Ajoin traktorimönkijällä Itä-Karttulasta Kuopioon. Matkaa n. 38 kilsaa. Alkupätkä hiljaista hiekkatietä ja loput pikkuvilkasta asfalttia. Vehje kulkee tasan kuuttakymppiä. Hiekkatiellä ei perässäni ajavilla ollut ohitusongelmia. Nykyautoilijat eivät uskalla ajaa yli kuuttakympiä tiellä, jolla kuusi vuotta sitten on nähty hirvi ja männynkäpy voi tippua tuulilasiin.

Mutta asfalttiosuudella kaikki oli toisin. Sivistyksen parissa meistä tulee lähes rohkeita.Taakseni kertyi hetkessä roikkumaan pari autoa. Väistin bussipysäkille, että pääsevät juohevasti ohi. Pelastin heidät turhautumiselta, sillä suomalainen menee mieluummin alasti avantoon kuin ylittää keskiviivan.

Sama toistui vielä muutaman kerran ennen kaupunkia. Taakseni kertyi aina muutama auto – ja minä väistin pysäkille. Huomasin, että pari autoilijaa peräti kiitti heilauttamalla kättään. Se nyt ei näin paatunutta sydäntä hirveästi hetkauta, mutta kuitenkin. On selkeä merkki siitä, että moista käytöstä arvostetaan.

No mitä erikoista tuossa on, että joku väistää ja toinen kiittää?

Se, että minä olen suorittanut itsetutkiskeluni huolella. Sen perusteella tiedän olevani keskimääräistä itsekkäämpi kusipää – ja silti väistin! Ei tullut mieleenkään, etten väistäisi. Minusta kysymys on aivan tavanomaisesta tahdikkuudesta, johon jopa normaalia suuremmalla itsekeskeisyydellä varustetun luulisi kykenevän koska tahansa.

Mutta kun eivät kykene.

Ajan paljon ja jatkuvasti näen kymmenien autojen letkoja, joita vetää keulilla köröttelevä maantiepelle. Mies tai nainen, jonka narsistisuus ylittää jopa omani – ja silloin luonnehäiriö on jo todella tapissaan.

Sillä siitä on kysymys. Silkasta liikennenarsismista.  Ei kyetä ottamaan huomioon kuin oma napa. Ja jos se napa haluaa siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman verkkaisesti, sen pahempi muille, kärvistelkööt narsistin määrämällä vauhdilla. Navalla on oikeus ajaa niin hitaasti kuin haluaa. Näin se sanoisi, jos sen pysäyttäisi ja kysyisi.  Narsistilla on nimittäin aina vain oikeuksia, ei koskaan velvollisuuksia. Esimerkiksi väistämisvelvollisuutta keulaköröttäjä ei navastaan löydä, tutki sitä kuinka huolella tahansa.

Ja on outoa, ettei tuollaisesta ajotavasta koskaan sakoteta, eikä siitä juuri edes puhuta. Ikään kuin moinen olisi hyvääkin liikennekäyttäytymistä. Tosiasiassa juuri jästipäisten köröttelijöiden käytös on yhtenä osasyynä niin kutsuttuun liikenneraivoon. Kun olet huokaillut sata kilometriä reilua alinopeutta ajelevan maisemankatselijan perässä, etkä voi ohittaa millään, mitta täyttyy, vaikka olisit tulossa vihanhallintakurssilta.  En liene ainoa, jota monen narsistinen itsekkyys riepoo, muut eivät vain tohdi sanoa sitä ääneen.

Mikä siinä väistämisessä on niin vaikeata, vaikka tilaisuuksia olisi tarjolla yllin kyllin (esim. bussipysäkit ja levikkeet)? Ettei väistä, vaikka peilistään on taatusti nähnyt, että takana on autoja jo silmänkantamattomiin?  Mikä estää tavallisen tahdikkuuden, jos sattuu istumaan autossaan?

Jussi Juhani