Susi, poliittiset arvot ja Punahilkka

Kaikki muistanevat Punahilkka-sadun. Se menee jotenkin näin:

Mummo asuu kaikessa rauhassa syrjäisessä metsämökissään. Susi yllättää hänet ja popsii suihinsa. Punahilkka tulee paikalle ja kysyy mummoksi naamioituneelta sudelta, miksi tällä on niin suuret hampaat. On minulla muutakin suurta, sanoo susi ja nostaa peitettään.

Tuo on versio, jonka eräs Pervo-Korhonen kertoi minulle Nilsiässä, kun olin nuori.  Se oli kauan ennen metoo-kampanjaa. Korhonen kuoli hiljattain, joten rakkaat moralistit, älkää turhaan yrittäkö saada häntä edesvastuuseen. Toki helvetissäkin seurataan trendivirtauksia, joten Korhosta kärvennetään jo…

Olen kuullut sadusta myös vihervasemmistolaisen version. Siinä henkilögalleriaan on lisätty pottunokkainen, hetero metsästäjä. Hän saapuu mökille saastuttavalla autollaan ja järsii makkaraa.  Tavattuaan Punahilkan ja kuultuaan tältä mummon kohtalosta, metsästäjämölli ampuu suden muitta mutkitta, niin että pienhiukkaset vain pöllähtävät.
Metsästäjä tuomitaan eläinten julmasta kohtelusta ja hänen hiilijalanjälkeään inhotaan yhdessä. Sutta yritetään palauttaa henkiin reikihoidolla ja aromaterapialla, mutta kuollut mikä kuollut. Aselupien ehtoja kiristetään tuntuvasti.

Kokoomuslaissa kodeissa taas kerrotaan kuinka mummo ja Punahilkka vain laiskottelevat mökillä ja jättävät metsänhoidolliset työt tykkänään tekemättä, vaikka risusavottaa piisaisi. Niinpä metsästäjä vie seudulle suden ja sanoo: Jos työt eivät ala maistua, niin meidän hukka hotkii teidät suuhunsa.

Keskustalaisissa tupailloissa susia inhotaan, söivät ne mummoja tai eivät. Ja metsämökkejä pidetään niin arvokkaina, ettei mummon perikunta saa ikinä ratkaistua kenelle kyseinen hönnä kuuluu. Alituisiin riitoihin kyllästyneenä Punahilkka menee navettaan ja vetää itsensä kiikkuun. Metsästäjä on roikkunut siellä jo tovin.

Demarien versiossa lapsille kerrotaan, että koska mummo on vanha, Punahilkka alaikäinen ja susi rahoitettu eläin, metsästäjän on elätettävä ne kaikki – ja tietenkin teidät myös.

Sadun opetus?

Liekö tarpeen? Korhosta se ei ainakaan pelasta, hänhän kärventyy jo…

Ehkä se oppi on siinä, että meillä jokaisella on niin helkutin erilaiset arvot ja moraali, ettei kenenkään kannattaisi mekkaloida omistaan ainoina oikeina. Oikeita kun ei ole. On vain ihmisten hätäpäissään keksimiä. Arvot muuttuvat ihan sen mukaan uhkaako susi vai ei.

Jussi Juhani

Kommentit

  • P-ls

    Etelän sukupuolillisilla ja puolettomilla vouhkilla ja pennuilla on täällä nykyisin määräysvalta.

Jätä kommentti

*