Niinistön muotokuva täynnä yllätyksiä!

Ullatus! Sauli Niinistön tuoreesta muotokuvasta on paljastunut yllätys. Taiteilija Päivi Koskinen piilotti kuvaan palan turvapaikanhakija Sadiq Bahroozia. Tarkemmin sanottuna Sadiqin posken. Se löytyy maalauksen ruudusta e4.

 

Turvapaikanhakijan poskiyllätyksen meille paljasti Hesari, kuinkas muuten.
Se, että taiteilija ei sitten millään voinut olla paljastamatta ruutunsa sisältöä ja sen syvääkin syvempää sanomaa, ei puolestaan ollut minulle yllätys. Ilman paljastusta hänen suuri taiteellinen kannanottonsa olisi jäänyt tyngäksi. Hieman kuin pulloposti, jota kukaan ei löydä.

Ok. Ihan kiva ja tarpeellinen yllätyshän tuo toki oli. Maahanmuuttajien ahdinko ansaitsee huomiota vaikka presidentin poskena.

”Halusin muistuttaa presidenttiä siitä, että hänen kansallisena esikuvana tulisi toimia monikulttuurisemman ja suvaitsevamman Suomen puolesta”, valokuvataiteilija Koskinen sanoo Hesarille poskivalintansa motiiviksi. Ok sekin.

Minkäkin haluan muistuttaa presidenttiä parista vähälle huomiolle jääneestä tai peräti viturallaan olevasta asiasta ja paljastan muutaman ruudun alkuperän. Meikällä on nimittäin salainen kansio, johon jokaisen jäljelle jääneen 99 ruudun alkuperä on tarkoin kirjattu.

Esimerkiksi ruutu d6, presidentin nenä. Huomaatteko epätavallisen punaisuuden? Todellisuudessa se on yhden Hännis-Kaken klyyvari. Kake on dokannut siitä lähtien kun täytti 15 eikä loppua ole näkyvissä. Tai siis kyllä se on jo näkyvissä, mutta ketä kiinnostaa? Yksinäisen juopon kuolema.

Kake on työtön, asunnoton ja nyt myös jalaton. Diabeteksestä johtuva amputaatio. Lapsuutensa Kake vietti eri poikakodeissa hakattavana, nuoruutensa nuorisovankilassa ja miehuutensa Kakolassa ja kadulla.  Kysynkin presidentiltä milloin Suomen valtio aikoo pyytää entisiltä poikakotien asukeilta anteeksi näiden osaksi tullutta julmaa kohtelua?

Entä milloin valtio viimeinkin aikoo ratkaista jo sota-ajoista saakka jatkuneen syrjäytyneiden miesten asunnottomuuden? Heidän, joita edes kirkko ei huoli riesakseen.

Toinen Niinistön korvista (se karvaisempi ruudussa d7) on pienyrittäjä Makkosen. Tosin jo eläkkeellä. Milloin valtio aikoo korvata 90-luvun lamassa maineensa, talonsa, rahansa ja perheensä menettäneelle Makkoselle ja hänen kohtalotovereilleen pankkien pelastamisella aiheuttamansa kärsimykset? Kiire alkaa jo olla. Makkonenkin täytti jo kahdeksankymmentä ja on edelleen katkera.

Ruutu f8 on gastroskooppinen kuva erään vuorineuvoksen hanurista ja ruutu b5 lienee näyte Susanna Kosken kampauksesta, joten niistä ei sen enempää. Mutta ruutu d8 on mielenkiintoinen. Siinä on aivan selvästi aasi. Herra presidentti, voitteko paljastaa ketä se teidän mielestä esittää? Minun tietojeni mukaan se on muotokuviin kökköjä poliittisia kannanottoja kätkevien taiteilijoiden henkieläin.

Jussi Juhani

Kuva: Lehtikuva, reunakoordinaatit: Juhani Kuosmanen

Kommentit

  • erakkokrapu

    Eipä näitä selvinpäin viitsi pohtia. Mielenkiinnolla odotan vahtivuoron vaihtoa ja uusia ahkeria veronmaksajia – median mainostamia uusia ahkeria ja monitaitavia osaajia – tolkun miehiä ja naisia. Kyllä afgaanit, syyrialaiset, Somalit ja Irakin kurdit meille hyvinvointiyhteiskunnan aikanaan näyttävät. No, mikä harmittaa ? Oma tanssi jäi liian vähälle työnteon ja veronmaksun painottuessa – nyt ei enää polvi taivu ja lonkka liiku. Onnea tuleville sukupolville. Touko Aalto, Antti Rinne ja Li Andersson pitävät teistä huolta.

  • O tempora, o mores!

    On omituista ja jopa raivostuttavaakin tämä nykyajan minäminä-mentaliteetti, jossa omien henkilökohtaisten mielipiteiden ja poliittisten agendojen tunkeminen siihen kulloiseenkin tehtävään, johon ihminen on palkattu tai valittu, on ok – jopa tavoiteltavaa!?

    Ennen muotokuvantekijä yritti kuvata malliaan parhaansa mukaan – tai tuoda esiin kenties uuden näkemyksen hänestä. Joka tapauksessa keskiössä oli teoksen kohde. Nyt “taiteilijalle” tärkeintä näyttää olevan omien mielipiteiden tyrkytys mallista tai maksajasta piittaamatta.

    Ennen vakavasti otettavat toimittajat pitivät kunnia-asianaan mahdollisimman neutraalia, puolueetonta ja todenmukaista tiedonvälitystä. Nykyään sen sijaan jopa “laatu”medioiden toimittelijat häpeilemättä ratsastelevat omilla poliittisilla keppihevosillaan, muokaten surutta uutisia vastaamaan omaa maailmankuvaansa! Tämä vielä menisi, jos media ja/tai toimittaja reilusti tunnustaisi väriä, mutta neutraaliuden kaapuun piilotettuna tämä täyttää jo propagandan tunnusmerkit.

    Ikuisuuskysymys tuntuu myös olevan, etteivät suomalaiset poliitikot edelleenkään tunnu erottavan julkisen viran tai luottamustoimen mukanaan tuomia rajoituksia yksityiselämään. Jos esim. ollaan firman, kunnan tai valtion edustajana työ- tai virkamatkalla, niin silloin pitää noudattaa firman, kunnan tai valtion pelisääntöjä ja politiikkaa – koko reissun ajan. Omat yksityisreissut on sitten erikseen.

    Monissa maissa virkamatkalla sooloileva tai muuten mokaava poliitikko joutuisi aiheellisesti eroamaan. Suomessa näin kuitenkin tapahtuu vain äärimmäisen harvoin – valitettavasti. Soini ei ole ensimmäinen eikä tuskin viimeinenkään ministeri, jolla roolit menevät sekaisin.

  • Ahteri

    Arhinmäki (vas), Andersson (vas), Aalto (vihr), Niinistö (vihr) ja demarit yms. viherpunakumppanit milloin missäkin maailmanparannustehtävässä, pride-kulkueessa, marjanpoimijaprotestissa tai monikulttuurisuuskekkerissä irtopisteitä keräämässä. Demarit taas kaatamassa laillista hallitusta kuten 1918. Historia toistaa itseään.

Kommentointi on suljettu.