Narsistien lajikirjo on lisääntynyt. Aiemmin psykologeille ja sellaista leikkiville riitti yksi tyyppi: meuhkaava, yli-itsevarma, röyhkeä, manipuloiva, sliipattu ja hurmaava ekstrovertti narsisti. Mutta tsädääm! – yllättäen putkahti esiin vielä pari narsistilajiketta lisää. Psykologi Craig Malkin löysi heidät. Kiitti vaan, mutta entisilläkin olisi ehkä pärjätty.
Uudet löydökset ovat: Introvertti narsisti ja Yhteisöllinen narsisti.
Introvertti narsisti on se kokousten ja juhlien tuppisuu jäyhä jököttäjä. Huokailee ja pyörittelee silmiään. Ei sano ääneen mielipiteitään, mutta antaa koko olemuksellaan ymmärtää, että perseelleen menee tämäkin tilaisuus. ”Meikä kyllä tietäis miten homman pitäis hoitua, mutta enpähän viitsi suuta aukaista… ” (linkki)
” He saattavat esimerkiksi sanoa ”okei”, ”kyllä”, ”tietysti” tai ”ihan miten haluat”, mutta eivät sen jälkeen joko tee mitään tai toimivat juuri niin kuin itse haluavat.”
Tuttu tyyppi. Mutta enpä olisi narsistiksi tunnistanut. Olen käyttänyt moisista ilmaisua jästipää.
Mutta tämä kolmas, yhteisöllinen narsisti, on varsin mielenkiintoinen tapaus. Nyt kun tohtori Malkin avasi silmäni, tiedän tunnistavani heitä aika liudan. Heillä on autuain hymy kaikista. Yhteisöllinen narsku nimittäin häärii hyväntekijänä ja saa siitä fibansa.
”… he pitävät itseään erityisen hoivaavina, ymmärtäväisinä ja empaattisina. He korostavat ylpeinä, kuinka paljon antavat hyväntekeväisyyteen ja kuinka vähän kuluttavat itseensä.”
Niinpä. Epäilen, että Suomen kirkko ja sen diakoniatyö pullistelee noita. Tekoempatialla suolattuja krokotiilin kyyneleitä kun ei erota aidoista. Eikä kukaan ilkeä kyseenalaistaa hyväntekeväisyystyön tuloksia. Pääasia, että lehdet kirjoittavat ja tekijöillä on kivaa. Yhteisövero on se kaivo, josta voi ikuisesti ammentaa varoja armeliaisuuteensa.
Määrätyistä syistä viime syksynä ilmaantui kuin tyhjästä laupiaiksi samarialaisiksi pukeutuneita egotrippaajia stagelle yli kymmenentuhatta. Heitä kutsuttiin vapaaehtoisiksi. Kävi lämmin henkäys talvisäässä… Lapasia tuli rekkakuormittain ja sukkapuikkojen helinä täytti maan. Hienoa. En ole aiemmin törmännyt moiseen lähimmäisenrakkausaaltoon tässä maassa. En varsinkaan silloin, kun tarjosin asunnottomia ja työttömiä, mutta raitistumaan pyrkiviä, juoppokavereitani eri hoitopaikkoihin. Viimaa piisasi…
Jotkut muistanevat blogini, jossa kerroin, että näistä tuhansista syksyn vapaaehtoisista ainuttakaan ei riittänyt suomalaisten vammaisten ja vanhusten vapaaehtoistyöhön.
No, totta. Varmaan kyytiin mahtui muitakin kuin pelkkiä narsisteja, mutta yliedustus näyttää selvältä. Vai eikö kenenkään muun sääriluuhun muka kolahtanut NOIN valikoiva hyväntekeväisyys?
Ja saatte olla aivan varmoja, että runsaasti valtakunnallista julkisuutta saavien hyväntekeväisyyshankkeiden keulakuvina häärii enimmäkseen pesunkestävät narsistit. Suosituimmat hankkeet on rankattu mediaseksikkyyden ja sen tuoman henkilökohtaisen avara-ja-ennakkoluuloton-sydän -statuksen mukaan. Avuntarvitsijat, joiden auttaminen ei tuo näkyvyyttä eikä jeesus-fiboja, jäävät ilman auttajia.
