Kansallinen vähättelyn taito

Tultuani riittävän vanhaksi ja selvitettyäni itselleni asioiden tärkeysjärjestyksen, uskallan ihmetellä suomalaisuudessa seuraavaa: Miksi kaikki, joka tulee muualta, on muka parempaa kuin se, mikä meillä on jo valmiina omasta takaa? Se on hölmöä. Onko meillä kansallinen hinku olla hölmöjä? Mistä tämä alituinen suomalaisuuden vähättely kumpuaa?

Hyvinvoinnin, demokratian ja kulttuurin mallia haemme Ruotsista

Miksi? Miten kansakunta, joka jo alun perin ryösti perusomaisuutensa muilta (viikingit), kartutti kassaansa lisää alistamalla ja verottamalla heikompia ihmisryhmiä (esim. suomalaisia), tuli sikarikkaaksi myymällä röyhkeästi aseita ja raaka-aineita viime sotien osapuolille pysytellen itse luihusti sivussa, voi olla esimerkki mistään?

Miten maa, joka vielä nykyaikana pitää verovaroin yllä naurettavaa kuningashuonetta pellehoveineen, leikkiprinsessoineen ja feikkihallitsijoineen, voi olla esimerkkinä tasavallalle demokratiasta?

Me emme ole kansakuntana koskaan ryöstäneet keneltäkään mitään. Emme huijanneet, emmekä pelanneet kansainvälistä filunkia omaksi eduksemme. Silti olemme vaurastuneet ihan mukavasti. Se on tehty kovalla työllä, raatamalla. Eikö ruotsalaisten tulisi päinvastoin ihailla meitä? Oletteko huomanneet sellaista?

Meillä on aito demokratia ilman hienohelmoja ja hovinarreja. Katsokaa vaikka Timo Soinia. Kansa valitsi hänet peräti hallitukseen – ja toki aivan pian sama kansa antaa hänelle kenkää. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Ruotsissa muiden puolueiden edustajat eivät edes kättelisi Soinia.

Ja olkaapa rehellisiä: Mitä hienoa on ruotsalaisessa lässytyskulttuurissa verrattuna suomalaisen juron rehtiin suorapuheisuuteen?

Uskontoina kunnioitamme Lähi-Idän paimentolaisten kehittämiä lapsellisia hourailuja.

Eniten uskomme skitsofreeniseen isähahmoon, Jahveen, joka on sekä julma tyranni että samaan aikaan kaiken hyväksyvä naiivi nössö. Psykohemmoon, joka uhkaa laittaa ihmisiä ikuiseen kidutukseen ihan vain sen vuoksi, että joku puraisi palan hänen omenastaan eivätkä kaikki suostu kollektiivisesti sitä katumaan.

Ja kannattaako sitä toista samalla suunnalla perustettua uskontoa edes mainita? Se on, jos mahdollista, vielä hölmömpi. Itse asiassa jo niin taantumuksellista toopeilua, ettei nykykielestämme löydy sanoja kuvailemaan sellaista järjen alennustilaa.

Meillä oli omasta takaa aivan uskomattoman hieno, monipuolinen ja inhimillisen lämmin jumaltarusto ja uskomusjärjestelmä. Melkein kaikilla asioilla oli omat suojelijansa ja jokainen sai keksiä itsellensä turvaksi niin monta jumalaa ja hyvää haltiatarta kuin katsoi tarvitsevansa. Piispoja, kirkkoja ja rituaaleja ei tarvittu. Riitti jos vei lähimetsään leipäpalan ja lorauksen sahtia, ei tarvinnut omaa poikaansa uhrata. Pieni viaton loitsu pellon reunassa tai järven rannalla takasi puurotarpeet ja särpimet. Jos ei tullut, niin se oli sään ja pellon vika, ei jumalan.

Sitten Lalli hermostui talossaan luvatta vierailleeseen ja sieltä ruokatavaroita maksamatta rohmunneeseen piispa Henrikiin ja kopsautti tämän hengettömäksi. Siitä kaikki alkoi – tai siihen kaikki hyvä jumaluusrintamalla loppui. Ulkomainen taikausko vyöryi riesaksemme. Alkoi itämaisten satujen aika, joka ikävä kyllä näyttää jatkuvan valistuksesta huolimatta.

Kehon ja mielen hyvinvointimenetelmät ovat intialaista tuontikrääsää

Jäsenten vääntely eriskummallisiin asentoihin muminan kera on muka hyvinkin terveellistä ja ihmeellistä. Sitä sanotaan joogaksi. Se on Suomessa suosittua vain sen vuoksi, että sanan g-kirjain saa sen kuulostamaan hienolta. Kun siihen lisätään meditaatio ja mindfulness, on upottu jo niin syvälle kahjoiluun, ettei enää töihin kykene. Täytyy downshiftata skeemat pois. Voi hyvä tavaton…

Aivan kuin ei kävely happirikkaassa, linnun laululla ja kanervan tuoksulla kyllästetyssä suomalaismetsässä ajaisi saman asian, mutta sata kertaa tehokkaammin. Eikä siellä kukaan ole kieltämässä, vaikka vääntelisi jäsenensä kannon nokassa solmuun ja hyräilisi samalla. Jos keho kaipaa vielä kovempaa rääkkiä, menee suolle ja juoksee.

Vain mielenrauhasta täysin tietämättömät voivat korvata saunan meditatiivisen vaikutuksen zen-hengitysharjoituksilla ja mantran hokemisilla. Kun istut yksin hämärässä saunassa ja kuuntelet oravan rapistelua lähipuussa ja kiukaan sihahtelua, olet kuusi kertaa syvemmässä nirvanassa kuin Buddha parhaimmillaan. Ainoa tapa, minkä idästä voisi ehkä tuoda Suomeen, on… tuota… en keksi edes sitä yhtä.

Jussi Juhani

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kyllä kansa tietää. Taannoin kuninkuutta pohtiessani tulin sitäkin ajatelleeksi, että kuninkuus voisi olla ylimystön keskuudessa sopima hallintojärjestely. Tosin en tunne asiaa tarkemmin. Idästä nousee aamulla aurinko, tosin huomenna täällä lienee pilvistä.

  • Esuli Mosuli

    Peruna, nauris(ruis) ja muikku, näitä ei sovi unohtaa.

  • Simopekka

    Sauna !
    Laitanpantulet, jo kohta löylyyn. Teenpä niin, että valot pois, luukku auki, lauteille, vettä kiukaalle. Jo suhahtaa, kohta köyryyn. Naatin, ja naatin, kohta suhautan, kalijan. En joogaa …

Kommentointi on suljettu.