosiaan ainoastaan ryhmän sisältä käsin. Juuri tähän muslimien keskuudessa – maailmanlaajuisella tasolla – pyrkii esim. Maajid Nawaz, islamistitaustainen muslimi.

    • Jussi Kuosmanen

      Hyvin perusteltu kommentti. Kiitos. Tuo, mitä sanot, pitänee paikkansa. Silti liiallinen ymmärtäminen ja hyssyttely eivät nekään edistä tärkeintä yhteisen ymmärryksen elementtiä, eli ns. maallistumista. Olen hieman sitä mieltä, että uskonnottomuutta ja tieteeseen perustuvaa maailmankuvaa pitäisi julistaa katoilta ja toripöydiltä. Paimentolaisparodiat ihmisen asemasta maailmankaikkeudessa saisivat jo väistyä menninkäistarujen joukkoon.

      • Iivo

        Hienoja kommentteja ja näkökulmia.
        Sanoisin myös, että uskonnonvapautta tulee kunnioittaa vaikka jokin uskonto voi tuntua ulkopuolisesta kuinka pöljältä tahansa. Vaikka uskonnotonta ja tieteellistä maailmankuvaa levittäisi kuinka paljon tahansa, niin aina tulee olemaan ihmisiä jotka kääntyvät uskoon. Heille uskoontulo on yhtä vapauttava kokemus kuinka vaikkapa homolle ulostulo kaapista.

        • Jukka

          Uskonnollisuus on katoamassa, kuolemassa sukupuuttoon, ainakin länsimaissa jos uskomme tiedetutkimusta.
          http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000386683.html

          Uskonnottomuuden kasvu on eksponentiaalista. Heikko signaali, joka vahvistuu. Miksi sitä ei huomata johtunee että uskonto on yhä enemmän yksityisasia.

          Ei todista uskontoja oikeaksi tai vääräksi mutta sen, ettei kyseessä ole “muoti-ilmiö”. Joskus sadan vuoden päästä uskonnollisuus voi olla samanlainen aikansa historian osoitus, kuin afrikan poppamiehet ovat meille nykyisin.

      • Hämmis

        Höh! Entäpä jos tämän ajan pölhöjä ovatkin tieteeseen uskovat, siis melkein kaikki länsimaiset ihmiset. Kristinuskon pilkaaminen ei muutenkaan enää kovin ajankohtaista, se kun makaa maassa henkitoreissaan, toisin taas Islamin ja Allahin laita, niistä taas voi päätyä päätä lyhyemmäksi. Tämän tiedeajan hengessä on helppo nähdä kaikki uskonnollisuus epäilyttävänä, mutta samalla unohdetaan, että koko kulttuuri on aikanaan syntynyt uskon ja uskonnon perustalle.

  • Kadotuksella kyllästetty

    Artikkelissa annettiin ymmärtää että kristillinen hihhulointi olisi Suomessa jo historiaa. Sitähän se ei valitettavasti ole. Edelleen vaivutaan psykoottiseen transsiin, puhutaan kielillä ja huudetaan maailmanloppua. Kannattaa tutustua vaikkapa Aito avioliitto -kampanjan julistuksiin ja sisältöihin todetakseen, etteivät kristinuskon primitiiviset kiihkoilijat ole maastamme mihinkään kadonneet.

  • Karjalaispoika

    Enpä tunnistanut omaa (ortodoksista) uskontoani tuosta kirjoituksesta. Todennäköisesti olen kirjoittajaa vanhempi, joten aikakausien ero ei selitä asiaa. Vastaa

    • Karjalaismies

      Eihän siitä tunnista nykyistä (luterilaistakaan) uskoamme, mutta jo elämää nähneet ikäpolvet kyllä tunnistavat sekä luterilaisen että kreikkalaiskatolisen uskontulkinnan. Luterilaisuus on muuttunut paljon, ortodoksisuudessa on jatkuvat sisäinen sääntökähinä menossa yhä, kun ei niitä kaanoneita mihinkään voi muuttaa, ehkä unohtaa.

Jätä kommentti

*