Kikkelineurootikkojen vastaisku

Kirjoitin edellisessä blogissani Hesarin julkaisemasta kyselystä, josta kävi ilmi, että suomalaisista 67 prosenttia pitää kaksimielisiä vitsejä seksuaalisena häirintänä ja miehen hakeutumista tanssiessa vartalokosketukseen 53 prosenttia.  Sain niskaani kikkelineuroottikkojen vastaiskun, eli kommenttikentällisen paskaa.

Kestän sen kuin mies. Tarkemmin: kuin pienikokoinen, otsakaljuuntunut, vanhahko mies.

Sillä ärsyttävistä blogiteksteistäni (joita on monta) saamassani negatiivisessa palautteessa lähes aina joku edistynyt ja yhteiskunnallisesti valveutunut kommentoija (yleensä nainen) mainitsee ikäni, sukupuoleni ja ulkonäköni. Eikä tykkää niistä lainkaan.

Ymmärrän heitä. En aina tykkää itsekään. Mutta kun en aio Tuomas Enbusken tapaan viettää vanhuuttani humalassa, niin pakko vain sietää sekä peilikuvansa, että ikänsä. Täytän 24.11. tänä vuonna 67 vuotta.

” Itse aion olla koko vanhuuteni kännissä. Ennen eräpäivääni aion tyynesti leijua alkoholi- ja opiaattihuuruisena hymyillen palvelutalon kahvilassa ”

Kirjoittaa Tuomas. Jota sivumennen sanoen suuresti ihailen. Pidän häntä Suomen toiseksi parhaana bloggaajana. Älyn terävyydessäkin pidän häntä valtakunnan kakkosena. Siinä hänet hakkaa vain Kari Enqwist, jota en ihaile, vaan suorastaan palvon.

Hieman kuitenkin ihmettelen, että kun ei ole enää kovin soveliasta mollata ihmistä sukupuolen, rodun, uskonnon tai muun sellaisen perusteella, niin iän perusteella näköjään kyllä.

Älkääkä vain kikkelineurootikot käsittäkö taas väärin. Ei minua vanhenemiseni harmita tippaakaan, vaan ihan aidosti vituttaa. Jos iän karttuminen ei toisi edelleen koko ajan lisää viisautta ja mielen tyyneyttä, niin ampuisin itseni. Ehkä teenkin sen, kunhan karttuminen lakkaa.

Mutta sitä ennen en aio vouhottaa valtakunnan auktorisoitujen vouhottajien mukana näissä poika/tyttö/mies/nainen –jutuissa, vaan uskon mieluummin vaikka lastenpsykiatri Jari Sinkkosta.  Joka tietenkin on kikkelineurootikkojen mielestä väärässä, koska on vanha. Raskauttavana lisätodisteena se, että on lisäksi miesoletettu.

– Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään “lapseksi”, se on pöhkö, Sinkkonen vakuuttaa jutussa.

Sinkkonen on herrasmies. Hän ei sano, että tuollaisen keksijät ovat pöhköjä, vaan että ajatus on. Minä taas, joka en ole koskaan – hirmuisista pyrkimyksistäni huolimatta – tavoittanut edes herrasmieheyden alinta astetta, sanon suoraan:

Ne, jotka keksivät ehdottaa, ettei poikia enää kutsuttaisi pojiksi ja tyttöjä tytöiksi, eivät ole pelkästään pöhköjä, vaan edustavat sen äärimuotoa: pösilyyttä. Edes normaali logiikka ei pelastane heitä.

Ihmiskieli (ja mieli) ei nimittäin toimi niin, että mikäli laatikossa on kolmekymmentäkaksi pikimustaa palikkaa ja kolmekymmentäkolme vitivalkoista – ja joukossa yksi harmaa – niin kaikkia palikoita kutsuttaisiin harmaiksi tai ei minkään värisiksi. Se olisi pöhköä. Korjaan: pösilöä.

Lapsista suurin osa (edelleen) jakautuu – niin kuin on kai jo miljoona vuotta tehnyt – selkeästi pojiksi ja tytöiksi. Tai sellaisia termejä me olemme käyttäneet erottelemaan pimppi-ihmiset pippeli-ihmistä. Se on hieman epätarkkaa, myönnän, mutta milloin ihmiskieli ei olisi?

Muutama lapsista ei sitten ole kumpaakaan sukupuolta. So what? He, ne muutamat, tarvitsevat saman huomion, rakkauden ja huolenpidon tietenkin kuin enemmistökin. Mutta en ymmärrä, miksi heidän vuokseen pitäisi muuttaa käsitteitä, jotka ovat toimineet ihmiskunnan alusta saakka.

