Oletko uhri?

Juttelin erään puolituttuni kanssa. Avautui minulle. Oli juuri tullut ero nykyisestä puolisosta. Onneksi, hän sanoi, aivan hullu akka. Ero oli tyypillä jo ainakin kuudes pitkäaikaisesta suhteesta. Valitteli miten huono tuuri hänellä on: aina törmää naisiin, jotka osoittautuvat aivan hirveiksi ämmiksi. Tyyppi oli stressaantunut huonosta tsägästään.

Eräs toinen tuttavani kertoilee aina lopputilin ottamisen jälkeen, millainen sieluton ja kiero riistäjä sattui taas työnantajaksi.  Työtehtäviä muutettiin lupaa kysymättä, palkasta puuttui lisiä, jotka siihen kuuluivat, selän takana kytättiin, vain huonoa palautetta annettiin… ”Pakko oli liiton lakimieheen ottaa yhteyttä – jo kaheksannen kerran”.

Sellainenkin puolituttu löytyy, jolla on auttamattoman surkea mäihä naapureiden suhteen, Muutti hän minne tahansa, niin aina sattuu seinänaapuriksi kyttäävä niuho tai metelöivä roskasakki. ”Eikö normaaleja ihmisiä asu enää missään?” hän kysyi minulta epätoivoissaan.

Tunnen liian paljon ihmisiä, joilla on niin huono tuuri, että ajautuvat vähän väliä konfliktiin puolisonsa, työkavereittensa, yhteiskunnan tai naapuriensa kanssa. Joutuvat jopa käräjöimään oikeuksiensa puolesta. Veistä haavassa kääntää vielä se, että usein tuomarit asettuvat vastapuolen kannalle, eli sen, joka riidan aiheutti. He eivät saa oikeutta edes oikeudessa. Se on julmaa.

Kaikille näille puolitutuilleni on yhteistä se, että he ovat mielestään uhreja. Kaltoin kohdeltuja. Maailma ja sen ihmiset kohtelevat heitä toistuvasti väärin. Uhrin taakkaa on raskas kantaa, mutta sankarillisesti he jaksavat. Taistelusta seuraavaan.

Tietenkin heille on yhteistä myös se, että ovat puolituttujani – ja sellaisina pysyvät. Puolikkaina. Ei ole mitään hinkua lähteä käräjöimään.

Sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin tyyppi, joka ajautuu konfliktista toiseen – tai avioerosta toiseen – ja kuvittelee olevansa uhri. Ja miten paljon heitä onkaan! Jos käyttäisin kliseitä, sanoisin, että maailma (ja some) ääriään myöten täynnä.

Jos kuulut tyyppiin, niin soiko kello? Veikkaan että ei. Tai siis olen varma, että ei soi minkäänlainen tiuku.

Koetetaan toisin:

Jos olet eronnut jo kuudesta ihmissuhteesta, koska kumppaniksi sattui sekopää. Jos työpaikallasi ajaudut vähän väliä konfliktiin työkaveriesi tai työnantajiesi kanssa. Jos Facebookissa ajaudut riitaan joka ryhmässä. Jos juuri sinun talossasi asuvat aina ne häirikkönaapurit… Niin mikä on AINOA noita huonon tuurin sattumuksia yhdistävä tekijä?

Sinä.

Sanon sen uudestaan vielä kolme kertaa: Sinä. Sinä. Sinä.

Menikö kaaliin? Ainoa, jossa on vikaa, olet sinä itse ja sinun suunnaton, taivaankorkuinen itsekkyytesi. Infantiili, pässinpäinen narsismisi. Muuta selitystä ei ole. Sinulla ei ole huono tuuri, niillä muilla on. Muilla siksi, että tahtomattaan törmäsivät kaltaiseesi kitisevään ja riitelevään paskiaiseen. Jokaisen tuntemasi ihmisen elämä olisi parempaa, jos eivät olisi kohdanneet sinua.

Et ole uhri, olet riidankylväjä. Riesa. Aina kun ilmestyt paikalle, ihmiset, jotka tuntevat sinut, ajattelevat: ”No voi vittu, nyt meni päivä pilalle.”

