Patistakaa Hakkarainen hoitoon, viimeinkin

Oletteko koskaan menettäneet itsekontrollianne kännissä täydellisesti? En tarkoita mitään noloja pikkujoulukömmähdyksiä, vaan totaalista kontrollin katoamista ja vintin pimenemistä rankan dokaamisen seurauksena.

Tarkoitan samanlaista kemiallisen myrkyn aiheuttamaa vakavaa aivojen häiriötilaa, mikä sattui Teuvo Hakkaraiselle eduskunnan kuppilassa. Ja mikä myös on vaaninut mm. Matti Nykästä koko hänen juopotteluhistoriansa ajan. Sellaisen tilan seuraukset voivat olla karmeat sekä ympäristölle että sekoilijalle itselleen.

Mitä tahansa voi tapahtua ja tapahtuukin. Väkisinsuutelemisia, pahoinpitelyjä… Jopa puukotuksia ja tappoja. Onneksi vain tuo ensimmäinen toteutui Hakkaraisen kohdalla tällä kertaa.

Minä olen kokenut tuon äärimmäisen pelottavan ja hämmentävän tilan nuoruuteni juopotteluaikoina kymmeniä kertoja. Niiden muisto puistattaa vieläkin.

Joilla on taipumusta sellaiseen, ovat ensinnäkin itse jatkuvassa vaarassa ja myös ihmiset heidän ympärillään ovat. Uskokaa, että näin on. Tunnen läheltä suuren joukon tapauksia, joissa jonkun elämä on tuhoutunut tuon kummallisen alkoholin aiheuttaman aivojen häiriötilan vuoksi. Ja katsokaa suomalaisia rikostilastoja. Kuinka moni on tehnyt rikoksensa juuri tuossa tilassa.

Sanoisin sitä patologiseksi humalaksi, mutta joku kaikkitietävä lääketiedettä lukenut puoskari väittäisi kuitenkin, ettei kyse ole siitä. Patologiseksi humalaksi nimittäin kutsutaan lääketieteessä sellaista tapausta, jossa jo hyvin pieni alkoholimäärä saa ihmisen käyttäytymään mielisairaan tavoin.

Teuvon, Matin ja muiden itseni kaltaisten, määrätystä alkoholismityypistä kärsivien, kohdalla näin ei välttämättä ole. Mielisairaan tavoin käyttäytyminen tulee vasta aika rankan viinamäärän jälkeen. Patologista se on silti.

Se varoittelee yleensä jo nuorena ja johtaa hankaluuksiin, joihin ei selvin päin koskaan joutuisi. Aamulla krapulassa ihmettelee mikä minua vaivaa. Miksi käyttäydyin taas kuin täysi sekopää? Se pysyy ehkä välillä jopa piilossa ja sallii juomakausia, jolloin mitään ei näennäisesti tapahdu.

Mutta, jos on taipumusta sellaiseen ja jatkaa ryyppäämistä, niin taatusti se putkahtaa näkyville. Ennemmin tai myöhemmin.  Se on kuin selittämätön aivojen sähkökatkos, joka ilmaantuu juuri silloin kun et odota. Voit vetää tsägällä nahkat silmille monta monituista kertaa sekoilematta, mutta sitten, arvaamatta, bang!

Teet jotain aivan kaistapäistä, etkä muista siitä yhtään mitään. Heräät putkasta rystyset verillä, alasti tai jotain, ja koko edellinen ilta on kateissa. Ne herätykset ovat yksinkertaisesti hirveitä. Näen niistä painajaisia edelleen.

Teuvon ei tarvitse muistella. Hän näki sen seuraavan päivän otsikoista. Oman pällin viereen oli mahdollisimman suurella fontilla präntätty: Hakkarainen kävi rajusti käsiksi ja suuteli väkisin..”

Mahtoi olla karmea herätys.

Ja sitten tulee katumus. Sitä konttaa vessaan, lukitsee oven, makaa kippurassa pytyn ympärillä ja hokee: Voi hyvä jumala, mitä minä taas tein, voi hyvä jumala… Jos tästä selviän, en enää ota pisaraakaan. Ikinä. En koskaan. Vannon kaiken sen kautta, joka minulle on pyhää.

Silloin, vannoessaan, ei enempää vakavissaan voisi olla. Se loppui nyt. Iäksi.

Ja kuitenkin, aika pian, unohtaa ja saa anteeksi – ja ottaa taas. Juoppoputka ja vessanpytty jaksavat odottaa. Se on julma kierre.

