Stubb teilattiin turhaan

Politiikka on korrektisti käyttäytyvien ja sliipatusti sydämettömien roistojen keskinäistä kähmintää. Sellaisena se ainakin meikäläisen, tekopyhyydelle yliherkän, silmiin esittäytyy. Stubb sai kenkää, demokratia siis toimii. Niin varmaankin, mutta jos joku ei näe asian inhimillistä läpipaskuutta, on elänyt elämänsä turhaan.

Toistettakoon: Alexander Stubb sai siis puoluekokouksessa kenkää. Eikö tunnukin ihan kivalta? Itseään täynnä oleva kolmen-pointin-mulkku sai mitä ansaitsi. En väitä vastaan. En juuri jää kaipaamaan, mutta… Voiko ihmistä paskemmin kohdella ja täydellisemmin nöyryyttää, kuin Kokoomus teki kahden vuoden takaiselle idolilleen? Siinä, kaikkien ystäviensä ja tovereittensa edessä, häneltä vietiin kerralla kaikki – ja hän joutui vielä kiittämään siitä.

Katsokaa Stubbin elekieltä ja ahdistunutta olemusta tappion jälkeen. Hän puhuu edelleen kuin ylikohteliaalla korrektiusohjelmalla ladattu puhesyntetisaattori, mutta minä olen näkevinäni täydellisen nöyryytyksen tuottaman tuskan ja häpeän. Ja juuri tämän lähimmät toverit halusivat hänen kokevan. Vai miksi hänet muka piti vaihtaa juuri nyt, kesken hallituskauden? Mitä se oikeasti auttoi mihinkään? Aivan turha manööveri – paitsi koston ja kaunan näkökulmasta.

Kyseessä oli siis kaunaisten kermaperseiden suorittama julkinen häpäisy ja kosto. Arvoton näytelmä, jossa jeesus-odotukset pettänyt shortsimies sairaan charmantisti ristiinnaulittiin. Ne kokousväestä, joilla empatiasta on vielä edes rippeitä jäljellä, katselivat vaivautuneina lattiaa. Heitä hävetti, kun katselijoiden itse valitsemalta ruhtinaalta rujosti riisuttiin vaatteet ja valtikka. Stubbin peitelty kiemurtelu tappion edessä oli jopa koskettavaa. Ja kaikki turhaan. Vain silkan poliittisen nöyryytyksen vuoksi. Vaihdettiin turkulaisittain muna munasseen – jos siihenkään.

Ei se Stubb nyt NIIN huono ollut – ja kaikki kokoomukselaiset kyllä tietävät sen. Ärsyttävä toki oli, ja erilainen kuin perinteiset jäykistyneen rintarangan kokoomukselaiset, mutta ihan riittävän hyvä tähän hallitukseen. Hänen hymynsä vain oli liian leveä – ja hivenen liian ylimielinen – ikiyrmyille eerolaaksoille.

Tiedättekö mitä? Minä säälin Stubbia. Omat pettivät hänet rankimman jälkeen. Ja se on melkein pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Luotat joihinkin – ja juuri he potkaisevat tuolin altasi vain siksi koska voivat – ja koska nauttivat siitä. Toki he keksivät nautinnolleen jonkin uskottavan selityksen, ”puolueen parhaaksi” ja muuta paskaa, mutta jokainen tietää ääneen lausumattoman totuuden: ristiinnaulitsemisesta saa fiboja.

Stubb oli omalla tavallaan vilpitön ja yritteliäs toimessaan ministerinä. Oli sitä jo pääministerikaudellaan. Poliittinen väriläiskä harmaiden mutisijoiden joukossa. Yritti etsiä välillä valtiomiesmäisempää roolia ja tehdä eroa tikkataulu-Stubbista, mutta ei oikein onnistunut. Vasta loppusuoralla palasi omaksi itsekseen, melkein rakastettavaksi narsistiksi, mutta se oli liian myöhäistä. Koiralauma läähätti jo kannoilla.

Alun perin hänet oikeastaan huijattiin palmunoksia levittelemällä ja hurraahuudoilla Kokoomuksen puheenjohtajaksi. En ymmärtänyt miksi niin tehtiin, sillä tehtävään oli tarjolla todella hyvä poliitikko, Jan Vapaavuori. Mutta kaipa jokin kokoomukselainen nuorisonarsistien someosasto onnistui sivistyneellä kimityksellään peittämään hetkeksi möreän järjen äänen. Olisivat nyt sitten pysyneet valinnassaan niin kauan kuin Sipilän hallitus pysyy pystyssä. Munasivat Stubbin – ja itsensä.

Harmi, että Stubb kieltäytyi Orvon ministeritarjouksesta. Hän olisi ollut loistava ulkomaankauppaministeri. Sellaiseen hän sopii. Mutta… Kuka haluaa säälipalkintoa pettäjiltään?

Jussi Juhani

Päivän epäaforismi:

Ellei elämänsä aikana edes opi tunnistamaan ihmisten inhottavia piilomotiiveja korrektin pintakäytöksen takaa, olisi ollut viisaampaa pysytellä siittiönä. (Juhani Kuosmanen)

Kommentit

  • Zappa

    Jussi !

    Blogejasi on mukavaa lukea. Kirjoitat erinomaisen mehevästi, ajattelusi on terävää ja persoonallista. Kaikista asioista en ole samaa mieltä, eikä minun tarvitsekaan olla.

    Nautiskele kesästä !

  • Juha

    Mehän emme tiedä kaikkea, mikä päätökseen on vaikuttanut. Pidän tätä melko oleellisena.
    Ongelma syntyi Stubbia puheenjohtajaksi valitessa, oikeastaan jo siinä vaiheessa kun Kataiselta karkasi mopo totaalisesti käsistä. Stubbin ansioksi voidaan kaikesta huolimatta lukea se, että hän sentään yritti paikata Kataisen jälkiä.
    Mutta, kuten sanottu, ainakaan minä en tiedä päätöksen taustoista tarpeeksi.

  • Taru

    Jälleen kerran erinomainen blogi, kiitos Jussi!

    Käytät erästä verbiä, josta tulee muistoja mieleen.
    Olin nuorempana cp-vammaisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Hän inhosi sääliä-verbiä ja kielsi ketään lähipiirissään käyttämästä sitä. Tämä älykäs ja hieno kaveri koki, että säälivä asettuu aina “säälittävän” yläpuolelle.

    Tuli vaan mieleen…. :-)

Kommentointi on suljettu.