Narsisti vie, muut vikisevät

Narsistien lajikirjo on lisääntynyt. Aiemmin psykologeille ja sellaista leikkiville riitti yksi tyyppi: meuhkaava, yli-itsevarma, röyhkeä, manipuloiva, sliipattu ja hurmaava ekstrovertti narsisti. Mutta tsädääm! – yllättäen putkahti esiin vielä pari narsistilajiketta lisää. Psykologi Craig Malkin löysi heidät. Kiitti vaan, mutta entisilläkin olisi ehkä pärjätty.

Uudet löydökset ovat: Introvertti narsisti ja Yhteisöllinen narsisti.

Introvertti narsisti on se kokousten ja juhlien tuppisuu jäyhä jököttäjä. Huokailee ja pyörittelee silmiään. Ei sano ääneen mielipiteitään, mutta antaa koko olemuksellaan ymmärtää, että perseelleen menee tämäkin tilaisuus. “Meikä kyllä tietäis miten homman pitäis hoitua, mutta enpähän viitsi suuta aukaista… ” (linkki)

” He saattavat esimerkiksi sanoa “okei”, “kyllä”, “tietysti” tai “ihan miten haluat”, mutta eivät sen jälkeen joko tee mitään tai toimivat juuri niin kuin itse haluavat.”

Tuttu tyyppi. Mutta enpä olisi narsistiksi tunnistanut. Olen käyttänyt moisista ilmaisua jästipää.

Mutta tämä kolmas, yhteisöllinen narsisti, on varsin mielenkiintoinen tapaus. Nyt kun tohtori Malkin avasi silmäni, tiedän tunnistavani heitä aika liudan. Heillä on autuain hymy kaikista. Yhteisöllinen narsku nimittäin häärii hyväntekijänä ja saa siitä fibansa.

“… he pitävät itseään erityisen hoivaavina, ymmärtäväisinä ja empaattisina. He korostavat ylpeinä, kuinka paljon antavat hyväntekeväisyyteen ja kuinka vähän kuluttavat itseensä.”

Niinpä. Epäilen, että Suomen kirkko ja sen diakoniatyö pullistelee noita. Tekoempatialla suolattuja krokotiilin kyyneleitä kun ei erota aidoista. Eikä kukaan ilkeä kyseenalaistaa hyväntekeväisyystyön tuloksia. Pääasia, että lehdet kirjoittavat ja tekijöillä on kivaa. Yhteisövero on se kaivo, josta voi ikuisesti ammentaa varoja armeliaisuuteensa.

Määrätyistä syistä viime syksynä ilmaantui kuin tyhjästä laupiaiksi samarialaisiksi pukeutuneita egotrippaajia stagelle yli kymmenentuhatta. Heitä kutsuttiin vapaaehtoisiksi. Kävi lämmin henkäys talvisäässä… Lapasia tuli rekkakuormittain ja sukkapuikkojen helinä täytti maan. Hienoa. En ole aiemmin törmännyt moiseen lähimmäisenrakkausaaltoon tässä maassa. En varsinkaan silloin, kun tarjosin asunnottomia ja työttömiä, mutta raitistumaan pyrkiviä, juoppokavereitani eri hoitopaikkoihin. Viimaa piisasi…

Jotkut muistanevat blogini, jossa kerroin, että näistä tuhansista syksyn vapaaehtoisista ainuttakaan ei riittänyt suomalaisten vammaisten ja vanhusten vapaaehtoistyöhön.

No, totta. Varmaan kyytiin mahtui muitakin kuin pelkkiä narsisteja, mutta yliedustus näyttää selvältä. Vai eikö kenenkään muun sääriluuhun muka kolahtanut NOIN valikoiva hyväntekeväisyys?

Ja saatte olla aivan varmoja, että runsaasti valtakunnallista julkisuutta saavien hyväntekeväisyyshankkeiden keulakuvina häärii enimmäkseen pesunkestävät narsistit.  Suosituimmat hankkeet on rankattu mediaseksikkyyden ja sen tuoman henkilökohtaisen avara-ja-ennakkoluuloton-sydän -statuksen mukaan.  Avuntarvitsijat, joiden auttaminen ei tuo näkyvyyttä eikä jeesus-fiboja, jäävät ilman auttajia.