Onko tuollaisesta sitten poispääsyä? No eipä juuri. Se on aivojen kuonasulkeuma, tunneviemärin poikittainen pökäle, joka ei hevillä liikahda. Mutta joskus harvoin, hyvin harvoin, ihme tapahtuu. Itsekäs paskiainen joutuu (tai hänet laitetaan) viimeisen sinisen eteen käytöksensä vuoksi. Niin tiukalle, että vaihtoehtoina on hauta, hoitolaitos tai muutos. Vain sellainen auttaa. Ehkä.

Jussi Juhani.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Narsismille ei taideta näin kevään korvalla voida paljoakaan, loppusyksystä istutetut sipulit saattavat kohta ryhtyä tunkemaan kukintojaan näkyville. Mitä isompi sipuli, sitä isompi ja näyttävämpi kukinto.
    Ehkä asiat ovat vain monimutkaisia.

  • kirjastonhoitaja

    Muistan nuoruuden kasvuvaiheissa olleen miespuolisia uhrituttuja, jotka aina viikonloppuisin joutuivat tappeluihin.
    Heidän ihailjansa kertoivat kuinka joku taas kävi näiden uhrien kimppuun ja kuitenkin lopulta nämä uhrit hakkasivat nämä päällekäyneet.
    On se jännä kuinka aina samoille tyypeille osuu tuo huono tuuri, että aina nuorisokokoontumisissa joku tulee tappelemaan heidän kanssaan. Keillään muilla heidän kavereillaan ei ollut niin huono tuuri.

  • Jari Holopainen

    Ehkä kyseessä on jonkin sortin vetovoima. Mietin Jussin kirjoitusta vielä ja mieleeni tuli sana materialismi. Ajattelin näet eilen ryhtyä kirjoittamaan omaa blogiani materialistin näkökulmasta, mutta en siihen pystynyt. Omaksumani ihmiskäsitys on liian monimutkainen.

    Onko ajatus materiaa, entä tahto, tunne, järki? Jussin blogissa termi “sinä” korostui. Se tuskin tarkoittanee minuuden olemuspuolta, vaan kohdetta, jolle erilaisten määreiden avulla luodaan painoarvoa. Mitä painavampi painoarvo saadaan muodostettua, sitä enemmän se herättää huomiota. Merkitystä lienee lähinnä sillä, onko painoarvo kielteistä vai myönteistä?

    Ollaan varmaankin materialismin ytimessä. Teot ovat painavampia kuin sanat. Muistui jälleen mieleeni tyttären ala-asteen uskonnon oppikirjasta eräs tehtävä: ovatko hyvät teot parempia kuin hyvät sanat? Perustele?

    Nyt saattaisin osata itsekin tähän vastata. Toisaalta, eihän tehtävässä ole mitään järkeä.

  • Päärynä

    Melkoinen pahanolon hapatus. Ehkä kannattaisi olla vähemmän niiden tiettyjen puolituttujen kanssa tekemisissä, niin ei tarvitsisi valittaa heidän valittamisistaan?

  • Jari Holopainen

    Ehkä monella ei ole muita kuin puolituttuja. Siten puhutaan vain niitä puolituttujuttuja. Tiedä sitten olisiko maailma parempi paikka, jos puolitutut ryhtyisivät puhumaan enemmän itselleen?

  • Värp

    Olisi aika rankkaa olla edes Jussin puolituttu, jos maksamattomista lisistä saa uhriutujan leiman.

  • Sinuhe

    Sinulla Jussi Juhani on vielä paljon opittavaa!
    Täydellisen alatyylistä ja ihmisarvoa alentavaa kirjoitusta IHMISISTÄ, joiden kaikkia taustoja et ehkä sinäkään tiedä. Tosin paljon väität kaikesta tietäväsi?
    Näytä ihmisyytesi ja ole olematta tekemisissä näiden rasittavien puolituttujesi kanssa, eivät hekään tarvitse elämäänsä tuollaista selkään puukottajaa. Parempi kaikille näin.
    Tiedoksi vielä, kyllä näillä ihmisillä on muitakin ratkaisuja elämässään kuin hauta tai laitos. Heidän tarvitsee kohdata oikeita ihmisiä ja saada ehkä hoitoa.
    Ps. Jussi Juhani narsismi voi ilmetä monella tavalla, kun siitä niin terävästi kirjoittet.

Kommentointi on suljettu.