Lynkkaamisen sietämätön keveys

Kasmirin tapaus elää. Ensin viaton mies pilkottiin palasiksi ja heitettiin koirille, sitten näistä paloista yritetään koota entinen. En tiedä tuleeko sama, vai peräti ehompi. Toivottavasti edes sama. Näin media toimii. Media tuhoaa, ja sitten – jos kohde oli viaton ja edelleen elossa – yrittää muka korjata.

Näin siis tänään.  Muutama vuosi sitten tuo vääryyden oikaisemisvaihe jäi lähes aina tekemättä. Miksi luulisitte, että jäi?

Ennen ei ollut internetiä, ei vaihtoehtomediaa, eikä ärhäköitä vastavirtablogisteja. Neljäs valtiomahti sai mesoa juuri niin kuin parhaaksi katsoi – ja se todella teki niin. Ihmiselämiä, aatteita, yhteisöjä, poliittisia suuntauksia ja ansiokkaita näkemyksiä tuhottiin surutta. Vain yksi totuus sallittiin. Sen julisti valtamedia yhteisellä äänellään ja sen pyhitti Julkisen sanan neuvostoksi itseään kutsuva kollegiaalinen elin.

Ajat ovat muuttuneet – ja tässä suhteessa sata kertaa parempaan suuntaan. Tietoa tulvii niin monesta lähteestä, että hienoimminkin rakennettu valhe murentuu. Vasta nyt tilanne alkaa olla optimaalinen valtasuhteiden kannalta: myös vallan vahtikoiralla on vahtikoira. Valta- ja vastamedia louskuttavat toisilleen päivittäin. Se on tervettä ja hivelee vanhan kyynikon sydänalaa. Jälleen eräs vahingollinen tabu on murskana: Valtamedian ainaisen oikeassa olemisen tabu. Olen tyytyväinen.

Olen aiemminkin kertonut, että minussa on vika, joka teki elämisen hankalaksi entisessä mediailmapiirissä: Kärsin kivitettyjen puolesta. Oikeastaan aivan sama, vaikka nämä olisivat olleet osin syyllisiäkin. Se uskomaton raivo ja halveksunta, jonka yhteisrintamassa hyökännyt media lietsoi, kun otti jonkun hampaisiinsa, oli lähes aina täysin suhteeton rikokseen.  Kohde tuhoutui, tai ainakin hänen tulevaisuudelleen kävi niin. Lynkatun puolesta oli turha inistä yleisönosastoilla, mikäli puolustavia kirjoituksia edes julkaistiin.

Nyt alkaa olla toisin. Tosin vieläkin liian suuri osa kansasta uskoo kritiikittömästi suuria medioita ja pöyristyy niiden lietsomista jutuista. Varsinkin, kun ne kohdistuvat henkilöön.  Pöyristyminen käy helposti, koska kansa haluaa pöyristyä. Milloin mistäkin. Se on kiihottavaa.

Rooman Colousseumilla järjestettiin näytöksiä, joissa leijonat repivät syyttömiä ja tuhansia ihmisiä tapettiin vain, koska kansa niin halusi. Media on nykyajan Colosseum ja kansan tunnot ovat entiset. Onneksi myös totuus pilkahtelee silloin tällöin näkyville. Se on uutta.

Jussi Juhani

 

Kommentit

  • Ap

    Mika Myllylä oli median uhri, ilman rikosta mutta loukkasi suuria tunteita. Anteeksiantoa ei annettu.

Kommentointi on suljettu.