Malkinin ja muiden tutkijoiden mukaan yhteisölliset narsistit liittävät itseensä esimerkiksi seuraavia luonnehdintoja:

  • – Tuon maailmaan rauhaa ja oikeutta.
  • – Olen paras ystävä mitä kukaan voi itselleen toivoa.
  • – Minut muistetaan kaikista niistä hyvistä teoista, mitä olen tehnyt.
  • – Olen kaikkein lämminsydämisin ihminen yhteisössäni.
  • – Minusta tulee kuuluisa maailman ongelmien ratkaisijana.
  • – Rikastutan suuresti muiden elämää.
  • – Olen kykeneväinen ratkaisemaan maailman köyhyysongelman.
  • – Minulla on erittäin positiivinen vaikutus muihin ihmisiin.
  • – Olen erittäin ymmärtäväinen ihminen.
  • – Teen maailmasta paljon kauniimman paikan.
  • – Olen poikkeuksellisen luotettava ihminen.
  • – Minusta tulee kuuluisa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä.

Kuulostaako tutulta? Jep. Tämän lajityypin edustajia riittää nykymaailmassa. Ihan konserteiksi asti.

Juuri he pitävät tunteisiin vetoavia puheita, vaikka yhteiskunta natisee liitoksissaan.  Ja juuri he estävät reagoimasta siihen natinaan järkevästi. Oma värisyttävä tunne, ja muiden manipuloiminen samaan hurmaan, on tärkeämpi kuin kylmän järjen ratkaisut, vaikka maailman tosiasiat tottelevat vain järkeä.

Tätä narsismityyppiä pidän henkilökohtaisesti vaarallisimpana sekä yhteiskunnallisesti, että yksilönä. Noista kahdesta muusta kyllä selviytyy, kun antaa heille omassa päässään aivotilaa vain kikkareen verran. Mutta nämä, yhteisölliset, vetoavat siihen mikä meissä on parasta – ja lamauttavat järkemme syyllistämällä meitä itse luomillaan ajatusvääristymillä: ellemme toimi typerästi, olemme sydämettömiä. Ja typerästi toimiminen johtaa tietenkin lopulta katastrofiin, mutta siitä narsisti ei välitä.

Anteeksi, jos olen jonkun mielestä vittumainen.
Niin me narsistit tuppaamme olemaan. Ja aina me tunnistamme toisemme.

Jussi Juhani

PS. Onko olemassa tapaa auttaa niin, ettei se olisi sidoksissa omaan hyvään mieleen jalosta teosta? Siis täysin pyyteetöntä, narsismista vapaata tapaa?
On.
“Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee”

Kommentit

  • kkkkkk

    Kyllä minäkin ihmettelin sitä vapaaehtoistyön suurta määrää, mikä yht´äkkiä löytyi tulijoita auttamaan.
    Ei siinä mitään pahaa ole, ei senpuoleen.
    Kun onkin kyse suomalaisista autettavista, heillepä ei kovin paljoa myötätuntoa sitten löydykään.
    Tulisi muistaa ettei meillä kaikilla suomalaisilla mene niin kovin hyvin.

  • Jari Holopainen

    Lopun kysymykseen voisi vastaus olla myös yhden käden taputus.

  • JH157

    Nyt on kyökkifilosofi horjahtanut kyökkipsygologian puolelle. Huomaa ettei ole ihan ominta alaansa, sen verran biojätteen puolelle menee nuo johtopäätelmät.

  • Sakari Ilmanen

    Blogisti on tällä kertaa alittanut riman siten, että se ei edes väpätä päälaen kosketuksesta. Kirjoituksessa on pyritty mukahuumorilla ja satiirin keinoin, sekä itseironian yrityksillä höystettynä, nokkeluuteen. Syntyy vaikutelma, että tällä tavoin on yritetty naamioida todellinen syy kirjoituksen takana. Syy vaikuttaa olevan vastenmielisyys turvapaikan hakijoita kohtaan. Kun siitä ei kehdata suoraan kirjoittaa, niin kritisoidaan sitten oikein isolla lekalla siihen ilmiöön liittyviä muita tekijöitä.

    Väärin autettu, se tästä kirjoituksesta huokuu! Toki ymmärrän sen pointin, että hienoahan se olisi, että innostuttaisiin yhtä lailla kotimaisten avuntarvitsijoiden tueksi. Silti ihmetyttää tuo asenne. Voisiko iloita siitä, että joku asia on herättänyt ihmisten halun auttaa. Voisiko pyrkiä kanavoidaan tuota halukkuutta lisäksi niiden kotimaisten avuntarvitsijoiden tueksi. Mutta ei, parempi näyttäisi olevan kun tämäkin innokkuus tyrehdytettäisiin.

    Ja tuota varsinaista kirjoituksen aihetta, eli narsismisyytösiä, ei edes viitsi isommin kommentoida. Jokaiseen porukkaan mahtuu kaikenlaisia tapauksia, mutta tuollainen massaleimaaminen kuuluisi enemmänkin Rajat-kiinni ryhmän keskustelupalstoille, ei tänne.

