Ehkä typerin muoti ikinä

Kirjassaan Vanki nimeltä Papillon, Henry Charriêre kertoo tositarinan nuoresta miehestä, joka sai elinkautisen vankeustuomion. Mies oli aivan varma, ettei pääse koskaan vapaaksi. Niinpä hän tatuoi kasvonsa kauttaaltaan mustaksi naamioksi. Vankilassa sillä ei ollut väliä – eikä millään.

Yllättäen hänet armahdettiin. Niillä kasvoilla ei enää voinut palata sivistyksen pariin. Hän jäi elämään viidakkoon vankilan liepeille. Oli pakko. Tatuoitu naamari olisi ollut liikaa sen ajan normikansalaisille. Hän oli tehnyt korvaamattoman vahingon itsellensä silkkaa ajattelemattomuuttaan ja typeryyttään.

Tuo tarina tulee mieleen, kun näen täyteen tatuoituja nuoria ihmisiä. Ja heitä riittää nykyisin.

Eräänä päivänä trendityperyyden lumous haihtuu – ja siinä sitä ollaan: ryppyinen nahka täynnä säälittävän vanhanaikaisia töherryksiä ja kuviteltu katu-uskottavuus tasan nolla. Jokainen uusi sukupolvi inhoaa edellisen polven muotivillityksiä. Niinpä kaikki haluavat lopulta niistä eroon, myös tatuoidut kuvistaan. Jeesus-sandaalit ja olkatoppaukset on helppo heittää roskiin, tatuointeja ei. Kaksikymmentä vuotta vielä ja nykytatuoinnit näyttävät naurettavilta. Ovat kuin iholle taltioitu takatukka.

Minun nuoruudessani tatuoinnit olivat vankilalintujen ja juoppojen merimiesten tunnusmerkkejä. Kunnon kansalaiset kavahtivat, kun näkivät tatuoidun ihon. Naiset puristivat käsilaukkuaan tiukemmin ja vaihtoivat kadun toiselle puolen. Miehet varautuivat kohtamaan riidanhaastajan. Tatuoituja pelättiin ja inhottiin, koska he eivät piitanneet yhteiskunnan normeista. He olivat omalla tavallaan vapaita kulkijoita – tosin lyhytikäisiä ja onnettomia.

Juuri tuosta syystä tatuoinneista tuli tämän sukupolven muotia: He ihailevat vapautta, mutta joutuvat tyytymään sen surkeisiin symboleihin. Nössöpolven edustajat haluavat esittää tatuoinneillaan sovinnaissäännöistä irtautunutta puolianarkistia.  Mutta eivät oikeasti ole sellaisia, sillä vapaus ei ole kännykkäpeli.  He kaipaavat katu-uskottavuutta, mutta heillä ei ole sitä luonnostaan. Ylihuolehtivien äitien, päiväkotitätien, peltipoliisien ja koulukuraattorien kasvattamilla polkupyöräkypäräihmisillä ei vain ole.

Niinpä pehmosukupolvi alkoi feikata kovista. He matkivat linnakundien ja mistään piittaamattomien katuhamppien puhetyyliä, asennetta ja tatuointikulttuuria. Sanoittavat ja soittavat muka uhmakasta gansta rapia, vaikka eivät koskaan ole eläneet kadulla, puhumattakaan vankiloista. Siloposkisen suomalaispojan gansta rap on yhtä aito kuin keltaiset keinonahkabootsit.

Rokkareista se alkoi, levisi TV-juontajiin – ja nyt jo kiltit pissistytöt haluavat töhriä kuulaan ihonsa piloille.

Surullista.  He katuvat sitä vielä. Parin vuosikymmenen kuluttua ihonsiirtoon erikoistuneet klinikat ovat ylityöllistettyjä – muuten tatuointeja ei oikeasti saa kunnolla poistettuja. Eikä edes ihonsiirrollakaan, jos on paljon. Siitä jää liian paljastavat ja rumat arvet.

Mitäkö minä, vanha pieru, muka ymmärrän tatuointikulttuurista? Jotain.

Minullakin on vanhanaikaisia paskakuvia ympäri kehoani. Kaikkialla. En ole niistä ylpeä. Tein ne silloin kun ne eivät olleet lainkaan muotia, kymmeniä vuosia sitten. Aikana, jolloin oikeasti oli kaduilla eläviä tyyppejä. Elin siellä hetken itsekin. Eivät he olleet kovia, kaduilla eläjät, kyydistä tippuneita vain. Säännöistä piittaamattomia toki, mutta olosuhteiden pakosta. He tatuoivat itsensä vankilareissuillaan. Eivät muodin vuoksi, vaan pitääkseen tuskan loitolla.

Polkupyöräkypäriä ei ollut.

Otattaisin kuvat pois, jos se olisi mahdollista. Sitä kokeiltiin sairaalassa, mutta urakka olisi ollut niin valtava ja kivulias, että luovuin. Lyhythihaisten paitojen käyttämistä kartan. En halua enää yhdenkään mukavan mummon vaihtavan kadun puolta vuokseni. Olen vain kiltti setä, jonka hukattu nuoruus on typerästi töherretty ihoon.

