Kultaryntäys pohjolaan

Muistanette kertomukset Klondiken kultaryntäyksestä? Muutaman miehen porukka löysi kultaa Kanadan ja Alaskan rajamailta. Varsinainen löytäjä oli porukan ainoa intiaani, mutta hänen osuudestaan vaiettiin ja hänet ilmeisesti tapettiin. Se oli raakaa rasismia siihen aikaan. Huhu helposta rikastumisesta levisi sen ajan tiedotusvälineiden ja Klondikesta palanneiden muutaman onnekkaan kautta kuin tuhkarokko.

Kullan lumoava kiilto sai seikkailijat ja jopa perheet ryntäämään joukoittain kohti karuja salomaita ajattelematta lainkaan seurauksia. Kaikki uskoivat huhuja valtavista rikkauksista ja sen tuomasta helposta elämästä.

”Niinpä lopulta 100 000 erilaista seikkailijaa ja onnenonkijaa yritti maitse ja meritse Klondikeen” (Wikipedia)

Ihmiset matkasivat ensin laivalla Alaskaan ja siitä kahta pääreittiä Klondikeen. Vain terveimmät ja vahvimmat, eli nuoret miehet, pääsivät ajoissa perille. Paikallisia intiaaneja käytettiin kantajina.

Matka vuorten yli Alaskasta Kanadan puolelle oli vaarallinen ja ihmisiä hukkui Yukon joen koskiin laumoittain ja satoja kuoli vuorille kylmyyteen ja nälkään. Mutta vimma päästä perille voitti järjen. Helpommalta vaikuttavaa, mutta tosiasiassa vaarallisempaa, reittiä kutsuttiin Kuolleen Hevosen Poluksi. Sen varrelle kuoli kolme tuhatta hevosta.

Kultamaille matkanneet perustivat Dawson Cityn. Kaupungin asukasmäärä lisääntyi hetkessä 40 000:een. Meno muuttui hurjaksi. Alueen alkuperäisasukkaat, intiaanit ja metsästäjät olivat olleet vieraanvaraisia ja ystävällisiä, mutta tulokkaat muuttivat kaiken. Juopottelu, väkivalta ja rikollisuus rehottivat ja jokainen ajatteli vain omaa rikastumistaan.

Ainoastaan merkityillä kultavaltauksilla oli voimassa kova laki: valtaukselle luvatta tulleen sai ampua. Pienemmistä rikkeistä tekijä tuomittiin talveksi halkometsään ja jätettiin sinne tulemaan toimeen omillaan. Moni nälkäänsä varastanut tai pikku huijaukseen syyllistynyt kuoli pakkaseen Kanadan metsissä.

”Monet pettyivät saavuttuaan Klondikeen, kun ensimmäiset valtaajat “Klondiken kuninkaat” ja muut olivat vallanneet kulta-alueet, ja myöhemmin tulleet joutuivat raatamaan näiden eteen. Monet Chilkootin solan ylittäneistä joutuivat palaamaan takaisin. Ne jotka eivät löytäneet Klondikesta kultaa, joutuivat tekemään kovaa työtä 1-10 dollarin päiväpalkalla. Se oli ajan mittojen mukaan hyvä palkka, mutta sillä ei peitetty matkaa Klondikeen joka maksoi 1200 dollaria” (Wikipedia)

Ryntäys kesti vain muutaman vuoden. Sitten kuultiin huhuja uudesta, paremmasta kultamaasta ja kaikki rynnistivät sinne. Juuri kukaan ei rikastanut Klondiken ryntäyksessä, mutta moni menetti henkensä ja vielä useampi moraalinsa. Jälkien siivoaminen jäi alkuperäisasukkaille.

Kuulostaako tutulta? Niinpä.

Jussi Juhani

Kommentit

  • Matti Muukkonen

    Kyllä nykyisessä ryntäyksessä on pitkälti samoja piirteitä, ainakin alullepanossa. Loppunäytös tulee sitten ajallaan. Toivottavasti olisi armeliaampi meille “alkuasukkaille”.

Kommentointi on suljettu.