Media maalitti Tomi Metsäkedon

Näin se toimii. Kuuluisa maalittaminen. Media asettaa kohteen itselleen mahdollisimman helppoon positioon – ja murhaava tulitus alkaa. Jäljelle jää vain ihmisraunio. Tomi Metsäketo on pian riekaleina. Metsästäjät puhaltelevat pyssyjensä piippuun ja tuntevat voitonriemua.

Eikä kukaan muista enää Risumiestä. Tuota julkisuuden murhaamaa viimeistä onnetonta, koska parempi saalis on jo käsillä. Rooman Colosseumilta tutuksi tullut  julma näytäntö jatkuu  niin kauan kuin ihmiskunta elää. Usein tunnen, ettei ole koivinkaan mairittelevaa nimetä itsensä siihen kuuluvaksi.

Mediamaailma on sairas. Sen arvot ja moraali ovat sitä ja sen toimijat pitävät niitä yllä. He tekevät ihmisraunioita heistä, joita ensin palvoivat – sitten he palkitsevat toisiaan.

Metsäketo sai jo fudut joka ikisestä ohjelmasta, mihin hänet oli valittu, koska käyttäytyi lapsellisen sovinistisesti ja seksistisesti naisia kohtaan. Se ei riitä. Hän on mennyttä.  Kasmirille kävi samoin, vaikka ei käyttäytynyt mitenkään. Pelkkä perätön väite riitti.

Jari Sillanpää ajeli amfetamiinipöllyssä – ties monennenko kerran – ja vaaransi ihmishenkiä, mutta hän jatkanee joka ohjelmassa. Sitä sanotaan moraaliksi. Tai muut sanovat. Minä sanon saatanalliseksi tekopyyhyydeksi, joka jostakin syystä on valunut niskaamme kuin lietelanta.

Toistan itseäni kun sanon, että nykyinen julkisuusmylly ja sen kaksinaismoraali on ehkä sairainta, mitä ihmiskunnan historiassa on henkisellä puolella ikinä aikaansaatu.

Se koskettaa melkein kaikkia näkyviksi tulleita – tai joutuneita – ihmisiä: Talouden toimijoita, poliitikkoja, maahanmuuttokriitikoita tai -puolustajia… Ja ehkä tunteisiin käyvimmin juuri näitä viihdejulkkiksia. Seuraamme henkeämme pidätellen – ja usein riemusta kiljuen – heihin kohdistuvia lynkkausoperaatioita. Joillakin todennäköisesti seisoo – siis jos naisistakin voi niin sanoa.

Vain Matti Nykäsestä on tehty koko kansan teflonmaskotti. Hänen itse itsensä päälle kaatama lieju valuu viattomana ja vaurioita aiheuttamatta kuin vesi enkelin selästä. Hyvä, että edes yksi säästyy.

Oletteko sivumennen sanoen koskaan lukeneet Metsäkedon tapauksen esille nostaneen lehden keskustelusivuston tekstejä koskien Johanna Tukiaista?

Jos luette, varoitan: ette heti usko niitä ihmisten kirjoittamiksi. Ne vaikuttavat julmaan kiusaamiseen ohjelmoidun robotin tekeleiltä. Mutta ihmisistä ne ovat lähtöisin. Kunnon perheenisistä ja pullantuoksuisista äidiestä – ja ne julkaistaan suuresti arvostetun ihmisen ylläpitämällä saitilla. Uskomatonta.

Elämme mielettömässä maailmassa. Mediapyöveleiden ehdoilla.

Aiheesta on muuten juuri ilmestynyt huikea kirja. Tosin ultrafeministinen, mutta sisällöltään silkkaa platinaa. Kansainvälisesti arvostetun ja palkitun kirjailijan,  Sady Doylen, mestariteos: Ihmisrauniot (kust. Scanria Oy)

Se kertoo Suomeakin julmemmasta lynkkauskulttuurista, joka riehuu amerikkalaisessa mediassa. Siellä julma maalittaminen kohdistuu enimmäkseen naisiin. Naisjulkkiksiin, jotka revitään kansalaisten pyynnöstä ihmisraunioiksi. Meillä vastaavaa kohdistuu näköjään enimmäkseen miehiin. Tasa-arvo nääs.

Jussi Juhani

PS. Sain tekstin kirjoitettuani uutta informaatiota Metsäkedosta. Mulkkumaisesti on mies käyttäytynyt naissukupuolta kohtaan, myönnän,  mutta silti. Suomessa on oikeuslaitos, joka jakaa tuomiot. Medialla ei tietääkseni ole vielä siihen valtuuksia – eikä somekansalla. Paitsi tietysti ihan itse keksitty moraalisäteily.

Kommentit

  • Rakovalkea

    Helppo on toista syyttää asioista olipa totta tai Ei… Vuosien takaa huutelu on sama asia kuin fiktio, tässä ja nyt on totuutta, jos on sanomista tee ilmoitus. Jos vituttaa piparin vonkaaja “pakene” paikalta ja pysy kotona jos kukaan ei vonkaa katso Peiliin…

  • Muimuli

    ❤️ hieno kirjoitus.

Jätä kommentti

*