Sipilä-kehu melkein tuhosi minut

Niinhän siinä kävi, että meikästä tuli hylkiö. Niin käy kaikille, jotka kehuvat Juha Sipilää. Erehdyin sellaiseen kohtalokkaaseen virheeseen edellisessä blogissani. Siinä meni uskottavauus ja maine –  joita kumpaakaan minulla tosin ei ollut ennestäänkään, mutta…

Nyt tuttavat eivät enää tervehdi ja sukulaiset harkitsevat nimen muuttamista Kuosmasesta Korhoseksi. Jälkimmäinen on niin yleinen sukunimi täällä päin, että laskevat pysyvänsä tuntemattomina, vaikka minä seuraisin esimerkkiä ja muuttaisin myös.

Kaduilla uskallan liikkua vain öisin. Tosin niin olen tehnyt aiemminkin, koska silloin ei ole liikkeellä yhtä paljon edellisestä vaalitappiostaan katkeroituneita pölvästejä kuin päivällä.  Ei kompastu banderolleihin.

Onneksi vaihdoin juuri auton, eikä nykyistä vielä tunneta Kuopion työläiskortteleissa. Muuten kivittäisivät romuksi. Entisen autoni uusi omistaja toisin on sitäkin suuremmassa vaarassa, kun luulevat meikäksi. Sen osti yks Kauppinen (lausutaan ”kaappinen”), kova aatteenmies ja tulipalokommari.

Myös vaimoni on saanut kärsiä. Ei kuule enää kauppareissullaan yhtä paljon ehdotuksia kuin nuorempana – tai siis ennen blogitekstiäni.

Vaikka olenkin yrittänyt naamioitua puolueettomaksi pukeutumalla samanaikaisesti nuorisotennareihin, homppelitakkiin, ukkofarmareihin ja merkkikehyksiin, kirjoitukseni paljasti laakista synkeän riistäjäpuoleni. Ja vain sydämettömät riistäjät voivat arvostaa Sipilää. Yksikään jalosydäminen ei.

Johtuu siitä, että kun riistäjät naurettavasti uskovat, ettei viittätuhatta ihmistä – puhumattakaan viidestä miljoonasta – voi ruokkia ilman työtä ja rahaa, niin riistäjiä fiksummat tietävät, että se käy kätevästi, jos on vain uskoa ja pari kalaa…

Mutta anyway. Kirjoitin siis Juha Sipilän lunastaneen lupauksensa 110 000 uudesta työpaikasta ja 72 prosentin työllisyysasteesta. Vittu mikä urpo! kirjoittavat kommentoijat. Tarkoittavat sekä minua, että Sipilää. Noususuhdanne ne työpaikat loi eikä Sipilä, he jatkavat.

No okei. Mutta Sipilä, ei noususuhdanne, kuitenkin asetti nuo julkisesti tavoitteekseen. Se asetettu tavoite on nyt täytetty. Vai haluatteko vängätä, että ei ole? Että tilastokeskus, ministeriöt, kaikki talouden tutkimuslaitokset, professorit ja matematiikka ovat väärässä, mutta te oikeassa?

Kuulen kuinka alatte kirkua. Se on aivan ymmärrettävä traumaattinen stressireaktio silloin kun oma totuus luhistuu oikean edessä. Mutta inhottava fakta on, että meillä on nyt 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysaste on 72 prosenttia. Inhotkaamme sitä hetki yhdessä. Aamen.

Työpaikat eivät kelpaa, koska ovat kepulilla hankittuja tai jotain, niinkö? Kun eivät maistu riittävästi kalalle?

No, älkää turhaan olko huolissanne. Jo reilun vuoden kuluttua valtaan pääsee taas kahden kalan mies. Sitten maailman järjestys palaa entiselleen: köyhät köyhtyvät ja rikkaat myös.

Jussi Juhani 

PS. Eräs kommentoija halusi samaa kamaa mitä minä käytän. Kannattaa olla varovainen toiveissaan. Hän ei kestäisi sitä. Yksikin oma ja itsenäinen ajatus voi tuhota heikoimman psyyken hetkessä.

Kommentit

  • Andy

    Jep. Ongan se työpaikka kun on duunissa vaikka tunnin viikossa ja saa työllisyysrahaa kuitennii.

  • Brother Tupolev

    Todella heikko uhriutumisulina. Olet ilmeisesti tottunut pelkkiin kehuihin ja muutama sora-ääni järkytti mieltäsi. Jos ei palautteessa ole mitään perää, kannattaisi ottaa tyynesti ja arvokkaasti vastaan – tai myöntää sortuneensa hieman hätiköityyn/yksioikoiseen päättelyyn.

    Helle se saattaa korventaa siellä Savon skutsissakin.

  • MatranKoski

    Tunnin tai oikeastaan alle neljä tuntia viikossa työlliset ovat lähes kaikki päätoimisia opiskelijoita. Suurin osa noin 85% uusista työpaikoista on kokoaikaisia. Loput osa-aikaisia joista pueni määrä alle neljä tuntia työllisiä.

  • Aukusti

    Kuten edellisistäkin kommenteista huomaa, kolumnisti on niin oikeassa. Vapaapalokunta sammuttaa väärin ja ei-demarihallitus työllistää kepulikonstein, vaikka lopputulos molemmilla olisikin haluttu. On se niin väärin, kun noususuhdanne sattuu aina ei demareille ja laskusuhdanne demareille. Molempien jälkeen riittää kyllä taloudenpidossa korjattavaa!

  • Olli

    “Pyrin kirjoittamaan yleisesti hyväksytyistä valheista, pellemäisistä trendeistä, naurettavista rituaaleista, sokeista sokeiden taluttajista ja noloista uskomuksista. ”

    Jos olisit kuvauksesi mukainen ihminen niin oikeasti tutkisit asiaa ja vertaisit hallituksen tapaa käyttää grafiikkaa siihen mitä esimerkiksi työttömien keskusjärjestö pyytää julkiselta keskustelulta. Hallituksen tiedottaminen on hyvin hallittua informaation käyttöä näyttämällä esimerkiksi kakkukaaviota jossa 100% kuvataan työllistyneistä eikä työvoimasta. Näytetään asiasta se puoli mikä halutaan.
    Manipulointia.
    Työttömien keskusjärjestön pyyntö taas on hyvin pieni. Ei tarvitsisi käytännössä muuta käyttää lineaarista grafiikkaa koko hallituskaudelta. Useaa eri ihmisryhmää rinnakkain verraten.

  • Äijä

    Älähän älähän hyvä mies.
    Kyllä Suomessa saa mieltä olla, on aina saanut. Kiellettyä ei ole ollut kuin olla kommunisti 1920-40- luvuilla, siitä joutui silloin jopa vankilaan.
    Liputa veikkonen Sipilän puolesta, eri mieltä kanssasi oleminen ei ole kai kiellettyä?

  • Jukka M.

    Kyllä mä nyt yhden sipiläfanin kestän, ei siinä mitään.
    Eri asia sitten on hyväksyä keisarin uudet vaatteet joksikin todelliseksi asuksi.

    Uuninpankkopoika on käsitellyt APU -lehden blogissaan asiaa hyvinkin perusteellisesti. En tosin hänenkään kaikista demarivinkunoistaan välitä, mutta tuntee työllisyysasiat erittäin hyvin.

    Kehotan tutustumaan, niin luulet vähemmän.

Kommentointi on suljettu.