Liikennenarsismi

Ajoin traktorimönkijällä Itä-Karttulasta Kuopioon. Matkaa n. 38 kilsaa. Alkupätkä hiljaista hiekkatietä ja loput pikkuvilkasta asfalttia. Vehje kulkee tasan kuuttakymppiä. Hiekkatiellä ei perässäni ajavilla ollut ohitusongelmia. Nykyautoilijat eivät uskalla ajaa yli kuuttakympiä tiellä, jolla kuusi vuotta sitten on nähty hirvi ja männynkäpy voi tippua tuulilasiin.

Mutta asfalttiosuudella kaikki oli toisin. Sivistyksen parissa meistä tulee lähes rohkeita.Taakseni kertyi hetkessä roikkumaan pari autoa. Väistin bussipysäkille, että pääsevät juohevasti ohi. Pelastin heidät turhautumiselta, sillä suomalainen menee mieluummin alasti avantoon kuin ylittää keskiviivan.

Sama toistui vielä muutaman kerran ennen kaupunkia. Taakseni kertyi aina muutama auto – ja minä väistin pysäkille. Huomasin, että pari autoilijaa peräti kiitti heilauttamalla kättään. Se nyt ei näin paatunutta sydäntä hirveästi hetkauta, mutta kuitenkin. On selkeä merkki siitä, että moista käytöstä arvostetaan.

No mitä erikoista tuossa on, että joku väistää ja toinen kiittää?

Se, että minä olen suorittanut itsetutkiskeluni huolella. Sen perusteella tiedän olevani keskimääräistä itsekkäämpi kusipää – ja silti väistin! Ei tullut mieleenkään, etten väistäisi. Minusta kysymys on aivan tavanomaisesta tahdikkuudesta, johon jopa normaalia suuremmalla itsekeskeisyydellä varustetun luulisi kykenevän koska tahansa.

Mutta kun eivät kykene.

Ajan paljon ja jatkuvasti näen kymmenien autojen letkoja, joita vetää keulilla köröttelevä maantiepelle. Mies tai nainen, jonka narsistisuus ylittää jopa omani – ja silloin luonnehäiriö on jo todella tapissaan.

Sillä siitä on kysymys. Silkasta liikennenarsismista.  Ei kyetä ottamaan huomioon kuin oma napa. Ja jos se napa haluaa siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman verkkaisesti, sen pahempi muille, kärvistelkööt narsistin määrämällä vauhdilla. Navalla on oikeus ajaa niin hitaasti kuin haluaa. Näin se sanoisi, jos sen pysäyttäisi ja kysyisi.  Narsistilla on nimittäin aina vain oikeuksia, ei koskaan velvollisuuksia. Esimerkiksi väistämisvelvollisuutta keulaköröttäjä ei navastaan löydä, tutki sitä kuinka huolella tahansa.

Ja on outoa, ettei tuollaisesta ajotavasta koskaan sakoteta, eikä siitä juuri edes puhuta. Ikään kuin moinen olisi hyvääkin liikennekäyttäytymistä. Tosiasiassa juuri jästipäisten köröttelijöiden käytös on yhtenä osasyynä niin kutsuttuun liikenneraivoon. Kun olet huokaillut sata kilometriä reilua alinopeutta ajelevan maisemankatselijan perässä, etkä voi ohittaa millään, mitta täyttyy, vaikka olisit tulossa vihanhallintakurssilta.  En liene ainoa, jota monen narsistinen itsekkyys riepoo, muut eivät vain tohdi sanoa sitä ääneen.

Mikä siinä väistämisessä on niin vaikeata, vaikka tilaisuuksia olisi tarjolla yllin kyllin (esim. bussipysäkit ja levikkeet)? Ettei väistä, vaikka peilistään on taatusti nähnyt, että takana on autoja jo silmänkantamattomiin?  Mikä estää tavallisen tahdikkuuden, jos sattuu istumaan autossaan?

Jussi Juhani

Kommentit

  • plokkariukki

    Pappa Tunturilla ajellessani n.37km/t tasaisella ja alamäessä jopa huikeat 42km/t. Minä väistän, kun en halua jäädä isompien alle. Monet (kaikki) ajavat ohitseni ryttyyttäessäni pientareella hiekka pölisten. Usein kuskit katsovat taakseen kuin jotakin ihmettä ja aika moni moikkaa. Saanko minä sakot jos näin aiheutan autoilijoille kolarin? lloisia ilmeitä heillä kaikkineen, kiitos niistä!

  • Savo-Helsinki-Savo

    Niin totta ja jokapäiväistä! Asiaa pahentaa vielä se, että suomalaiset autoilijat on poliisin toimesta peloteltu ohitusvammaisiksi. Yhdestä autosta pääsee suht. helposti ohi, jos tekee niin kuin minun autokouluopettaja neuvoi -70 luvulla: Kun teet päätöksen ohittaa, nasta lautaan ja ripeästi ohi. Nykyisin ohituksesta on “nautittava” kilometrikaupalla, sillä muutaman kilometrin, tai jopa 10 km:n nopeuserolla homma kestää “ikuisuuden”, kun teet sen lakien mukaan.

  • niin totta

    Ajan vuosittain 50 000-70 000 km maanteillä työmatkojani. Ei yhtään sakkoa vuosiin ja rajoitusten mukaan. Kirjoitus pitää 110% paikkaansa. Suurimmat kusipäät ja liikenneterroristit ovat juuri näitä omaan napaansa tuijottajia, alinopeus omalla pikku reissullaan, minä ja minun oikeuteni. Havaintona, että kovaa ajavat ja nopeasti ohitravat eivät muille rattiraivoa aiheuta. Rattiraivon aiheuttaja on yleensä ratissa istuva nokkapystyinen köröttelijä, n….nen.

  • Tauno Puolitaival

    Jono syntyy taakse myös, kun ajaa suurinta sallittua nopeutta. Autojen mittarit näyttävät yleensä liian suuria nopeuksia, ja virhe kesärenkailla ajettaessa ei ole sama kuin talvirenkailla. Mutta vaikka lukemat tarkistaa navigaattorilla ja ottaa virheen huomioon, se ei auta. Joten onko tässä tapauksessa jonoon syypää se lakia noudattava kuski vai ne hänen taakseen kertyvät kohtuullista ylinopeutta ajavat? Ja eikö sillä raivostujalla ole kuitenkin oma syyllisyyden taakkansa rattiraivoon, vaikka sen alinopeutta ajava aiheuttaisikin?

Kommentointi on suljettu.