Kantaa ottava juhlamekko

” Nyt presidenttipari kättelee jätemuovista valmistettua punaista, mutta väristään huolimatta hyvin eettistä iltapukua. Seuraavaksi kättelyvuorossa on porvarillinen poronnahka, joka on somistettu vähemmän eettisellä minkkikaulanauhalla…  Oo… mutta sieltä saapuu melkein kokonainen kangaspakka Diorin trendikkäintä satiinia… Toivottavasti kukaan ei astu noin arvokkaan kankaan päälle… ”

Jotenkin tuollaiselta kuulosti korvissani selostus Linnan juhlilta siinä vaiheessa, kun vieraat astelivat sisään. Pukujen sisällä olevat ihmiset eivät olleet kovin kiinnostavia, heidän tekonsa ja elämänsä vielä vähemmän. Tärkeintä oli asu – ja selostajien maailmankatsomus.

Varsinkin kauniiden ja hoikkien nuorten naisten asut olivat jälleen kerran ehtymättömän mielenkiinnon ja purevan arvostelun kohteena.  Vanhemmat ja tukevammat naiset olivat aivan turhaan uhranneet varojaan pukuihinsa. Heidät esiteltiin nopeasti vain jonkun pingviiniksi pukeutuneen poliittisen otuksen puolisona.

Linnan juhlat on pinnallisuutemme huipentuma.  Kun olemme ensin muodon vuoksi tirauttaneet pari kyyneltä sotaveteraanien muistoksi, voimmekin siirtyä itse asiaan: Kauhistelemaan erilaisia mekkoja. (Linkki)

Ja tietenkin myös ilmaisemaan raa`an vahingonilomme, jos asuvalinta on mielestämme mennyt kerta kaikkiaan pieleen. Niin kuin Mika Häkkisen puolison karvapuuhkan kohdalla kävi. Muka.

Media taisi julkistaa ensimmäiset äänestystulokset parhaista naistenkoltuista vielä sisääntuloseremonian ollessa kesken. Heti eläkkeellä olevien piispojen kättelemisen jälkeen.

Piispojen kaapuja ei muuten ihme kyllä ole vielä koskaan otettu mukaan tähän valtakunnan tärkeimpään vuosittaiseen äänestykseen. Syytä olisi. Yhtä turhamaisia ovat. Ja kangasta ei taatusti ole haettu Eurokankaan alennusmyynnistä.

Miesten vermeet eivät samisykköjä juuri kiinnosta. Paitsi, jos joku laittaa paitaansa lapsellisen törökauluksen ja jalkaansa pellekengät. Sellainen on ihanan rohkea kokonaisuus.

Milloin muuten naiset havahtuvat tähän jokavuotiseen todelliseen esineellistämiseen? Hehän ovat Linnan juhlissa pelkkiä asuja. Poronnahkaa tai jätemuovia. Osa käveleviä floppeja (median mielestä). Jotkut ovat pukeutuneet mielipiteeseensä – tai korjaan – yhteiskunnalliseen huoleensa.

Miehet taas esitellään kunniamerkkeineen ja titteleineen arvokkaina valtakunnan toimijoina, joiden tärkeyttä virka-asut ja yhdenmukainen frakkikuosi vain korostaa.

Tehkäämme muutos.
Myös miehiä pitää rohkaista pukeutumaan Linnan juhlissa kantaa ottavammin ja räväkämmin.

Teen muutamia ehdotuksia:

Vanginpuku.
Reilu vaakaraita kohdistaisi huomion siihen vähäteltyyn faktaan, että vangeista suurin osa on miehiä.

Lepositeistä valmistetut olkaimet.
Vihjaisi syrjäytyneiden suomalaisten miesten kohteluun. Heistä moni joutuu lopulta lepositeisiin ajauduttuaan delirium tremensin (juoppohulluus) kouriin.

Kestovaipoista ommeltu paita.
Muistuttaisi siitä, ettei edes 100-vuotta itsenäisyyttä ole opettanut meitä kohtelemaan vanhuksiamme arvokkaasti.

Kuolinpaita pitsikauluksella.
Ohjaisi eutanasiakeskustelua oikeaan suuntaan. Siihen, että jokaisella on oikeus valita arvokas kuolema, jos vaihtoehtona on vuosien kituminen kivuliaana kasviksena ilman toivoa paremmasta.

Jussi Juhani

 

 

 

 

 

 

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Esittäisin ensi vuodeksi selostajaa/toimittajaa kertomaan vieraiden painoindeksit ja veroäyrit. Jätettäisiin kerrankin kamppeet toisarvoiseen asemaan. Kaikkien naisten tulisi pukeutua lotta-pukuun ja miesten sota-ajan SA-lomapukuun, ilman arvomerkkejä ja mitaleita. Naisille polkkatukka ja miehille tukka malli SA. Vieraita ei tarvitsisi olla 300 kpl enempää ja ne valittaisiin kansan/huuto-äänestyksen perusteella kunhan ensin äänestettäisiin ketkä saavat äänestää ja ketä ja mistäkin ammatti/ikä/arvo/yms kategorioista. Kategoriat laatisi Pieksämäen toriparlamentti. Juhla-ateriana hernerokkaa kenttäkeittiöstä ja jälkiruokana pannaria. Ruoka nautittaisiin omasta pakista ja kahvit jokainen ryyppäisi pakin kannesta. Boolina olisi hieman käynyttä kotikaljaa. Musiikista huolehtisi Vili Vesterinen ja Tapio Rautavaara-band.

  • Viikon Viisu

    Puvuista puheenollen. Miksei anneta ohjeeksi pukeutua kansallis- tai muinaispukuihin. Suomessa on kosolti kauniita kansallispukuja ja jopa hautalöytöjä menneiltä ajoilta kuten esimerkiksi Tuukkalan puku.
    Tulisipa suomalaisista kansallispuvuista kaunis kavalkadi
    ja herättäisi ihastusta myös ulkolaisten keskuudessa.
    Tosin tänä vuonna oli jo useita kansallispukuja nähtävissä.
    Ne virkistivät pukujonoa! Muuten, koko kättelyn voisi jättää näyttämättä. Oli rasittavaa katsottavaa ja kesti 1,5 tuntia. Olisin mieluimmin katsonut hienoa ohjelmaa kuin joidenkin kompastelua pukulaahuksiin. Ei millään pahalla!

Jätä kommentti

*