Liike Nyt – ja paikkani paratiisissa

Elämme suuren toivon aikaa. Suomi on siirtynyt pitkän harppauksen kohti ikiauvoa. Tulevan paratiisin verhojen värikin on jo katsottu valmiiksi. Se on ruusunpunainen. Toki siitä myöhemmin varmasti riidellään, että onko liian äitelä, mutta nyt se sopii kaikille.

Olen mukana taivastiellä. Liityin netissä Harkimon Liike Nyt –missioon ja hyräilen jo tutun virren sanoja: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt` ihana enkeli kädestä vie…” Tosin en ole enää ihan lapsonen, eikä Harkimolla ole tyypillistä enkelin habitusta, mutta tässä sitä mennään, käsi kädessä toistaiseksi.

Sain liittymismailiini heti vahvistuksen, että olen jäsen ja tulen saamaan Liikkeeltä rakkaudellisia uutiskirjeitä. Hallelujaa! Olen itseäni suuremman voiman ohjauksessa. Viimeinkin. Vanhoilla päivilläni löysin valon.

Mutta heti alkoi epäilys nakertaa.

Luin nimittäin perustajajäsenten – vai pitäisikö sanoa perustajaisien ja –äitien – esittelyt. Niin sovinnaista, puhtoista, puleerattua ja sisäsiistiä. Kuin pitkälle jalostettuja rotukoiria. Eivät nuo osaa oikeasti haukkua, niin kuin me sekarotuiset. Eikä rosvot pelkää mykkää koiraa.

Mutta hetkinen. Tarvitseeko sitä taivasmatkalla niin hirveästi räksyttääkään? Eikö riitä, jos sanoo sopiviin kohtiin vain topakasti saakeli?  Orastava synnintuntoni kuiskuttaa, että tuo saattaa hyvinkin olla totta.  Saattaapa hyvinkin.  Joissakin olosuhteissa. Enkelkuoron harjoituksissa ainakin. Yritän siis sopeutua saakelimieheksi.

Mutta silti. Epäilys ei hellitä.

Ehkä he vain odottavat uutta kullattua paperisilppuriaan ja kun se tulee, erottavat minut yhtä nopeasti kuin Jungner tapaa siivota somekavereitaan Facebookista. Klik, klik, klik – ja luisun takaisin helvettiini.

Ihan paniikin puolelle vetää. Mitä piiloehtoja taivasjäsenyydellä on? Yleensä aina on, eikä niitä kirjoiteta näkyville paratiisin porttiin.

Olenko jo liian vanha? Liian vähän koulutusta? Lian vittumainen? Maalainen?  Entä hampuusimaineeni, jonka sain jo lapsena. Nouseeko se esteeksi taivastielläni? Raha ei voine olla syynä, sillä sitä minulla on toistaiseksi ihan riittävästi. Tarvittaessa voin todistaa varallisuuteni. Kakkosasuntoni  sijaitsee samassa Kampin ökykompleksissa, missä Tuomas Enbuskella on omansa. Tosin minun kämppäni on huomattavasti isompi. Ja kalliimpi.

Entä luottotietoni? Ovat kyllä nyt huippukunnossa, mutta elämäni ensimmäiset vuosikymmenet nimeni oli Kauppalehdessä niin usein, että luulivat avustajaksi. Kaivellaanko taivaassa vanhoja syntejä? Jos, niin niitä piisaa.

Toivon, että harkitsevat vielä erottamistani ja pysäyttävät silppurin. Ollakseen oikea paratiisi, siellä tarvitaan myös kiroilevia kaivinkoneenkäyttäjiä ja jäyhiä metsureita. Sekä tietenkin tanssinopettajia, puhelinmyyjiä, kaupankassoja, rahtareita, viulunsoittajia, sosiaalipummeja ja veneentervaajia…

Muuten paikasta tulee liian steriili. Silloin allergiat ja muut autoimmuunisairaudet pääsevät valloilleen. Saavat ensin nahkan kutisemaan ja lopulta asukit raapivat toisensa vereslihalle. Pahimmassa tapauksessa käy niin, ettei jäljelle jää kuin kasa höyheniä ja enkelten persruodot. Jos niin käy, auttaako edes saakeli?

Mutta ootellaan. Saattaahan siitä tulla vielä ihan kalukin, markkinaliberaalista paratiisista.

Jussi Juhani

Kommentit

  • peliä

    Demokratia toimii yksi ehdokas, sävelet kuulkaa korpien kuiskintaa jylhien järvien loiskintaa jotka kohta myynnissä. Meidän vapautta oli maa, sinut pisteytetään kuinka tärkeä olet

  • Heikki

    Koeta olla vahva uskossasi. Älä vaivu epätoivoon heti alkumetreillä. Vaikka olen kyllä sitä mieltä että mitä enemmän mitä erilaisemmista piireistä haalittuja naamoja Liike-Nyt marssittaa framille, sitä suurempi mahdollisuus kansalaisella on bongata siitä joukosta myös inhokkejansa. Ja äänestää jaloillaan.

    Jostakin luin että liike pyrkii kehittämään mm. äänestystä helpompaan suuntaan. Se kävisi kätevästi, kysely Sveitsiin ja kohta olisi ohjeet sähköpostissa. Ongelmana täällä on ainoastaan vastustus. Osa kansanedustajistakin on sitä mieltä että tavallisen kansan ei pidä saada päättää itseään ja tulevaisuuttaan koskevista asioista, ainakaan tärkeistä. Kansa kun äänestää tunteella. Samat kansanedustajat unohtavat, että itse painavat sitä nappia mitä käsketään.

  • P-ls

    Asiaa! Tämmöstä se nykymualima on.

Kommentointi on suljettu.