Teuvo Hakkarainen kannatti kuolemantuomiota. Kaikki hyvät ja kunnialliset kansalaiset kauhistuivat. Jäin miettimään asiaa. Ihan vain siksi, koska en ole kovin hyvä enkä tunne erityistä hinkua kunniallisuuteenkaan. Tuossa kuolemanrangaistusjutskassa on nimittäin pointtinsa. Perustelen sen kohta.
On inhottava tosiasia, että raakalaiset kaikkialla maailmassa ovat AINA äärimmäisenä keinonaan tappaneet lähimmäisiään ja tappavat yhä. Isis varsinkin on viime vuosina vienyt murhaamisen tasolle, jossa sitä ei ole natsi- ja kommarihirveyksien jälkeen nähty: He tappavat kaiken mikä liikkuu – ja mahdollisimman julmasti. Erityisen koskettava oli uutinen, että ovat ryhtyneet järjestelmällisesti murhaamaan kehitysvammaisia.
Eräs syy vastustaa kuolemanrangaistusta on juuri tuollaisesta raakalaismaisuudesta irtisanoutuminen: Ihmishenki on niin arvokas, ettei sitä voi riistää missään olosuhteissa eikä millään perusteella. Mikäli yhteiskunta niin tekee, se syyllistyy samaan raakalaismaisuuteen kuin murhaaja. Siksipä edes murhaajaa ei meillä ”murhata”. Jos murhattaisiin, se raaistaisi yhteiskuntaa.
Perustelu on hyvä. Ehkä kuolemanrangaistus todella raaistaa sitä käyttävän yhteiskunnan. Ehkä yksi syy esimerkiksi Yhdysvaltojen korkeille väkivaltatilastoille löytyy kuolemanrangaistuksen käytöstä, ehkä ei.
Useimmiten esitetty peruste kuolemanrangaistuksen vastustamiselle on kuitenkin epämääräinen vetoaminen moraaliin. Jokin universaali, ihmisen ulkopuolinen, moraali muka vaatii meiltä armeliaisuutta jopa murhaajaa kohtaan. Se on tietenkin vain uskonnosta kumpuavaa tunteellista puppua – epätotta.
Moraalia ei anneta ihmisen ulkopuolelta (ellei evoluutiota lasketa sellaiseksi), vaikka miljoona pappia muuta väittäisi. Moraali kasvaa ihmisyhteisöjen sisällä ja saa muotonsa kyseisen yhteisön historiasta, perinnäistavoista, tavoitteista ja ennen kaikkea uskomuksista – eli opituista käsityksistä hyvästä ja pahasta.
Meille Euroopassa on kristinuskon tulkintojen myötä kehittynyt moraali, joka pitää kuolemanrangaistusta inhottavana, brutaalina ja vastenmielisenä. Helposti sama leima siirretään kuolemanrangaistuksen kannattajiinkin, varmaan Hakkaraiseenkin.
Puolustan tuota perisuomalaista sahurijunttia sen verran, että brutaali hän taatusti omalla tavallaan on, mutta ei inhottava eikä vastenmielinen. Ja tuo brutaaliuskin ilmenee tavalla, jolla se tässä kylmien korpien maassa on aina määrätyssä miestyypissä ilmennyt. Tiedän mistä puhun, olen taustaltani vanhan liiton mies ja metsätyönjohtajan poika.
Mutta nyt se pointti, joka voisi sisältyä kuolemanrangaistuksen hyväksymiseen. Sitä Hakkarainen ei todennäköisesti tarkoittanut, mutta mikä minusta on aivan ilmeinen. Ensin tärkeä kysymys:
Jos elinkautinen vankeusrangaistus todella olisi elinkautinen (niin kuin Yhdysvalloissa usein on), niin onko se inhimillisempi tai armollisempi kuin kuolemanrangaistus?
Lisäkysymys: Jos vastasit ”kyllä”, niin mikä on se moraalinen valhe, jolla moisen naurettavuuden voit itsellesi perustella?
