Timo Soini ja syvä taantumus

Luin Timo Soinin blogin, siis plokin, ja erään vanhan haastattelun. Yrittää esittää niin kansanomaista niin kansanomaista, että ihan tulee rinssieversti Pekka Lipponen mieleen. Paitsi, että Lipponen ei hörhöillyt jumaliensa kanssa.

En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, miten – anteeksi vain – taantumuksellinen tyyppi on herra Soini. Sitä se uskovaisuus teettää. Ei ole eroa katolisuuden, islamin tai vaikkapa vanhoillislestadiolaisuuden suhteen. Ne kaikki onnistuvat tuhoamaan kannattajiensa aivoista juuri sen kohdan, missä aito empatia asustaa ja täyttävät sen tekopyhyydellä.  Sitten he kutsuvat sitä moraaliksi. Niin Soinikin.  Se on hieman kuin kutsuisi kasvainta sikiöksi.

Soini vastustaa aborttia. Uskomatonta. Jumalallinen ilmoitusko johti moiseen?  Otetaan ääriesimerkki: Kaksitoistavuotias tyttö on joukkoraiskattu ja hän kantaa ultraäänikuvien mukaan vakavasti vammaista alkiota. Jumalan tahtoko muka on, että hänet pakotetaan synnyttämään? Eikö olisi tuhat kertaa jumalallisempaa, että ei tarvitsisi? Soinit ovat aina nimittäneet Jumalan tahdoksi omia patologisia pakkomielteitään.

Soini vastustaa myös eutanasiaa. Kutsuu sitä murhaksi. On kyllä jo tiedossa, että hänen Jumalansa on kärsimyksen jumala, mutta että myös pitkitetyn, sietämättömän ja turhan kärsimyksen jumala – sitä en tiennyt. Että peräti kidutuksen jumala. Sillä siitähän on kysymys, kun toivoa ei enää ole, vain suunnaton kärsimys on jäljellä eikä silti anneta kuolla.

Pakko sanoa että huh huh. Abortti ja eutanasia eivät vastoin Soinin katolisharhaista luuloa ole omantunnon kysymyksiä lainkaan, vaan säälin, lempeyden, armon ja empaattisen järjen kysymyksiä. He, joilla noita ominaisuuksia on, ja lisäksi rohkeutta, pystyvät vastamaan kysymyksiin epäröimättä.  Onneksi heitä on yhä lisääntyvä määrä huru-uskovien vastapainoksi. Jos lääkärikunnasta ei löydy sellaisia riittävästi, lääketieteellinen pitää lakkauttaa uskontohomeen turmelemana laitoksena.

Kysymys on kärsimyksen vähentämisestä.

Eikö turha kärsimys kannata ehkäistä ennakolta, jos sellaista on varmasti tiedossa (aborttikysymys)? Jos parantumattomasti sairas ja kärsivä eläin lopetetaan, eikö sama armo pidä suoda myös ihmiselle, joka itse pyytää enää vain kärsimyksensä päättämistä (eutanasiakysymys)?

Melkein uskon, että abortin ja eutanasian vastustajat itse asiassa ihannoivat kärsimystä. Ainakin muiden.  Muuten he eivät taistelisi sen vähentämistä vastaan niin raivokkaasti. Kutsuvat sitä juhlallisesti elämän kunnioittamiseksi. Kakkaa. Todellisuudessa he kunnioittavat omaa harhaista käsitystään elämän tarkoituksesta, eivät elämää. Kärsimys on heille jalon elämän synonyymi, tie taivaaseen. Oikeasti turha kärsimys on vain turhaa kärsimystä. Piste.

Ja armosta ne, soinit, puhuvat, että suupieli väpättää.

Missä se kuuluisa armo uskonnoissa ylipäätään luuraa? Jumalan povarissa? Ja pitäisi vain odottaa, että Taivaan Iskä sitä ihan ITSE ja omakätisesti tiputtaa kärsivän niskaan, jos sattuu heltymään?  Ja ihmiset vain seuraavat tumput suorina? Entäpä, jos se Jumalan armo toteutuukin vain abortin ja eutanasian tekevän lääkärin käsien kautta? Eikö sellainen kuulosta paljon järkevämmältä?

Entäpä, jos se armo onkin korkein inhimillinen ominaisuus, eikä jumalallinen lainkaan? Jos ihminen ei sitä käytä, silloin sitä ei käytä kukaan. Eutanasian ja abortin kieltäjät kieltävät armon kuten he kieltävät myös järjen.

Armo ja järki kun kulkevat käsi kädessä. Ne ovat erottamattomia. Ensimmäistä ei ole ilman jälkimmäistä. Järjen määrä on minimissään temppeleissä ja moskeijoissa. Siellä puhuu houreet, pelko ja kiihko. Ei järki eikä armo.

*    *    *

Sitäkin jaksan alati hämmästellä, miten jotkut eivät osaa kömpiä kohti valoa vuosituhantisesta pimeydestään, vaan kaivautuvat vain yhä syvemmälle taikauskoloukkoonsa? Saako taantumuksen tilassa parempia orkkuja, vai mikä siinä niin viehättää? Ja AINA tositaantumuksen takana on uskonto. Niin siis Soininkin.

Myös homoliittoja herra Soini vastustaa. Tietenkin. Veikkaan, että masturbointia myös. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa elää yhdessä, niin mitähän vittua se soineille ja heidän epäjumalilleen kuuluu? Toisaalta epäilen, että Tosijumala on kääntynyt jo ajat sitten homoksi tai muun sukupuoliseksi ihan vain pölhöjä uskovaisia kiusatakseen.

Huokaus. Että vielä ministeritasollakin on halua maksimoida ihmisten syntymään, kuolemaan ja rakkauselämään liittyvää kärsimystä… ja vieläpä oman uskontonsa antamilla huuhaavaltuuksilla… ja muka elämän kunnioituksen nimissä… huh huh toisen kerran.

Pyydän armoa tuntemuksilleni, mutta Plokia lukiessani rillini huurtuivat pelkästä tekohurskauden löyhkästä.

Jussi Juhani

 

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Eutanasia asiaan vaikuttaa meidän kuolemanpelkomme, tuntemattoman pelko.
    Olen työssäni (apuhoitaja, fysioterapeutti) nähnyt kuolemaa. Jokaisen ihmisen kuolema on ainutlaatuinen ja -kertainen.
    Toisten kuolemat eivät ole juurikaan antaneet valmiuksia omaani.
    Sen olen havainnut että pelkästään kärsimyksillä tai ilolla harvoin kuollaan, vaan se on oma prosessinsa.
    Eutanasia asiassa kannattaa varmasti ottaa harkinta ja pitkä harkinta.

Jätä kommentti

*