Nolo totuus Suomen asuttamisesta

Suomalaiset ovat rohkeaa ja sinnikästä kansaa, eikö niin? Maamme luonto on niin ankara, että on vaadittu erityisominaisuuksia, jotta täällä on tullut ylipäätään toimeen. Siksipä tänne on aikojen saatossa hakeutuneet vain rohkeimmat ja neuvokkaimmat. Eikö niin taas?

Entäpä, jos koko juttu onkin mennyt toisin päin?

Jospa tänne ovat hakeutuneet ne, jotka eivät ole pärjänneet muiden seurassa? Ne, jotka eivät ole osanneet pitää puoliaan? Introvertit, väistyvät ja olemassaoloaan anteeksipyytävät arkajalat?

Jos kykenee ajattelemaan ilman kansallistunnetta ja turhaa ylpeilemistä, niin tämä jälkimmäinen versio tuntuu loogisemmalta. Perustelen.

Kuvitellaan aikaa jääkauden jälkeen. Eurooppa on lähes autio ja tyhjä. Siis ihmisistä. Lähi-idästä ja Afrikasta vaeltaa porukkaa pilvin pimein täyttämään sitä. Kuvitellaan, että olisit mukana joukossa. Tai siis esi-isukkisi olisi. Niin kuin on ollutkin.

Oletko aivan varma, että esi-isukkisi suunnisti vapaaehtoisesti suoraan juuri tänne, lähelle napapiiriä? Oliko niin hirveä hinku viljelemään rupisia nauriita ja jahtaamaan laihoja oravia? Halusiko ehdottomasti tulla pimeään ja hirmupakkasiin köhimään ja niiskuttamaan?  Puimaan naurettavissa pellavahousuissaan naurettavan pientä ruisnyssäkkäänsä? Pettua vuoleskelemaan?

Kerronpa syyn, miksi kuitenkin tuli.

Paras asuinympäristö ihmiselle Euroopassa on tietenkin Välimeren rannat ja sen lähiseudut. Lämmintä ja aurinkoista. Laaksoihin ja rinteille voi perustaa oliivilehtoja ja viinitarhoja. Ruokavilja tuleentuu pari kertaa vuodessa. Kotieläimet laiduntavat ilman karjasuojia ympäri vuoden. Kylmään ei kuole kukaan, ei edes palele, koska lampaanvillaa riittää. Lähes paratiisi.

Ketkä tulijoista nappasivat nuo parhaat alueet? No, röyhkeimmät ja vahvimmat tietenkin. Muut ajettiin pohjoisemmaksi. Joukossa esi-isukkisi.

Sielläkin, hieman pohjoisemmassa,  oli vielä suht siedettävää. Tosin syksyllä hyräytteli jo kylmällä, mutta sadot olivat riittäviä ja polttopuita piisasi, samoin elukoita syötäväksi. Kukas sille seudulle asettui? No röyhkeimmät ja vahvimmat niistä jäljelle jääneistä tietenkin.  Esi-isukkisi ei kuulunut siihenkään porukkaan. Niinpä taival kohti pimeyttä jatkui. Sanoi todennäköisesti vielä lähtiessään: anteeksi..

Ja näin se Euroopan asuttaminen eteni. Siirryttiin kohti pohjoista, koska oli pakko. Aina kun löydettiin uutta asumis- ja viljelykelpoista maata, porukan röyhkeimmät ja vahvimmat nappasivat sen. Kiltit, hyväntahtoiset ja hidaspuheiset syrjäytyivät. Heidän oli pakko muuttaa vieläkin pohjoisemmaksi. Siellähän ei vielä ollut ketään, ellei jo näköpiiriin ilmestyneitä kettuja ja susia lasketa.

Lopulta tultiin Suomenlahden rannalle. Ne, joilla oli vähänkään itsetuntoa jäljellä, löivät kantapäät maahan: Nyt riitti. Tuon tuonelan virran toiselle puolen en kyllä enää lähde. Mieluummin vaikka kuolen tähän. Ja niinpä he merkitsivät nimiinsä viimeiset siedettävät maa-alueet, joilla sai jotakin kasvamaan.

Jäljelle jäi surullinen joukko toisiaan ujostelevia ihmisiä. Ne, jotka eivät koko pitkän taivalluksen aikana olleet kyenneet valtaamaan itsellensä minkäänlaista maaplänttiä. Eivät olleet uskaltaneet, kehdanneet tai saaneet sanotuksi, että minäkin haluaisin. Nyt oli pakko väsätä koplukoita ja meloa yli.

