Roskakulttuurit

Tätä ei ehkä pitäisi kirjoittaa, mutta itsesuojeluvaisto on nyt ilmeisesti off-tilassa, joten…

Minua kiinnostaa suunnattomasti ihmisten kyky valehdella itselleen – ja sen seurauksena myös muille. Omaa kieroa motiivia tai pelkuruutta ei tunnisteta ja niin ulospäin esitetään tilanteen mukaan pyhimystä, rehellistä, oikeudenmukaista, empaattista – ja nyt viime aikoina yltiösuvaitsevaista.

Tuhansittain maahanmuuttajia virtaa Eurooppaan  ja  Suomeenkin tulee satoja joka päivä. Jonkinlainen kansainvaellus on käynnissä. Ihmiset lähtevät liikkeelle paetakseen vainoja ja kauhuja, silkkaa toivottomuuttaan, etsimään parempaa elämää tai vain koska jossakin annetaan jotakin vastikkeetta.

Tänne saakka päässeiden pakolaisten inhimillinen kohtelu ja auttaminen on tietenkin velvollisuutemme. Jo pelkästään siitä syystä, että he ovat ihmisiä, kaltaisiamme. Ei ketään saa jättää auttamatta, eikä hänen asiaansa kuuntelematta. Niitä joilla on hätä, on autettava. Aina. Siitä ei pidä tinkiä. Jatko on sitten hieman eri juttu. Se määräytyy kansainvälisten ja omien lakiemme mukaisesti. Kuitenkin niin, että inhimillisyyden ja lähimmäisenrakkauden on oltava se päällimmäinen motiivi.

Mutta…

Suvaitsevaisuudesta on tullut melkein jo, anteeksi vain, synonyymi hölmöydelle. Eivät kaikki tulijat ole väärinkohdeltuja lutusia, joita pitää tästä eteenpäinkin paijata vastaneulotuilla sukilla ja marttojen eväspaketeilla. Osa tulijoista tulee aiheuttamaan meille vielä ongelmia. Ehkä pahojakin. Joukossa on todennäköisesti jopa taistelijoita, jotka ovat tehneet lähtömaassaan hirmutekoja.

En halua lietsoa pienintäkään vainoharhaa pakolaisia kohtaan, mutta auttamishaluisimpienkin kannattaisi säilyttää edes jonkinasteinen terve järki – ja jopa pieni epäilys. Kaikki eivät ole täällä sen vuoksi, että tulivat omassa maassaan vainotuiksi silkan kiltteytensä ja rauhantahtoisuutensa vuoksi. Eivätkä edes siksi, että leipää ei enää ollut. Evoluutio on kehittänyt ihmiselle kyvyn olla varuillaan. Tässä pakolaisasiassa se kyky näyttää monelta suomalaiselta unohtuneen, kun saa olla niin tohkeissaan omasta hyvyydestään.

Suuri osa tulijoista ei tule koskaan kotoutumaan siinä mielessä, mitä sillä yltiösuvaitsevaisissa piireissä tarkoitetaan. Eivät halua. Eivätkä edes ymmärrä miksi pitäisi. Heidän oma kulttuurinsa on parasta minkä he tietävät, eikä kukaan halua luopua siitä tuosta vain. Ei edes sen takapajuisimmista ja vahingollisimmista piirteistä. Kulttuuri ja ihmisen identiteetti ovat kiinni toisissaan, ne ovat henkiset siamilaiset kaksoset. Leikkaa toinen pois, niin toinenkin on vaarassa. Siksi juuri tulijoiden oma kulttuuri estää kotoutumisen.

Mitä pahaa siinä on? Oman kulttuurinsa vaalimisessa?
Kaikki maailman paha on juuri siinä. Paskakulttuureissa. Sieltä, keskiaikaisista uskomuksista, naurettavista kunniakäsityksistä, patriarkaalista rakenteista ja hölmöistä uskonnoista sikiää kaikki kauheus. Ne ovat pakolaisuuden alku ja juuri. Ne ovat massamurhien käyttövoima.

Eivät geenit aiheuta sotia, sekasortoa, joukkomurhia, naisen alistamista, väkivaltaa, kunniakäytäntöjä ja kaikkea sitä, mitä joidenkin on lopulta paettava, vaan kulttuurit; tapa ajatella, tuntea ja toimia. Ja jos tapa ajatella ja toimia on väkivaltainen, taikauskoinen ja sekasortoinen, jälki on sen mukaista. Ja niinhän se on. Niissä maissa, joista on lähdettävä pakoon.

Kulttuuri on “Jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiään.”

On kai jokaisessa kulttuurissa sentään jotakin hyvääkin? Ehkä, mutta jos se jo lähtökohtaisesti perustuu psykoottisen mielikuvitusolennon palvomiseen, väkivallan ihannoimiseen, vääristyneeseen ihmiskuvaan ja ehdottoman oikeassa olemisen vaatimukseen, niin kyllä siinä on hyvät aika vähissä.