Se katkeaa vain toisten ihmisten avulla. Parhaiten heidän, jotka ovat kokeneet saman ja toipuneet sellaisiksi, etteivät enää ota. Pisaraakaan.

Sen jälkeen on aivan sama montako prosenttia K-kaupan, Viron tai Alkon kaljoissa ja viinoissa on. Jos on vaikka puolikin prosenttia, sekin on myrkkyä. Alkoholistille.

Olen surullinen rankan seksuaalisen häirinnän kohteeksi työpaikallaan joutuneen Veera Ruohon puolesta ja yhtä surullinen Teuvo Hakkaraisen puolesta. Toivon sydämestäni ensimmäiselle kykyä anteeksiantoon ja jälkimmäiselle VIIMEINKIN tilansa huomaamista ja hoitoon hakeutumista.

On kysymys aivokemiasta, joka ei siedä alkoholia pisarakaan. Ainoa mahdollisuus on olla kokonaan ilman. Niinkin pärjää. Yllättävän hyvin.

Jussi Juhani

Kommentit

  • Virpi Piippo

    Hieno kirjoitus. Kiitos.

  • rumi

    No onpas lapsellista lietsomista tyhjänpäiväisestä suutelusta

  • poloinen

    Kiitos rehellisyydestäsi. Lähimmäisenä olen kokenut tuon kaiken.

  • plokkariukki

    “Kävi rajusti käsiksi” tais olla lööpissä? Entäpä jos tuo on totta, vähän kyllä epäilen? Entäs sitten jos huipputason taekwondo-mimmi olis täräyttänyt Teuvon kanveesiin, niin kumpi olisi enemmän syyllinen ja mihin? Miten todistajat olisivat nähneet/tulkinneet tilanteen tällaisen episodin jälkeen? Näistä jutuista ei ota selvää erkkikään, onko näistä pakko tehdä “uutisia”, jotka eivät pidä kuin osin paikkansa? Viina ei sovi Teuvolle, kuka sen paukauttaa Teuvon päähän?

  • Mitenköhän on

    Alkoholiongelma Hakkaraisella selvästikin on koska monta kertaa on kännipäissään tyrinyt ja sanonut sitten lopettavansa juomisen. Mutta voisiko olla mahdollista että hän silti tekee tarkoituksella nämä kännitöppäyksensä. Niistä kun seuraa aina julkisuutta ja mediakohua jonka keskipisteenä hän paistattelee ja vannoo sitten lopettavansa juomisen. Ymmärtäjiä, kannustajia ja selkään taputtelijoita riittää vaikka kritiikkiä tuleekin, mutta saapahan olla hetken koko kansan huomion kohteena.

  • Kala-Matti

    Hakkarainen-show on täydessä vauhdissa ja esittäytyi illan TV uutisissa täysille katsomoille, taas kerran.

    Any publicity is good publicity.
    Kyllä persupopulisti sen tietää.

  • Arhi Kuittinen

    Alkoholilla itselleen väkivallan luvan antaneisiin ei tehoa mikään muu kuin täys vastuu.

    Aina poliisille tutkintapyyntö ja sitten rankaisuvaatimus.

    Ei ole oikein että herrateatterissa saan heilua kun tavallinen työläinen erotetaan välittömästi tosielämässä.

  • Matti Niemi

    Jos olen aiemmin kritisoinut Jussin kirjoituksia, niin tällä kertaa täytyy antaa oikeasti pisteet totuudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä.

    On tässä itse kukin napsahduksensa kokenut ja töppäilynsä töppäillyt.

    Napsahduksiin tarvittavat määrät ovat yksilöllisiä, ja vain sen yhden tai kahden saunakaljan ottaminen vaatii jo itsekuriakin.

  • Jaassu

    Tiedäppä tuota, töpeskely erikseen mutta hyväntuulinen pusu ei minusta tunnu kovinkaan vakavalta jutulta.
    Se pussauksen kohteeksi joutunut nainen oli entinen persuista kokoomukseen loikannut Hakkaraisen työkaveri, ja ammatiltaan poliisi ja kooltaan suurempi kuin Hakkarainen ja möläytellyt aikaisemminkin asioita jotka eivät ole pitäneet paikkaansa. Pollari olisi mielestänut kyennut pistämään vastaan jos olisi kokenut tilanteen ongelmallisena.

Kommentointi on suljettu.