Jos elinkautinen oikeasti on se, miksi sitä kutsutaan (koko loppuelämän mittainen), ja pitää kärsiä amerikkalais- tai venäläistyppisessä hirviövankilassa, niin se on PAHIN rangaistus, joka ihmiselle voidaan tuomita. Kuolemanrangaistus on sen rinnalla täydellinen armahdus. Jos tapahtuu hirttämällä, niin NIKS, se on siinä. Jos ampumalla, PAM, ja kärsimykset loppuvat.
Ihmiset kammoavat kuolemanrangaistusta loppujen lopuksi OMAN kuolemanpelkonsa vuoksi. Kuvittelevat, että elämän riistäminen sarjamurhaajalta olisi muka niin julma rangaistus, ettei sentään sitä. Todellisuudessa se on tietenkin armahdus.
Kannatanko siis kuolemanrangaistusta?
En. Lähimmäisenrakkauteni ei ole kehittynyt vielä niin armolliselle tasolle.
Jussi Juhani
Samu
Parhaiten perusteltu vastustus kuolemanrangaistusta vastaan – jos jätetään taso ”se nyt on mun mielestä väärin tappaa” pois, taitaa olla se että kuolemanrangaistus on peruuttamaton toisin kuin vankeusrangaistus. Ja varsinkin juuri näissä kuolemanrangaistusta käyttävissä maissa oikeuslaitoksen päätökset taitavat olla monesti mitä sattuu.
Toisaalta jos kaikki elämme yhteisessä harhassa että elinkautinen on vähäisempi rangaistus niin se meille suotakoon.
Ari Niemeläinen
Jussi, se taitaa vaan tämä länsimainen ihminen pittää kuolemanrangaistusta rangaistuksena. Eikös joittenkin mielestä hengenlähtö uskonsa ja oikeina pitämiensä asioitten puolesta ole suorastaan äkkilähtö paratiisiin? Tietysti jos tekkee jottain semmosta josta voi kiinni jiähä ja ne tekemiset ei satu olemaan jonkin maan lakien mukasia, niin tokihan jokin sanktio pittää aina olla. Kaikista ikävimmältä vois tuntua jos veis näiltä veitioilta, niinkuin esim. rosvoilta tiirikat piiloon ja kaikenlaiset hitsivehkeet, joilla ne murtautuu vaekka kassakuappiloehin. Tussarit ja pommit piiloon terroristiveikoilta. Eikös pikkupoijiltakin kaikista ikävintä oo sillon kun viijään tikkari kädestä? Sitten tämän lelun tai konnuuventekovälineen poesoton jälkeen annettas potku persiille ja sanottas, että nyt oekeisiin töehin ja sassiin ja pantas kylän akat vahtimmaan, että tekköövät työsä kunnolla, tekemätöntä työtä löytyy, jos ei muuta niin sitä risusavottoo, vaekka tylsällä kassaralla ja pensattomalla moottorsahalla!
Matti Muukkonen
Kyllä eurooppalaisetkin valtiot rankaisemalla jopa aivan viattomiakin ihmisiä.
Terroristeiksi epäiltyjä/tiedettyjä ei saa muuta, kuin katseella seurata mitä ne mahdollisesti puuhailevat. Sitten vasta, kun ovat teurastaneet kymmeniä, jopa sata viatonta ihmistä, saa heitä alkaa jahdata kiinni jos eivät ole joutuneet poliisin ampumiksi. Sitten valtion johtajat alkavat huutaa että ollaan sodassa. Lähetetään pommikoneita pommittamaan esim. isiksen miehittämiä alueita. Taas kuolee enemmän viattomia ihmisiä, kuin terroristeja. Tapetaan syyttömiä, vaikka heille ei kukaan ole ole kuolemanrangaistusta määrännytkään.
Herrat johtajat ja lakien laatijat voivat pestä tapahtumista kätensä ja julistaa , etteivät ole tarranneet käsiään kyseisten ihmisten vereen.