Itsenäisyyspäivän pullistelu

Katselin Yleltä Jyväskylän itsenäisyyspäivän paraatia; tappokoneita joka lähtöön ja komeaa marssimusiikkia. On parempi varustautua, koska naapurissahan asuu potentiaalisia sotahulluja, jotka voivat koska tahansa haluta lisää elintilaa, lebensraumia. Eikö niin?

No joo. Puolustuskyvyn esittelystähän siinä oli kysymys. Hieman kuin sammakolla, joka pullistaa leukapussiaan, jotta lammikon muut sammakot vakuuttuisivat tappelukunnosta .

En vastusta moista pullistelua. Se on realismia – vaikkakin äärimmäisen surullista. Mutta…

Ihminen on piilohirviö. Ja samalla tunteellinen teeskentelijä. Puheissa kaikki haluavat kaikille vain hyvää, muka. Papit ovat saarnanneet jokaisessa uskonnossa jo vuosituhansia lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa, myötätuntoa – mitä imelän sentimentaalista ilmaisua milloinkin käytetään – ja tiukan paikan tullen juuri ne unohtuvat ensimmäiseksi.

Rauhasta on puhuttu ja sen puolesta marssittu siitä lähtien kun ihminen oppi kävelemään – ja sitten: Kaboom, bang, ratatataa… repeytyneitä ruumiita, irronneita jäseniä, kärventyneitä lapsia, itkeviä omaisia, hautajaiskulkueita, pakolaisia… ja jossakin jotkut esittelevät jo uusinta aseteknologiaansa, ideologiaansa, uskontoaan, leukapussiaan.

Mistä luulet, että tuo johtuu? Ja kaikki muu pienempi tora ja tappelu?

Sinusta. Juuri sinusta. Ja minusta. Meistä. Edellä mainittujen pahimmista ominaisuuksista: Naurettavasta itsekkyydestä ja patologisesta oikeassa olemisen tarpeesta. Egon jästipäisyydestä. Älä yhtään yritä: Sinun jästipäisyydestäsi!

Vaikka syy on aina sinussa, et koskaan tule myöntämään sitä. Et sinä, emme me, eikä kukaan. Vika on mielestämme AINA muissa – ja emme vain huomaa, että me ITSE olemme nuo muut. Samaa paskasakkia. Oletko koskaan myöntänyt kuuluvasi paskasakkiin? Sellaiseen, joka on tarpeen tullen valmis vaikka hirveyksiin? Joo et. Tiedätkö: ei kukaan muukaan ole.

Niin se menee.

Kun yksilöegot pullistuvat ”oikean asian” puhaltamina, niin jästipäisyydestään kiihottuneet narsistit kiistan molemmilla puolin kääntyvät tohkeissaan jumalansa ja johtajiensa puoleen: Johda meidät voittoon! Yksilönarsismi kasvaa hetkessä joukkojen narsismiksi. Pian ”oikeassa olevaa” ryhmäegoaan puolustava aggressiivinen ihmisjoukko, megasammakko, muuttuu hirviöksi. Kaboom! Bang! Ratatataa..

Jälkiselvittelyssä, ruumiskasojen ja itkevien lasten äärellä, KAIKKI ovat omasta mielestään edelleen oikeassa. Kukaan ei oppinut mistään mitään. Eikä tule oppimaan. Ego ei voi oppia väärässä olemista, koska se olisi sen tuho. Se on olemassa vain silloin, kun se on oikeassa. Siksi leukapussi.

Lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, myötätunto – nuo sentimentaaliset asiat – ovat samaa leukapussia nekin. Tosin ennen täyteen puhaltamista.
Oliko kryptistä? Egoille totuus tuppaa olemaan.

Jussi Juhani

PS. Olipa muuten Saulilla järkevää sanottavaa Linnan juhlien alla Ylen haastattelussa! Sarkasmiakin olin huomaavinani. Haastattelu täällä. Haastattelun varsinainen anti alkaa kohdasta 2:15. Terveen järjen puhetta tunnemökellyksen sijaan!

PS.PS. Mutta tanssia se ei osaa. Kannattaisi ottaa minulta ja Maijalta muutama tunti.