Kukaan ei ymmärrä taatusti väärin, eikä kenellekään tapahdu vahinkoa, vaikka edelleen kutsuisimme suurinta osaa lapsista pojiksi ja tytöiksi. Aikuisena sitten ihan itse ilmoittavat, mihin joukkoon kuuluvat. Ja me kaikki hyväksymme sen hyvillä mielin, vaikka joku vaihtaisi sukupuolileiriä tai sanoutuisi leireistä kokonaan irti.

En millään jaksa uskoa, että tasa-arvokysymyksissä (jotka ovat äärimmäisen tärkeitä) varsinainen ongelma olisi ihmisryhmien sukupuolistavassa nimittelyssä. Se, kuviteltu sukupuolirooliin pakottamien, taittaa olla lähinnä kikkelineuroottinen kysymys.

Jussi Juhani

 

 

Kommentit

  • Tutkiva humanisti

    Hyvä Jussi!
    Jostain kumman syystä nämä tasa-arvo vouhkaajat eli kikkelineurootikot sinua lainatakseni, eivät ole pystyneet selittämään mitenkään sitä ristiriitaa mikä tästä palikkaleikki ajatuksesta tulee: On mainitsemasi eri väriset palikat (värejä voi olla enemmänkin kuin 3), mutta väristä riippumatta ne ovat kaikki samanarvoisia. Vai onko erivärisiä palikoita joita kutsumme jollain yhdellä värillä, ko. väri on silloin eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Väritöntähän ei ole olemassakaan tai jos on niin jonkun värinen palikka on jo silloin mieltänyt itsensä värittömäksi jolloin väritön palikka on taas eriarvoisessa asemassa muihin nähden.

  • nNick

    Kaos kun sukupuoli ei ole sitä mitä roikkuu tai ei roiku haarojen välissä. Kukaan ei ole 100% mies tai nainen. Itseasiassa monet miehet on jossain 60% paikkeilla miehiä, ainakin kaupungeissa. Ei auta yhtään että pallit löytyy.
    Toisaalta monet naiset, esim feministeistä kai suurin osa on samalla tapaa vain 60% naisia, toiset jopa ainoastaan 20%.

    ym jne

    pointsi ymmärretty?

    • Diplomi-Insinööri

      Kas kun se mitä sieltä roikkuu tai ei roiku riittää mulle, Sen mukaan haen seuraa parketilla.

      onko pösilö ymmärtäny ?

    • Haerski

      Milläs tieteellä nuo prosenttiluvut on laskettu? Tällaiseen sukupuolitestiin en olekaan ennen törmännyt.

      Kunnes toisin todistat, niin yleinen tieteen ja uskallan myös väittää, että kansan enemmistön hyväksymä määritelmä sukupuolesta on sen biologinen määritelmä, eli sukupuolen anatominen ilmentymä. Eli kansankielellä se mikä roikkuu tai ei roiku haarojen välissä.

      Huomioithan, että sukupuoli ja sitten se muotitermi “sosiaalinen sukupuoli” ovat täysin eri asioita. Sukupuolessa on kyse nimenomaan suvun jatkamisesta, johon me nisäkkäät tarvitsemme naaras- ja koiraspuoliset yksilöt. Sosiaalinen sukupuoli taas käsittelee enemmänkin sukupuoliin liittyviä yhteiskunnallisia rakenteita, mutta tätä eroahan ei kannata kommentoidessa tietenkään tehdä selväksi, koska pahimmassa tapauksessa se saattaa johtaa jopa ymmärretyksi tulemiseen.

    • Persupahajuntti

      Eli kun minäkään en ole 100% mies (hyväksyn teorian), niin minun pitäisi pahastua, jos joku minua miehenä pitää?
      Ilmeisesti kaikkien tulisi pitää minua juuri sinä, miksi itse itseni määritän? Entäpä kun en ole itsekään varma miesasteestani? Uskon sen kyllä ylittävän 50%, mutta mitä se väliltä 60-95% on? Täytyykö lähteä tutkimuksiin selvityttämään asia, jotta osaan olla sinut itseni kanssa ja osaan kertoa kanssaihmisille millä nimikkeellä sukupuoltani (sukuosaani siis) saavat kutsua? Esimerkiksi ”kolmen vartin mies”. Entä kun aamuisin seisoo, iltaisin vain kiihotettuna, niin ehkä iltaisin olisi korrektia kutsua minua puolimieheksi?