Malkinin ja muiden tutkijoiden mukaan yhteisölliset narsistit liittävät itseensä esimerkiksi seuraavia luonnehdintoja:
- – Tuon maailmaan rauhaa ja oikeutta.
- – Olen paras ystävä mitä kukaan voi itselleen toivoa.
- – Minut muistetaan kaikista niistä hyvistä teoista, mitä olen tehnyt.
- – Olen kaikkein lämminsydämisin ihminen yhteisössäni.
- – Minusta tulee kuuluisa maailman ongelmien ratkaisijana.
- – Rikastutan suuresti muiden elämää.
- – Olen kykeneväinen ratkaisemaan maailman köyhyysongelman.
- – Minulla on erittäin positiivinen vaikutus muihin ihmisiin.
- – Olen erittäin ymmärtäväinen ihminen.
- – Teen maailmasta paljon kauniimman paikan.
- – Olen poikkeuksellisen luotettava ihminen.
- – Minusta tulee kuuluisa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä.
Kuulostaako tutulta? Jep. Tämän lajityypin edustajia riittää nykymaailmassa. Ihan konserteiksi asti.
Juuri he pitävät tunteisiin vetoavia puheita, vaikka yhteiskunta natisee liitoksissaan. Ja juuri he estävät reagoimasta siihen natinaan järkevästi. Oma värisyttävä tunne, ja muiden manipuloiminen samaan hurmaan, on tärkeämpi kuin kylmän järjen ratkaisut, vaikka maailman tosiasiat tottelevat vain järkeä.
Tätä narsismityyppiä pidän henkilökohtaisesti vaarallisimpana sekä yhteiskunnallisesti, että yksilönä. Noista kahdesta muusta kyllä selviytyy, kun antaa heille omassa päässään aivotilaa vain kikkareen verran. Mutta nämä, yhteisölliset, vetoavat siihen mikä meissä on parasta – ja lamauttavat järkemme syyllistämällä meitä itse luomillaan ajatusvääristymillä: ellemme toimi typerästi, olemme sydämettömiä. Ja typerästi toimiminen johtaa tietenkin lopulta katastrofiin, mutta siitä narsisti ei välitä.
Anteeksi, jos olen jonkun mielestä vittumainen.
Niin me narsistit tuppaamme olemaan. Ja aina me tunnistamme toisemme.
Jussi Juhani
PS. Onko olemassa tapaa auttaa niin, ettei se olisi sidoksissa omaan hyvään mieleen jalosta teosta? Siis täysin pyyteetöntä, narsismista vapaata tapaa?
On.
”Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee”
lehtola
Tunnistaakseen narsistin tuttavapiirissään ei tarvitte olla kouluttautunut narsismintutkija. On ehkä parempikin, ettei ole kouluttautunut, ”höpöhöjen höpöttäjä”.
MaxxiK
Minun työpaikalle tuli narsisti henkilö päälikkö ajoi minut ulos 3 kk kun selkään meni 2 välin rikki. Tein heti oman firman se kesti 2 v kun toin narsisti veti sen minulta pois. Eikä poliisi ottanut vastaan rikosilmoitusta menetin yli 31 kk palkat ja firman lainat jäi itselle.
Eeva
Mahtaa olla palkitsevaa kyetä diagnosoimaan kerralla 10 000 ihmistä tapaamatta heistä ketään ja saada samalla synninpäästö siitä, ettei itse ole intoutunut auttamaan! Tässä kuitenkin muutama fakta avuksi:
1) Keittiöpsykologit ovat aina olleet taitavia tunnistamaan narsistin piirteitä ihmisissä, joista eivät itse pidä. Psykologien näkökulmasta tilanne on usein hieman erilainen.
2) Vapaaehtoistyö on jo useita vuosia ollut epämuodikasta, ja yhdistysten on ollut todella vaikea saada tarpeeksi ihmisiä mukaan toiminnan pyörittämiseen. Viime syksyn jälkeen tilanne on parantunut myös muilla alueilla kuin turvapaikanhakijoiden parissa, vaikka vaikutus ei toki olekaan ollut niin valtava.
3) Toki esim. alkoholistimiehet ovat ryhmä jonka kohdalla tämä ilmiö ei ehkä ole näkynyt millään tavalla, heidän parissaan kuitenkin toimii juuri tuo parjattu kirkon diagoniatyö, jolle ei muuten riitä penniäkään mistään yhteisöverosta. Yhteisöveron tuotto kirkolle kuluu kokonaisuudessaan hautauskuluihin eikä edes riitä niihin kokonaisuudessaan, eli kyllä ne ovat seurakuntalaisten kirkollisverot ja kolehtituotot joilla tuo työ tehdään.
