Mielenosoitus Narinkkatorilla, takapihallani

Tekstissä mainittu “viisas hevonen” seisoo kuvan oikeassa laidassa. Sanoisin sitä jopa rauhanpolleksi.

Nyt on tilanne päällä!

Tai oli juuri. Pahin on ohi. Selvisin Narinkkatorin mielenosoituksesta lähes vaurioitta. Ainoastaan maha hieman pömpöttää. Vedin monikulttuurista wok-sapuskaa liikaa.

Olen jo lähes turvassa ja matkalla asunnolleni, kun aloittelen tätä tekstiä. Jos jään mellakoitsijoiden jalkoihin matkalla hissiin, olkoot nämä viimeiset sanani: Rohkeutta savolaiset, vain meissä on järkevän maailman tulevaisuus.

Joo, ovathan nuo hieman pateettiset, mutta niin viimeiset sanat tuppaa olemaan. Sitä paitsi tuo on totta. Se tuli taas huomattua.

Olen jo aiemmin maininnut, että kakkosasuntomme on niin keskellä Helsinkiä, ettei keskemmällä voisi olla. Sijaitsee Kampin liikekeskuksen yläkerrassa. Voisin haukata palasen höyrytettyä tofua heti hissin ovelta. Siis jos sattuisin tykkäämään siitä.

Pahvimukilattea saisin litkittäväksi melkein vain ojentamalla käteni verhojen raosta. En ojenna. Saunamme ikkunasta näkee Tavastia-klubin ovelle. Eipä tuu vilkuiltua.

Olen siis stadilaisempi kuin savolaiset keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin helsinkiläiset kaupunkipyöräilijät yhteensä. Joo, en pyöräile.

Tänään meillä tosi stadilaisilla oli dramaattinen päivä.

Tuossa aivan takapihallani, Narinkka-torilla, järjestivät mielenosoituksen. Ja sille vastamielenosoituksen, kuinkas muuten. Ääripäät tarvitsevat toisiaan. Paikalla oli hirveä määrä ihmisiä. Ainakin sata. Myös Barcelonassa oli samaan aikaan miekkari. Sielläkin oli muutamia. Puolisen miljoonaa.

Narinkkatorin varsinainen miekkari oli kai kansallismielisten järjestämä ja vastabuuaus anarkistien tai jotain. Toisella laidalla toria siis jotkut vastustivat joitain asioita ja toisella taas muutamat vastustivat tuota vastustamista.

Poliisit seisoivat komeassa rivissä keskellä. Paitsi ratsupoliisit, jotka jättäytyivät sivummalle Hiljaisuuden kappelin viereen, ettei hevosen kakasta leviäsi bakteereja torin kebab-kioskien sapuskoihin. Huomaavaista.

Kuljeskelimme vaimoni kanssa kansalaisrohkeutta osoittaen mielenosoittajien välissä. Sitä voisi kutsua tolkkujen alueeksi.

Koska en halunnut leimautua edes tolkuksi, niin mutkittelin kuin olisin päissäni, mitä en ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. Käväisin vuoron perään molempien ääripäiden leirissä.

Kansallismieliset olivat pukeutuneet kansallismielisesti: farkut ja hupparit. Anarkisteilla oli asusteinaan hupparit ja farkut. Parilla anarkistitytöllä oli kainalossaan arabitaustainen poikaystävä, kaksi kansallismielistä miestä oli ottanut mukaan thaimaalaiset vaimonsa.

Kansallismielisten puheissa viljeltiin alatyylin sanoja melkein yhtä tiheästi kuin blogeissani. Muun muassa ilmaisu suvakkipaska tuntui olevan suosittu. Anarkistien taisteluhuutona taas kajahti: Syökää paskaa natsit! Samaan aikaan ratsupoliisin hevonen tyhjensi suolensa Hiljaisuuden kappelin viereen. Viisas hevonen.

Kansallismieliset lauloivat komeasti: Ei suvakkeja Helsinkiin, ei suvakkeja minnekään! Anarkistien kuoro vastasi kaikuna: Ei natseja minnekään, ei natseja minnekään! Vuorolaulu kuulosti hienolta ja meni hyvin. Ihan kuin olisivat harjoitelleet yhdessä. Varmaan olivatkin.

Sitten sattui outo tapaus. Olin ajautunut vahingossa vastamielenosoittajien sekaan. Olin siis pelottavan anarkistilauman keskellä.  Valmistauduin taisteluun, koska ikäni ja se, että pidin vaimoani kädestä, saattaisi paljastaa minut tolkkuhenkiseksi. Sellainen on anarkistin mielestä rasistiakin pahempi ihmiskunnan vihollinen.

Äkkiä edessäni seisovan, mustiin pukeutuneen ja kasvonsa verhonneen tyypin repussa soi puhelin. Soittoäänenä oli tuttu humppa.  Tanssin sitä viimeksi eilen illalla Helsingin Pavilla (tanssipaikka Vantaalla).

Poistuin ryhmästä helpottunein mielin. Niin kauan kun anarkistit valitsevat kännyköidensä soittoääneksi humppaa, tilanteet eivät eskaloidu. Taistelumusiikiksi humppa on huonoa.

Siirryin kohti kansallismielisten laitaa. Ajattelin tarttua mikrofoniin heti Tiina Wiikin jälkeen.

Tarkoitukseni oli ehdottaa yhteistä humppatuokiota, kun kerran musiikitkin olivat jo valmiina ja musiikkimaku kaikilla sama.

Sekahaku olisi paras.  Anarkistit voisivat hakea natseja ja natsiheterot torin toisen laidan homoja. Ehkä poliisitkin osallistuisivat. Ratsupolisit mieluummin ilman hevosia. Itse hakisin Tiina Wiikia. Kunnioitan hänen tekstintuottamistaitojaan ja onhan hän viehättävä nainen.

Tanssiminen yhdistää sen, minkä Jumala ja Allah ovat erottaneet.

No, se nyt sitten kuitenkin jäi pitämättä. Humppapuhe. Ja sen myötä riidan ratkaisu.

Kommentit

  • Essi

    Kuosmasella on kakkosasunto eikös sen voi lainaa noille paperittomille.

  • Karjala auki!

    Kai Kuosmasella nyt jokin kanta on asioihin? Tuollaista väistelyä on ikävää lukea. Näkökannattomuusko on nykyään hyve?

  • Numento

    Oliko havaittavissa kuka oli se onnellinen joka sai kerätä rauhanpollen arvokkaan tuotoksen talteen ? Poliisin arvolle teko ei sovi. Jollei joku siviilirohkea kerännyt niin arvotavara päätyi Helsingin puhtaanapidon haltuun ja hukkaan. Voi voi mitenkähän tässä kävi ? En saa ensiyönä nukuttua kun pohdin hevosenpaskan kohtaloa. Muusta en juuri piittaa. Jätän jumalan tai allahin haltuun kenen kurkku katkeaa seuraavaksi ja niin jättävät näemmä muutkin. #kakka, #kohtalo

  • Allu Hukka

    Haluaisin osoittaa mieltä noita molempia bimboryhmiä vastaan. Missä on mun huppari ja farkut?

Jätä kommentti

*