Sieltä löytyi maa, jonne kukaan järkevä ei halunnut. Suota, nälkää ja itikoita riitti. Mutta pimeys helpotti oloa. Ja kylmyys. Sai viimeinkin olla rauhassa. Masennuksesta on mukavinta kärsiä yksin.

Sen pituinen se. Siis tarina Euroopan asuttamisesta.

Paitsi, että taas se jatkuu. Helsinki alkaa olla jo menetetty. Samoin Turku. No, jälkimmäinen ei haittaa.
Rakkaat suomalaiset. Lohdutan teitä. Pohjoisnavalle on vielä matkaa. Kerätkää siis tavaranne. Pian on taas aika lähteä.

Jussi Juhani

 

Kommentit

  • Alakuljua

    Ihan hauska juttu, mutta introverttinä oleminen ei todellakaan tarkoita “ettei osaisi pitää puoliaan”. Sinänsä introvertti varmasti nauttiikin elostaan siellä, missä on vähän väljempää. :)

  • varpu

    Mutta hei, eihän silloin vielä mitään maata viljelty saati karjaa pidetty, kun Suomi ja muu Pohjois-Eurooppa asutettiin. Itämeren seutu oli vasta vapautumasta mannerjään alta. Tänne tultiin ilmeisesti uskomattoman hyvien kalavesien ja hylkeenpyynnin perässä, todella hyville metsästysmaille. Ainakin näin arvelevat arkeologit nykyään.

    • teeaa

      Pieniä detaljeja, syötiinkö männynkuoria vai ruista, asia tuli selväksi ja matka jatkuu. Tosi Virokin voisi olla aika kiehtova ja realistinen vaihtoehto pikapuoliin..

  • Tutkija Punavuoresta

    Arvoisa bloggaaja olisi voinut käyttää edes hetkisen aihepiiriä koskevaan runsaaseen tutkimustietoon perehtymiseen ennen hengentuotteensa laatimista.

    Olisi saattanut jäädä laatimatta.

  • Mauri

    Tästä sisämaan järvien, metsien ja jokien asuttamisessa suomalaiset saavat olla ylpeitä, rohkenivat tehdä sen. Savolaisia tarvittiin myös Ruotsin sisäosien asuttamiseen ja raivaamiseen kun ruotsalaiset eivät sitä pystyneet tekemään. Lue lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/Metsäsuomalaiset . Tämä Savon Sanomien blogi jättää tämän sitkeyden huomioimatta.

  • Möö

    Kun lisää aikaelementin, kuva on eri. Arkajalat kuolivat, vain parhaat pysyivät elossa ja saivat ylimääräinen lapsia. Muistaakseni kyllä venäläisten levittäytymisestä oli jotain tarinaa että sugrilaiset välttelevät älämöitseviä hulinapellejä.

  • Viidakon ykä

    Tavallaan ihan hauska, mutta kuten aiemminkin on kommentoitu, tietämättömyyttä osoittava kirjoitus ja yksinkertainen poliittinen kannanotto,

  • naurettavaa

    Savolainen taas pyytelemässä anteeksi olemassaoloaan. Kai luovutat vapaaehtoisesti puolet omaisuudestasi maahanmuuttajille?

  • Mustamies

    Parasta olisi, jos tämän sanailun bloggaaja pyytelis Savolaisilta anteeks, että oon olemassa !
    Savo on Mualiman toiseks paras-paikka asua, koska parempoo ei oo vielä edes keksitty !

    Sininen naaris on tosi hyvvee syyvvä jältättynä, siinä naariissa on hiukkasen “savolaista-aatelisverta” !

  • Sarin äänsäjä

    Puhut vain itsestäsi. Me olemme sitkeitä, ahkeria ja peräänantamattomia ihmisiä. Yksinkin viihtyminen on lahja. Emme ole joukkosieluja. Emme hyökkää laumana raiskaamaan ja ryöstämään. Kunnioitamme lähimmäisiämme, emmekä tuppaudu arvostelemaan heitä. Epäluotettavat ja mukavuuden haluisia me emme ole. Emme hauku ruokaa ja asuinoloja, kuten tänne eläteiksi tulleet ihanne ihmisesi. Mieti itsesi sopeutumiskykyä. Ehkä sinun on paras muuttaa ihailemiesi etelän hulda-huolettomien luo.

  • Filixon

    Eikö täällä Savossa vieläkään suvaita itseen ja heimolaisiin kohdistuvaa huumoria? Juttu oli hauska.

Kommentointi on suljettu.