Saksassa vihapuheen vuoksi tehdään jo rynnäköitä somekirjoittajien koteihin. Pian Suomessakin. On menneillään suiden puhtaaksi peseminen raudalla ja koppihoidolla. Se on oikein. Vituttaa kaikki vihapuhe.

Mitä se sitten on?

Ainakin kaikki se inhottava kyseenalaistaminen, joka kohdistuu minuun tai minun aatteeseeni on ehtaa vihapuhetta ja ehdottomasti kiellettävä. Myös kielenkäyttö, jonka minä koen sietämättömänä, on sellaista. Muuten voitte kyllä sanoa ihan mitä tahansa. Sananvapaus nääs.

En aio enää alistua pilkkaavien pösilöiden paapatukseen. Tiedän oikeuteni ja minullakin on nyt nappi, jota painamalla ilmoitus lähtee viranomaisille suitsait.

Olen varuillani yötä päivää. Varokaa suunsoittajat. Haistan vihapuheen paremmin kuin siihen koulutettu koira.

Auta armias, jos arvostelette meikää, niin ilmianto lähtee, että paukahtaa! Loppuu suunsoitto, kun pampulla koputetaan oveen. Ja jos haukutte mulkuksi, niin vaadin elinkautista sellaisille kusipäille.

Kaiken maailman turvanpieksäjät ovat vaarallisia. Näkeehän sen jo nakkikioskilla. Ne aiheuttavat kränää ja hidastavat hodarin tekoa. Ei meikällä ole aikaa lorvia jonoissa keskellä yötä ja kuunnella ”oikeita” mielipiteitä.  On vain hyvä, että joku vetää niitä natkuttajia lopulta pataan.

Ja Jumalastani olen tosi tarkka. Jos joku höllä-iho pilkkaa Häntä, niin se on laakista elinaikainen merkintä maallisiin mainerekistereihin. Ja ikuinen taivaallisiin.  Tietääpähän pilkanneensa, kun roikkuu löysässä hirressä surkean elämänsä ja sätkii pilli naukutiukalla rapeat pari miljardia vuotta.

Se on arka paikka meille uskovaisille tuo oma Jumala. On oikein, että sellaisen pilkkaaminen on otettu oikein suurennuslasin alle tässä maassa. Mitä siitä tulisi, jos kaiken maailman huorintekijät ja himokkaat pyknikot saisivat lausua hänen ihanan nimensä?

Sen verran paljastan, että minun Jumalani, Ukko ylijumala, on jumalista suurin. Ylivoimainen mahtiherra nöösijumalten joukossa. Häneen olen uskonut jo kauan.  Muutaman riitin se toki meikältä vaatii, mutta mitä noista. Märistä polvista.

Ukon ehtoollisen nautin pusikossa kontillani. Nakkaan kourallisen variksenmarjoja ääntä kohti ja ryystän lipistä kulauksen pyhää vettä. Takamushan siinä tietenkin tahtoo tähtäillä kohti taivaita tuollaisessa rukoushetkessä, mutta mitä siitä. Siellähän se Ukko asuu. Taivaissa. Sieniä vedän myös.

Tuossa vedenlatkimisriitissä saa tosin nykysin olla varovainen, kun epäuskoiset ovat löytäneet saman juomapaikan. Kuka niistä tietää, vaikka peräti virtsaisivat lähteeseen, uskonnottomat? Supikoirat ja lokit ainakin paskovat ihan surutta marjojen päälle. Olenkin päättänyt hävittää molemmat elikot juurta jaksain mailtani. Pidän niitä saastaisina.

Vaikka avauduin uskostani, varoitan: älkää pilkatko! Laki ja poliisin vihapuheryhmä ovat puolellani. Ja jos ne ei riitä, olen valmis vaikka marttyyriksi. Ensimmäiseksi savolaiseksi marttyyriksi. Fakiirejahan meidän heimossamme jo on ihan riittämiin.

Savolainen marttyyri on sellainen, joka ottaa itsensä yhtä vakavasti kuin muidenkin heimojen edustajat – ja kuolee vitutukseen.

Jussi Juhani