Oikeassa olemisen jalo taito

Eikö olekin kiva olla oikeassa? Ja mitä useammin, sitä makoisampaa. Jep, tiedän tunteen. Se koukuttaa. Jos ilkeäisin, tatuoisin otsaani tekstin: Oli miten oli, mutta näin on!

Te ette tatuoisi, koska olette oikeassa siinä, että sellainen olisi moukkamaista. Ja vasta silloin oikeassa oleminen todella maistuu, jos joku on oikein tosi moukkamaisesti väärässä. Ja niinhän ne muut ovat. Enimmäkseen.

Susanne Päivärintakin otti ja lähti Ylestä. Kyllästyi siihen, ettei saanut olla oikeassa koko ajan ja joka ikisessä asiassa. Moni muu yleläinen lähti jo ennen Päivärintaa. Oli niiden nimetkin jossakin, mutta eivät olleet ihan yhtä usein oikeassa kuin Susanne, joten eivät jääneet mieleen.

Ruben Stiller varmaan myös harkinnee lopareiden ottamista. Ihan vain siksi, koska Yle arvattavasti jollakin todennäköisyydellä joskus tulevaisuudessa – ehkä – rajoittaa hänenkin vasemmistolaista oikeassa olemistaan pari millisekuntia.

Ja kauheinta, jos tekevät sen lähetyksessä, jossa on tarkoitus alleviivata jonkun äärivasemmistolaisen teatteriohjaajan kanssa sitä, kuinka väärässä kaikki muut tässä maailmassa ovat. Sellaista tulevaisuuden uhkakuvaa ei vahvahermoisinkaan yleläinen kestä.

Siispä on viisainta välttää mahdollisesti joskus tapahtuvaa maailmankuvansa naarmuuntumista ja lähteä jo etukäteen. Se on sankarillista. Hieman kuin Che Guevara. Joka ei pelännyt muuta kuin sitä, että joku jossakin epäilisi häntä yhdestä porvarillisesta ajatuksenpuolikkaasta. Se olisi kohtaloista karmein.  Olla kosminen luopio.

Kun Ylen ovet paukkuvat vereslihalle loukattujen narsistien lähtiessä yksi toisensa jälkeen, niin Atte Jääskeläinen varmaan tuntee olevansa aivan oikeassa. Tällä vauhdilla hän tosin jakaa tuntemuksensa pian vain itsensä kanssa. Mutta ei hätää. Yleen on aina löytynyt jo reporadion ajoista lähtien valistuneita vasemmistolaisnarsisteja sen verran, että yrittäjät ja kepulaiset tulevat taatusti tulevaisuudessakin haukutuiksi.

Ja oikeus odottaa vielä toteutumistaan. Eräs mieliä kuohuttanut oikeassa olemisen peruskysymys on  pahasti vaiheessa:
Matti Vanhasen lautakasa on edelleen kateissa. Ja niinpä tuppeensahatun kasan positiota oikeassa-väärässä –akselilla ei voi toistaiseksi määritellä. Kutkuttavan jännä tilanne näin vaalien alla. Siinäpä Yleen palkattavilla uusilla tutkivan journalismin tähdillä onkin työsarkaa. Voiko presidenttiehdokkaaksi asettua mies, jolla on piilossa vääryydellä hankittu lautakasa?

Myös historianurkkauksesta kuuluu edistyksellistä vasemmistolaista oikeassa olemista:

Mies menneisyydestä, psykiatri/runoilija Claes Andersson, halusi kertoa kuinka oikeassa hän on ja diagnosoi Donald Trumpin narsistiseksi psykopaatiksi. Claes on oikeassa, mutta ei vain tullut ottaneeksi huomioon, että narsistiset psykopaatit ne vasta kokevatkin olevansa oikeassa.

Ja jos tietävät jonkin tahon, esimerkiksi Suomen, jatkuvasti ja törkeästi loukkaavan oikeassa olemisen tunnettaan, kostavat.

Sitä odotellessa voimme muistella kuinka oikeassa maan luotettavin poliittinen ennustaja, Saska Saarikoski, oli, ennustaessaan Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan alussa, että Trumpin kannatus tulee olemaan luokkaa 0,0 prosenttia. Ehdottaisin ennustuksen tarkkanäköisyydestä jonkinlaista pölizer-palkintoa tai muuta kannustavaa. Sarjakuvan tekijät muistaakseni palkitaan Puupäähattu-patsaalla. Miten olisi Vuoden Poliittinen Pölkkypää-pysti?

Jussi Juhani

Kommentit

  • Hjhjhj

    Ei Trump mikään narsisti voi olla. Mistäkö tiedän? Siitä, että hän tekee tiivistä yhteistyötä aikuisten lastensa kanssa. Narsisti-isän jälkeläiset ottavat kyllä etäisyyttä ukkoon heti, kun pääsevät täysi-ikäisiksi.

  • Pystykorva

    Hyvin kirjoitettu Jussi Kuosmanen.

  • Kalle

    Tarkalleen ottaen Saarikoski ei ennustanut Trumpin kannatusprosentin olevan 0,0% vaan Trumpin todennäköisyyden tulla valituksi olevan 0,0%. No joka tapauksessa Saarikosken oma onnistumisprosentti oli 0,0%.

Kommentointi on suljettu.