    • Jussi Kuosmanen

      No niin, päätit sitten viuhauttaa hivenen rasismikorttia ”…syy vaikuttaa olevan vastenmielisyys turvapaikanhakijoita kohtaan.” Ja sommittelit sen päälle oikeamielisyytesi lisäbonuksena vielä sopivaa paikkaa tekstilleni: ”…tuollainen massaleimaaminen kuuluisi enemmänkin Rajat-kiinni ryhmän keskustelupalstoille, ei tänne.”

      Just. Näinhän nämä keskustelut nykyisin etenevät. Onnittelut merkityllä uralla pysymisestä.

      Sen verran voin avata, että turvapaikanhakijat itsessään eivät aiheuta minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Ainoa, mikä kiehtoo, on ihmisen mittaamaton kyky valehdella itselleen (ja siksi muille). Tämä menneillään oleva, maahanmuuttoon liittyvä, prosessi on siinä suhteessa parasta, mitä voi toivoa. Se paljastaa tarkkailijalle, että narrit ottavat itsensä kaikista vakavimmin.

      Suhtautumisestani maahanmuuttajien määrään voit lukea vaikka täältä.

  • Jari Holopainen

    Minä uskon teitä. Tässä uusia suuntia keskustelulle: Korkea veisussa sanotaan näet: Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

  • Sakari Ilmanen

    Jussi, jos joku jotain korttia tässä heiluttelee, niin sinä. Narsistikortin sijaan käytät kyllä enemmänkin leimakirvestä, yleistät käsittämättömällä tavalla.

    Olen erittäin harmissani nykyään niin yleisestä tavasta nähdä narsismia kaikkialla. ”Näin tunnistat narsistin”, huutaa iltapäivälehden lööppi! Mikäs siinä, onhan narsismi todella vaarallinen sairaus, vaarallinen erityisesti ympärillä oleville ihmisille.

    Tämä narsismihypetys voi olla vaarallinen ilmiö myös kenelle tahansa. Narsisimia aletaan etsiä ja tunnistaa kaikkialla. Epämiellyttävä tyyppi onkin selvä narsisti. ”Joopajoo, kyllähän nuo tuntomerkit sopivat, iltasanomissakin sanottiin….”.

    Olen itse nähnyt kahden minulle läheisen ihmisen kohdalla, kuinka tämä mekanismi toimii. Joku ”keksii” tämän narsismin, ja levittää tietoa eteenpäin. Yhdessä sitten tunnistetaan lisää narskun piirteitä ja kauhistellaan. Kaiken huipuksi puolituttuja ja jopa tuntemattomia ihmisiä varoitellaan tästä ”narsistista”. ”Älä vain ala mihinkään tekemisiin sen kanssa”!

    Kierre alkaa olla valmis. Narsistiksi leimattua henkilöä ei kuulla, hänelle ei anneta puolustautumismahdollisuutta. Miksikäs näin? No koska Iltapäivälehtien ohjeissa on sanottu, että ”Varo, narsisti manipuloi sinua”, ”älä ole missään tekemisisä narsistin kanssa”, katkaise kaikki yhteydet narsistiin”….

    Näissäkin mainitsemassani kahden ihmisen tapauksessa toimittiin juuri näin. Mitä tahansa kyseinen ”narskuksi” leimattu henkilö yritti sanoa tai tehdä, niin se torkuttiin argumentilla, ”juuri noin narsisti toimii”. Kaiken huippu oli se, että lääkärin lausuntokaan ei auttanut. Lausunnossa todettiin, että henkilö EI ole narsisti. Narskukirveen heiluttajien vastaus oli, että ”noin se on onnistunut manipuloimaan lääkärinkin”!

    Arvon kyökkipsykologit, jättäkää diagnoosit ammattilaisille!

    • Jussi Kuosmanen

      Oikeastaan olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Kanssaihmiset ja yhteisöt lyövät leimoja lähimmäistensä otsaan ja kohtelevat näitä itse keksimiensä leimojen perusteella.

      Kirjoitit: “Olen erittäin harmissani nykyään niin yleisestä tavasta nähdä narsismia kaikkialla”

      Samoin. Lisäksi olen erittäin harmissani niin yleisestä tavasta nähdä rasismia kaikkialla. Itse en törmää siihen juuri lainkaan.

      Ehkä kannattaa kuitenkin muistaa, etten minä keksinyt käsitettä “yhteisöllinen narsisti”, vaan korkeasti oppinut tohtori Craig Malkin.

  • Minna Lavikainen

    Olipas vastenmielinen kirjoitelma. Miten SS julkaiseekin tallaista soopaa? Ainiin, julkaiseehan se posiitiiviseen savyyn juttuja Odinin sotureista ja parantumistarinoita homoudesta.

