Doping-huijaus

Citius, altius, fortius! Tuo komea latinankielinen soopa on Olympialiikkeen motto ja urheilijoiden pyhä julistus. Suomennan sen: Kierommin, luihummin, venäläisemmin. Mömmöjä, piikkejä, valtiollista dopingia ja astmasuihkeita. Sellainen on huippu-urheilun todellisuus tänä päivänä. Venäläiset jotenkin ymmärtää, koska ”vaikka voissa paistais”… mutta että jo norjalaisetkin.

Voittaminen millä vippaskonstilla hyvänsä on nykyurheilijoille, ja varsinkin taustajoukoille, pakkomielle kuin audikuskille ohittaminen kylätiellä. (A propos: Olympialiikkeen logona on läjä samoja noloja rinkuloita kuin Audin keulalla – tuon epätoivoisesti Mersua imitoivan tusinakoslan.)

Ilman kemiallisia ja lääketieteellisiä ihmiskokeita olympialiikkeen – ja kilpaurheilun ylipäätään – hartiat lysähtäisivät. Ei pysähdy Riossa kellot haamuaikoihin eikä värise rima kiehtovasti tolppien nenässä, jos ainoastaan puhtaat urheilijat osallistuvat skaboihin. Ilman kemiaa palaisimme takaisin inhimillisen tylsiin tuloksiin – ja nekin muutaman pikku maan voimin. Sitä päivää emme näe. Ja olen varma, ettemme edes halua nähdä.

Haluamme hirmutuloksia ja öljynkiiltoisia sankareita – vaikka nämä myöhemmin osoittautuisivat tekokarpaaseiksi. Ja heitä on riittänyt. Vääryydellä hankittujen mitalien palautuskilinä käy kuin Prisman pulloautomaatilla. Mutta katsomossa ei anneta tosiasioiden pilata hurmosta…

Haluamme yhä uskoa urheilun puhtauteen ja pyrkimysten jalouteen, vaikka sellaista ei enää esiinny kuin korkeintaan piirikunnallisella tasolla. Huipulla koko homma on ajat sitten lipsahtanut organisoiduksi kusetukseksi, jossa se maa voittaa, jolla on parhaat mengelet.

Suuret ”urheilumaat” ovat huijanneet jo vuosikymmeniä. Niille taistelu mitaleista on eräänlaista sotaa. Soditaan kansainvälisestä katu-uskottavuudesta ja valtiollisesta ryhdikkyydestä. Olympialaisissa niillä on kyse muka leikin varjolla suoritetusta isottelusta: Koska olemme muutenkin mahtavia, olemme myös nopeampia, terveempiä, urheampia… paremman ihmislajin edustajia siis.  Übermensch.

Nyt näyttää, että jälkirangaistuksena aiemmista voitonjuhlistaan koko Venäjän joukkue joutuu jättämään Rion kesäolympialaiset väliin valtiojohtoisen dopingin vuoksi. Bravo! Mitä suoraselkäisyyttä CASilta (Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin). Kemikaalipellet jääkööt kotiin. Mitä siitä tulee, jos tekopelillä…

Se on oikein. Vai onko?

Jos rehtiys ja aidosti puhdas urheilu nostettaisi oikeasti kunniaan – ja vieläpä takautuvasti – niin tuhansia entisiä tuloksia pitäisi mitätöidä. Maailmanennätykset valuisivat alaspäin kuin miestissit. Kiinalaiset pitäisi välittömästi sulkea kisoista (linkki), samoin jenkit. Ranskalaiset pyöräilijät ilman muuta ja kylkijäisinä muutkin patonkimaan edustajat Seinen rannalle piikittämään toisiaan.  Jamakalaiset ihmejuoksijat saisivat rauhassa vetää ganjaa huijaustensa muistoille kotimaassaan (linkki) jne.

Ja tekopyhiltä norjalaishiihtäjiltä, prkl, pitäisi kieltää kisojen teeveekatselukin. Ovat olleet jumalattomia jeesustelijoita. Itse muka niin puhtoisia. Vetävät astmalääkkeitä turskan kyytipojaksi että koko maa haisee Ventolinelle . Ruotsalaisilta pitäisi kieltää jopa kisoista puhuminen. Ihan vain Paavo Nurmen muistoksi. Sitä paitsi ruotsalaisurheilijat alkavat olla silmittömän maahanmuuton seurauksena kaikki vain mukaruotsalaisia.  Määrätynlaista dopingia sekin.

Suomalaisista urheilijoista en puhu mitään. Olemme niin viaton ja vilpitön kansakunta. Vilpittömän hölmöjä varsinkin uskossamme urheilumme puhtauteen. Muistanette, miten hyvin pärjäsimme hiihdossa vuosikymmenet peräjälkeen? No miten on, olemmeko pärjänneet sen jälkeen, kun Lahdessa karpaaseilta otettiin taikajuomat talteen? Joo, eipä ole ilman kemiallista buustia juuri tarvinnut mitalikahveja ryyppiä.

Sellaista se on. Puhtaita urheilijoitakin toki on, mutta löytyvät tällä hetkellä tuloksista kohdasta ynnä muut. Ja tulevat pysymäänkin siellä.

Jo ajat sitten eräs kilpaurheilua inhoava matematiikan opettaja visioi, että tulee vielä aika, jolloin kengurun geeneillä muunnellut korkeushyppääjät loikkaavat ilman vauhtia neljän metrin korkeuteen ja norpan muotoiset uimarit vetävät hengittämättä neljä altaan mittaa. Hengittävät vasta palkintopallilla. Kiduksillaan. Saattaa olla.

Jussi Juhani

PS. En vihaa huippu-urheilua. Vihaan dopingiin liittyvää teeskentelyä. Urheilu sinänsä on parhaita tapoja tuhlata elämänsä. Itsellänikin on muutamia aivan kirkkaimpia SM-pokaaleja kirjahyllyssä. Tosin lajista, jossa dopingista ei ole hyötyä. Laji vaatii huippufysiikan lisäksi taiteellisuutta, luovuutta, musiikillista lahjakkuutta, tyylitajua, psykologista pelisilmää, hienomotoristen liikenyanssien tajua – ja kykyä sietää homottelu. Mitään noista ei pysty kemiallisesti parantamaan.