Soitin juuri Jumalalle

Maailman päämiehillä on suora puhelinyhteys toisilleen, kai tiesitte sen? Jep, huippujuttu että on ja että tiesitte. Mutta meikällä on jotain vielä spesiaalimpaa. Arvaatteko? Ette ikinä. On nimittäin suora kännykkäyhteys Jumalalle. Yksi näpäytys kosketusnäytöltä ja tsädääm!

Harkitsin pitkään paljastanko teille muille kuolevaisille tätä. Kysyin Jumikselta ja se sanoi että siitä vaan Kuosmanen, jos et koppihoitoa pelkää. Valehtelin että en. Niinpä aion raportoida sanatarkasti teille käymiämme keskusteluja. Tässä yksi:

– Moro! Se on Kuosmanen Kuopiosta kun rimpauttelee, mites taivaassa…

– Jahas, aiotko ruinata jotakin?

– No en! Halusin vain jutella. Miksi edes kysyt?

– Kaikki yleensä ruinaavat. Sanovat sitä rukoilemiseksi. Alkaa vähitellen tympiä sellainen…

– Mutta sinähän olet Jumala, eikö juuri sinulta voi pyytää…

– Olen Jumala, joo, mutta en joulupukki.

– Heh, et taida olla ihan parhaimmalla tuulella…

– Vituttaa pikkasen, myönnän.

– Voiko Jumalaakin vituttaa? Sitä en tiennytkään.

– Miten niin et? Olenko minä jokin pyhimys muka? Tai siveä neitsyt? Minä olen mikä minä olen, ja siihen kuluu kaikki, vitutuskin.

– Heh he… anteeksi, se vain kuulostaa hieman huvittavalta; Jumala jota ketuttaa…

– Anna kuule olla. Mikä se sellainen Jumala olisi, joka vain hymyilisi maireasti kuin jälkeenjäänyt orava? Tekopeliä semmonen hurskastelu, jeesustelua… Jos joku pökälöi tuulettimeen, niin se haisee taivaaseen saakka. Samaistumista nääs…

– Aha. Kuka on pökälöinyt?

– No yks pappi, saatana, väitti että homous on syntiä.

– Eikö se sitten ole?

– Ei! Eikä mikään muukaan. Minä en ole nimennyt synniksi yhtään mitään. Omia himojaan ja pelkojaan nimittävät synneiksi, hyväkkäät, ja vetävät minut siihen mukaan, viattoman Luojansa.

– Kai nyt sentään jokin on sitä syntiäkin, eihän…

– Oo hiljaa pelle! Luulin sinua järkijätkäksi ja alat jo jumalaas opettamaan. Ei oo syntiä, on vain onnettomia tekoja, joiden seuraukset voivat olla huonoja tai peräti kamalia, mutta se on eri juttu. Ei niistä helvettiin joudu. Vankilaan ehkä, jos ovat lain vastaisia. En muuten oo kirjoittanut yhtään lakiakaan…

– Aha. Mutta uskonnot väittää…

– Unohda jo viimeinkin ne helkutin uskonnot. Sekopääpaimenten ja kamelikuskien loruja ihmiskunnan esihistoriasta. Ei ne minusta kerro, vaan tietämättömien toiveista ja varsinkin peloista.

– Aha.

– Mikä vitun “aha”, huomaatko jankuttavasi?

– Sitä minä vaan, että kun kuitenkin on tuhansia vuosia rukoiltu ja syntejä kaduttu, niin onko se mennyt sitten ihan ketuille koko touhu?

– En minä niin ole väittänyt. Kyllä ne ihan hyödyllisiä ovat, rukous ja katumus… tärkeitä yhteysjutskia.

– Aha, sinä siis kuuntelet niitä kuitenkin?

– Pliis, keksi jokin muu sana tuon ahan tilalle… Miten niin kuuntelen? En. Minä OLEN niissäkin, rukouksessa ja katumuksessa. Ja se on ihan eri juttu.

– Nyt en taida ymmärtää…

– No se ei ole yllätys, ettet ymmärrä, toisin päin olisi… Mitään muuta kuin minä, ei ole, joten enkö silloin ole niissäkin? Ei ole olemassa sellaista, missä en olisi. Ymmärsitkö nyt?

– En.

– Pölvästi.

 

Jussi Juhani

 

Kommentit

  • Esuli Mosuli

    Se oli Jumala kun istu mun venneessä ykspäivä. Vai Jussin kanssa se höpis. Minä sanoin sille, että painu helevettiin siitä höpisemästä tai kohta ollaan karilla.

  • Jari Holopainen

    Tohtiiko sitä kysyä, mihin numeroon soitit? Olen vanhemmiten ryhtynyt rukoilemaan lähes päivittäin. Se helpottaa. Kysymys siitä, onko rukoilemisessa kyse vain saamisesta, on mielenkiintoinen. Ehkä viime kädessä kuuluisat viimeiset sanat: tapahtukoon sinun tahtosi, herättää kysymään, mihin rukoilemisella pyritään. Pidän rukoilemista yhtenä tiedon tienä sanan laajassa merkityksessä.

  • plokkariukki

    Yli kaksikymmentä vuotta kirkon hommissa ja ei selvinnyt kuka ja mikä se tuo Jumalamme oikein on. Soittelen Hänelle simplexillä (vain sinnepäin yhteys) aamuin illoin vähän samoin termein kuin Jussi, liekö sama numero? Joskus kiittelen, että mopokin on taas pelannut, joskus toivon pikaista paranemista ukin pikku tytölle tai pojalle. Kuulee Hän, niin ainakin uskon!

  • Jari Holopainen

    Vanhemmiten olen ryhtynyt ajattelemaan, että voi olla parempi, jos yhteys on yksisuuntainen. Siitäkin huolimatta, että on olemassa kirjallisuutta tyyliin keskusteluja Jumalan kanssa. Suurkaupungeissa monet puhuvat jo itsekseen, näin olen kuullut, ilmiö joka pistää miettimään mihin ihmiskunta on menossa. Suurten monologien eli yksinpuhelujen aika lähestyy?

Jätä kommentti

*