    • Jussi Kuosmanen

      Anteeksi Minna jos loukkasin yhteisönarsistisia tunteitasi.

  • Jari Holopainen

    Katsoin äsken ohjelmaa Rion rannoilta, jossa poliisi ryhtyi epäilemään kameran välityksellä erästä miestä, joka käveli liian hitaasti ja hänellä oli liian paljon vaatteita päällä.

    Tästä tuli mieleeni Jussin useissa kirjoituksissa peräänkuuluttama valehtelu. Termi voi olla mielenkiintoinen, kun ryhdytään miettimään mm sitä, mitä sillä tarkoitetaan? Onko esimerkiksi valehtelua se, että kulkee rannalla liian hitaasti, tai kutoo lapaset etelänmaista saapuneille pakolaisille? Sanotaan, ettei kuva valehtele, mutta kuka tai mitä on se, joka valehtelee?

    • Jussi Kuosmanen

      “…mutta kuka tai mitä on se, joka valehtelee?”

      Suurin valehtelija on oma mielemme. Se uskottelee meille todeksi asioita, jotka eivät pidä paikkaansa tosiasioiden kanssa, mutta TUNTUVAT hyvältä. Sitä sanotaan harhaksi. Kollektiivisena ilmetessään sitä kutsutaan uskonnoksi, ideologiaksi tai aatteeksi.

      Suurin osa ihmisistä ei koskaan vaivaudu kyseenalaistamaan oman mielensä sisältöä. Se, ja vain se, on ihmiskunnan varsinainen ongelma. Muita ongelmia ei ole.

  • Mamu-auttaja

    Olin eräässä vastaanottokeskuksessa vapaaehtoistyön koordinaattorina, siis jonkinlaisena tehtävien jakajana ja organisoijana kahdeksan kuukautta. Vapaaehtoisia ilmoittautui mukaan yllättävän paljon. Heistä noin kolmannes oli mukana säännöllisesti, mutta ei heitä voi leimata yhteisönarsisteiksi. Enemmänkin he olivat uteliaita tutustumaan muuttajiin ja auttamaan arkisissa asioissa ilman itsensä tai avuliaisuutensa korostamista. Osa heistä osoittautui valitettavasti liian riippuvaisiksi autettavistaan eli auttajan ja autettavan henkinen etäisyys lyheni liian paljon. Siksi kaikista ei ole auttajaksi. En ole psykologi, joten tätä maallikoarviota ei kannata pitää oikeana.

  • Jari Holopainen

    Huomenta. Ymmärrän tätä näkökulmaa. Huomaan valehtelu-aihepiirin olevan sellainen, jota en ole miettinyt kovin paljoa. Aihepiiri nousi esiin viikolla metrossa, kun vaunuun tuli joukko väsyneitä eskareita tai ekaluokkalaisia. Hömppäsivät ja nauroivat, ja opettajilla alkoivat olla hermot kireällä. Eräs pojista kysyi hieman huonolla suomella, olenko valehdellut? Kyllä minä varmaan olen, vastasin. Poikia nauratti kovin, mutta hän jatkoi kysymystään vielä, olenko valehdellut lapselle? Kysymys nauratti lapsia erityisen paljon.

    Vastasin hieman häkeltyneenä, että eihän lapsille pidä valehdella. Vastasin sitten myös en. Tähän liittyy mielenkiintoinen tarina. Olen kerran tarkoituksella puhunut muunneltua totuutta lapselle. Jäin siitä heti kiinni. Kyse oli tehtaan pihalla olevasta taukopaikasta, ja sinne menevästä portaikosta. Poikani kysyi bussissa, mihin nuo portaat menevät? Sanoin, että taukopaikalle. Pian tämän jälkeen vanhempi miesääni takanamme puuttui keskusteluun: portaat vievät tupakkataukopaikalle. Hän jatkoi vielä, että lapsille pitää kertoa asiat oikeilla sanoilla.

    Uskon, ymmärtäväni tarkoituksen. Toisaalta olin tietoinen valinnastani, millaisia merkityksiä puheella siirretään, sellaiseksi kulttuuri kehittyy. Mielestäni tauon merkitys ei ole tupakanpoltossa, vaan virkistäytymisessä, mutta silti monet polttavat tauolla tupakkaa. Miksi? Ymmärsin senkin, että ihmiset saattavatkin kuunnella ns. herkällä korvalla millaisia selityksiä vanhemmat lapsilleen tarjoilevat.
    Tämän jälkeen ryhdyin käyttämään täsmällisempiä ilmaisuja.

Kommentointi on suljettu.