4) Oman kokemukseni mukaan tyypillisin vapaaehtoistyöntekijä on työssä käyvä pienten lasten äiti, jolla ei todellakaan ole aikaa pohtia omaa erinomaisuuttaan, vaan kyllä se kaikki energia menee ihan vain siihen että arki pyörii. Ei ole mitään näyttöä siitä, että vapaaehtoistyöntekijän kyky nauttia tekemästään vapaaehtoistyöstä olisi jotenkin pois vapaaehtoistyön laadusta. Päinvastoin monet vapaaehtoistyön muodot (kuten ystävätoiminta) ovat mukavampia avun saajallekin kun myös auttaja nauttii toiminnasta. Kukaan ei myöskään jaksaisi tehdä vapaaehtoistyötä pitkäjänteisesti, ellei saisi siitä itselleen jotakin. Kyse on kuitenkin harrastuksesta.
5) Vapaaehtoistyön koordinoijat ovat jo pitkään tienneet, että on monen tyyppisiä vapaaehtoisia. On esimerkiksi niitä joille sopii pitkäjänteinen toiminta, ja niitä jotka haluavat sitoutua vain yksittäisiin tilaisuuksiin tms. pienempiin tehtäviin. On myös niitä jotka innostuvat valtavasti mutta se kiinnostus lopahtaa sitten yllättävän pian. Luonnollisesti tätä viimeistä ryhmää ei erityisemmin yritetä kosiskella hommiin, koska heidän alkuinnostuksensa vaatii paljon palvelua (pitäisi järjestää perehdytys välittömästi ja saada heti useita tilaisuuksia tehdä sitä vapaaehtoistyötä), mutta melko pian he joko ilmoittavat etteivät enää jaksa tai sitten vain lakkaavat tekemästä sovittuja hommia. Tällä kertaa rasistit hoitivat vapaaehtoistyön markkinoinnin, joten siihen lähti paljon porukkaa jotka eivät ole aikaisemmin kokeneet mielekkääksi sitoutua vapaaehtoistyöhön, mutta halusivat nyt tehdä jotain pelkän taivastelun sijaan. Tämä on näkynyt myös siinä, että vapaaehtoisten määrä on alkuinnostuksen jälkeen lähtenyt laskuun. Tämä kertoo siitä, että tuossa parjatussa 10 000 uudessa vapaaehtoisessa oli paljon sellaisia, joiden tapa suhtautua vapaaehtoistyöhön oli hyvin erilainen kuin niissä pitkäjänteisen työn tekijöissä, jotka niissä juhlapuheissakin toimintaansa perustelevat.
6) Jos tykkää psykologiasta, kannattaa tutustua myös termiin rationalisointi ja pohtia, missä määrin vapaaehtoisten parjaaminen on vain oma tapa kiillotella sitä ihan omaa hieman nuhjuuntunutta sädekehää. ”Minulla on paha mieli koska nuo näyttävät paremmilta ihmisiltä auttaessaan toisia, mutta oikeasti minä olen se parempi ihminen koska en yritä olla muita parempi.”
Mielellään vielä kuulisin, millä tavalla yhteiskunnalle olisi tullut halvemmaksi hoitaa kaikki turvapaikanhakijoihin liittyvä palkatun henkilöstön voimin?
Pillipiipari
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsimaiden_tuho
iitu
Tuo sukkien neulominen. Ikävä maku jäi sen arvostelusta. Ymmärsinkö että niitä kutojia nyt vihjailtiin narsisteiksi? Ohhoh. Viisas viisas tutkija. Tälläinen tyhmä siivoojakin ymmärtää, että käsityöihminen, jotka sukan osaa tuosta vain kutoa, on tosi onnellinen kun keksi ihanan tavan auttaa. Ehkä monella ei niinkään ole varaa rahaa lahjoittaa, eikä kykyä, aikaa tai voimaa muulla tavalla auttaa. Ja sitten! Jipii! Ihanaa! Tällälailla pystyn! Ja sitten onkin narsisti!?
On se vähän eri asia majoittaa ”pultsari” kun kutoa sukka.