Jussi Juhani

PS. Jos katsotte tarkasti profiilikuvaani, huomaatte ranteessa ihonsiirteen. Se ei onnistu koskaan kovin hyvin. Että kannattaako?

Kommentit

  • Jukka

    En ota kantaa tatuointeihin kun en itse niitä kanna mutta toisaalta moralisointikaan ei osu tähän, se on jokaisen oma asia
    mutta
    On vaikea uskoa, että toimittaja olisi lukenut Papilonin
    Vertaus on huono ja täysin tuulesta temmattu
    Tämä Cherriere ei koskaa kuten toimittaja väittää ollut varma ettei pääse koskaan vapaaksi, vaan hän alkoi heti suunnitella pakoa koska oli tuomittu väärin perustein
    Toiseksi Cherrier ei ikinä piileskellyt vapaaksi päästyään viidakossa tatuointiaan, eikä hänellä ollut kasvot tatuoitu vaan hän otti rintaansa perhosen kuvan vankilassa ja tästä tulee nimi Papillon, koska perhonen on Ranskaksi Papillon, siis pelkkä pieni perhonen rinnassa! (jota hänen naisensa pitivät ….mitä luulette)
    Papillon ts. Cherriere eli rikkaan ja jännittävän elämän jota varjosti lukuisat paot jne. Ainut kerta kun hän oli ns. viidakossa johtui siitä, että yhden paon yhteydessä hän ajatui veneellä Columbiaan jossa oli puoli vuotta Intiaanien hoidettavana, sieltä palattuaan jatkoi seikkailuja.
    Hänellä oli itsetunto kohdallaan ja eli täyttä elämää koko elämänsä ajan.
    Kannattaa lukea sekä Papillon, että Banco kaikki pelissä!

    • Jussi Kuosmanen

      Charriêre kertoo tarinassaan _toisesta_ vangista, joka tatuoi kasvonsa ja jäi viidakkoon, ei itsestään. Henry Charriêre itse pakeni ja eli loppuelämänsä vapaana miehenä. Ja aivan totta, hänellä oli rinnassaan tatuoitu perhonen, papillon.

      • Tatuoitu

        Vertaus on kyllä huono, koska kokonaan tatuoimattoman kehon ja tatuoitujen kasvojen väliin mahtuu aika huomattava määrä eri toteutus tapoja. Sinulle “oikea” tatuointi on vankilassa, kadulla ja merillä hakatut töhryt. Tatuointikulttuuri itsessään on todellisuudessa yli 5000 vuotta vanha, ja se aikoinaan esim. myös aatelisten keskuudessa suosittua.

    • Nykänen

      Onko nyt niin,että Jukka ei ole koskaan lukenut ko.teosta?
      Tatuointien teettäminen kehoonsa jopa kaulaan ja pään alueelle kertoo ihmisen typeryydestä.

  • ksv

    Aikamoinen yleistys :D Ehkä niitä tatuointeja katuu jos on otettu huonoista syistä ja huonoja töherryksiä ;)

  • Annikki

    Vähän kuin toteaisi, että naimisiin ei kannata kenenkään mennä, kun oma liitto on mennyt päin seinää. Ei jatkoon.

  • Mustamies

    En tajoitse ihteeni, mutta oon aatellu ostoo punaiset puuhelemet.
    Ukkinikin sanoi: ilima on niin kylymän koliaa, kun ei ole helemiä kaalassa !
    Kaalaliina on nykyään muotia uskon, että punaiset puuhelemet kaalassa ajjaa saman asian.

  • Puijon pöjö

    Typerää muotia? Kalakukkopäähine?

  • Mameha

    Ei tullut sitten mieleen, että nykynuorisolle tatuoinnit tuskin merkitsevät samaa kuin sinun nuoruudessasi? Maailma muuttuu. Tatuointeja on tehty tuhansien vuosien ajan lukuisista eri syistä, joten ne sinun ikäpolvesi linnassa ja merellä otetut leimat eivät ole yhtään sen oikeampia tai autenttisempia kuin tämänkään päivän kuvat.

    • edu666

      Tatskat ja lävärit on nössöä. Tosimiehet tekee amputoinnin. Siinä on tyyliä.

  • r

    “Jokaisen on tanssittava omat tanssinsa.”

  • Nättimies

    Kyllä. Kun tapaan tai olen tekemisissä ihmisen kanssa, jolla noita ratsukoille on, niin tuntuu että ei luota sellaiseen ollenkaan.
    Olenkin tehnyt sairaaloihin aloitteen, että niistä johtuvat vaivat saa asiakas maksaa omasta pussista ja niitä ei yhteiskumme laskuun niinkuin kela tule korvaamaan ollenkaan. Että siihen katsoen kakarat ottakaatte niitä.

Kommentointi on suljettu.