Helposti unohtuu, että meidän oma kulttuurimme on nykyisin pitkälti luottamuksen, keskinäisen kunnioituksen, tasa-arvon ja rehellisyyden kulttuuri. Nyt käsi sydämelle: Oletteko oikeasti sitä mieltä, että myös niiden maiden kulttuurit, joista suurin osa pakolaisista tulee, jakaa kanssamme samat arvot?

Jos eivät jaa, eikö siitä muka seuraa yhtään mitään? Kun suomalainen muuttaa ulkomaille, hän vie tapansa ja arvonsa mukanaan. Ja suuressa kuvassa, tilastollisesti, me olemme suhteellisen ahkeria, rehellisiä, tasa-arvoisia jne. Emmekö muka vaali uudessa kotimaassamme edelleen arvojamme? Tietenkin. Ja niin tekevät muutkin.

Onko jossakin oikeasti joku, joka rehellisesti ja ilman piilomotiiveja, asiaa tarkoin punnittuaan, pokkana väittää, ettei vaikkapa somalien ja irakilaisten kulttuureissa ole piirteitä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa oman arvopohjamme kanssa? No, mitä niille piirteille pitäisi tehdä, kun ne tulevat tulijoiden mukana tänne? Hyväksyä? Jopa kunnioittaa? Älkää nyt sentään…

Miksi määrättyjen kulttuurien vahingollisuudesta ei saa puhua leimautumatta rasistiksi tai suvaitsemattomaksi? Sehän on faktaa. Eivät faktat loukkaa ketään, vaan selkeyttävät asiat. Tekevät ne näkyviksi. Ja vain niille asioille, joiden on myönnetty olevan olemassa, voi tehdä jotakin. Roskakulttuurien arvosteleminen ei kohdistu ihmiseen, vaan hänen harhoihinsa. Harhoja ei voi loukata.

On turha jeesustella kaikkien kukkien kukkimisen ihanuudesta. Se kukkasato on parasta aikaa nähtävissä Lähi-Idässä ja Afrikassa. Se on ollut historian saatossa nähtävissä esimerkiksi orjuuden sallivissa kulttuureissa, räikeissä luokkayhteiskunnissa tai vaikkapa Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen tavassa uhrata tuhansittain ihmisiä lepyttääkseen jumaliaan. Se on ollut nähtävissä omalla maaperällämme: tapoimme toisiamme. Kunnioitammeko edelleen moisia? Jos emme, niin miksi vaaditaan kunnioittamaan vastaavia nykyisiä?

Me itse, suomalaiset, olemme tehneet sata vuotta ankaraa kasvatus- ja sivistystyötä tullaksemme kansakuntana sellaiseksi kuin nyt olemme ja karsiaksemme kulttuuristamme ihmiselle vahingolliset piirteet minimiin. Ja olemme onnistuneet siinä. Emme juuri enää alista naisiamme, emme ole taikauskoisia, emme kierrä veroja, emme arvosta uskonnollista kiihkoilua… Aika harvoin heilutamme edes kirvestä pelkän perheen kunnian vuoksi. Miksi emme kehottaisi muitakin kulttuureja luopumaan vastaavista ääliömäisyyksistään ja vieläpä äänekkäästi? Ja varsinkin silloin, kun niiden edustajat ovat kuuloetäisyydellä, pyrkimässä maamme kansalaisiksi? Sen suurempaa humaanisuutta on vaikea kuvitella.

Maassa maan tavalla -hokema ei riitä. Valistus. Se on se sana. Rehellinen, suorapuheinen, avoin, humanismin hengessä suoritettu valistus, joka ei kaihda nimittää roskaa roskaksi. Se ei välttämättä enää pelasta oman kulttuurinsa uhreiksi joutuneita aikuisia, mutta seuraavat polvet se saattaisi hyvinkin pelastaa. Ei kotoutuminen saisi sentään kestää viittäsataa vuotta. Se on jo kosminen vitsi.

Jussi Juhani

Kommentit

  • mistergeggo

    Olen erittäin paljon samaa mieltä yllä olevan kirjoituksen kanssa. Ihmettelen vain miksi rajat ovat auki edelleen.
    Ei tarvitse olla mikään ennustaja tietääkseen, että kansamme on nykymenolla jakautumassa kahteen eri osaan. Isänmaallisiin ja kulttuurihalaajiin. Tilannetta ei voi kuitenkaan verrata siihen , että viime vuosisadan alussa oli vieraan kulttuurin sympatisoijat sekoittamassa kansakuntaa punalippuineen.
    Kahtiajakautuminen on kuitenkin väistämätön nykyhallituksen toimilla.

  • Mountainbiker

    Loistava kirjoitus, asia on juuri näin!

Kommentointi on suljettu.