  • equis

    Huvittavaa, että ihminen on päässyt 67-vuoden kunnioitettavaan ikään, mutta viisautta ei ole karttunut sen vertaa, että tajuaisi, miten absurdia on ensinnäkin uhriutua itseen kohdistuvista asiattomuuksista kun nimittelee itsensä kanssa eri mieltä olevia into pinkeänä kikkelineurootikoiksi, pöhköiksi ja pösilöiksi, ja toisekseen olla täysin kykenemätön esittämään ensimmäistäkään vasta-argumenttia edes sille omarakenteiselle olkiukolle, jonka on ihan itse keksinyt. Sen sijaan ymmärrettyään tahallaan täysin väärin alkuperäisen Opetushallituksen ohjeistuksen, jossa ei kielletä käyttämästä nimityksiä poika ja tyttö vaan kehotetaan käyttämään ensisijaisesti etunimiä (eikö tämä ole jo ihmisten välisessä kanssakäymisessä aika normitoimintaa?) ja sitten “argumentoi” vain vain taivastelemalla kuinka pösilöitä tätä vaativat ovat. Ei ensimmäistäkään järkiargumenttia sille, miksi nämä poika ja tyttö-nimitykset ovat niin tärkeitä, että niitä tulee erityisesti korostaa.

    • Persupahajuntti

      Varmaankin on kyse siitä, ettei ymmärrä niiden erityistä kavahtamistakaan, vaikkei pyrkisi erityisesti korostamaan.

      Paljon nimityksiä olennaisempaa on muu kasvatus, jolla huomioidaan yksilö ja mahdollistetaan kehittyminen, elämä ja harrastaminen sukupuolirajoista välittämättä. Meidän tyttö saa leikkiä autoilla, pukeutua miten haluaa, tosin häpeäksemme suosii pinkkiä ja leikkii myös nukeilla :(

  • equis

    “Paljon nimityksiä olennaisempaa on kasvatus.” Tästä olen täysin samaa mieltä. On myös surullista jos ihmisen naiseus tai mieheys on kiinni siitä, miten hyvin on itsensä onnistunut tunkemaan ahtaisiin sukupuolirooleihin.

  • Aivot on

    Kummatkohan mahtavat olla niitä kikkelineurootikoja – he, jotka puhuvat lasten aivoista, vai he, jotka inttävät vastaukseksi “mutta kun kikkeli”?

    “Sukupuoliset stereotypiat älykkyydestä syntyvät varhain ja vaikuttavat lasten kiinnostuksen kohteisiin” http://blog.mensa.fi/?p=337

    • Persupahajuntti

      Ilmeisesti lainaus Mensalta pyrkii esittämään, että jos hämärrän tyttäreni käsitystä sukupuolestaan, saattaa hän uskoa olevansa melkein yhtä älykäs kuin pojat? Nerokasta!

      Tähän asti olen konservatiivina olettanut, että se riittää, että sanon, että ”rakas tyttöni, sinä pystyt mihin vain!”. En siis, että ”sinäkin voit olla yhtä hyvä kuin pojat” tms. sukupuolisotkua.

      • Aivot on

        Ei ole kyse siitä, että pitäisi hämärtää kenenkään käsitystä omasta sukupuolestaan, vaan siitä, ettei siirretä seuraavalle sukupuolelle rajoittuneita käsityksiä siitä, mihin tytöt ja pojat pystyvät. Koska sitä tapahtuu, ja paljon. Usein toki tahattomasti, ilman pahaa atrkoitusta.

        ”Rakas tyttöni, sinä pystyt mihin vain!” on just hyvä.

  • ajk

    Kiitos aivan mainiosta jutusta. Samaa mieltä myös näiden katajaveikkojen, oksan ja pensaan ylivoimaisuudesta.

  • UKK

    Niinkuin equis yllä totesi, tämä lapsia-ei-saa-enää-kutsua-tytöksi-tai-pojaksi -ongelma on bloggaajan ihan itse kehittämä tahallisen väärinymmärtämisen kautta. Sen varjolla pääsee kätevästi haukkumaan ilmeisesti feministejä kikkelineurootikoksia. Lopuksi voi sitten kertoa ratkaisun itse keksimäänsä ongelmaan ja briljeerata omalla nokkeluudellaan.

    Muuten, kuka kutsuu lapsiaan tytöiksi tai pojiksi? Suurin osa vanhemmista kyllä käyttää etunimiä. Sukupuolet on lapsille niin itsestään selviä ettei niistä tarvi muistuttaa. Sukupuoliroolit on eri asia ja voivat aiheuttaa ongelmia, jos lasta yritetään tunkea johonkin ennalta määrättyyn muottiin.

  • nimi tai mineraali

    Kun on niin kovin paljon niistä haaronvälikilluttimista kiinni, että millaista hormonitoimintaa pukkaa myöhemmällä iällä, on ihan hyvä että tenavat jo pienestä pitäen opettelevat jotenkin pärjäämään asian kanssa.

    Samoin kannattaisi opetella pärjäämään oman peilikuvansa kanssa, niin jää se pään värjääminen siniseksi tai violetiksi ja yleinen ihmisviha vähemmälle.

  • P-l

    Ehkäpä jonkunvuoden kuluttua ymmärretään asiayhteys, venimistiliikkeet vihervasemmisto=järjestäytynyt rikollisuus/ternorismin muoto.

Jätä kommentti

*