Tutkintapyyntöjournalismi

Ihan alkuun: En innostu Sebastian Tynkkysestä. Kirjoitin jo eräässä aiemmassa blogissani, että hän on pahin poliittinen vouhka tässä maassa. Tyrkky, joka on valmis mihin vain saadakseen minuutin lisää julkisuutta. Nyt hän ratsastaa helpoimmalla mahdollisella hevosella: Ärsyttää lähes yhtä vouhkia suvaitsevaisuuspiirejä mahdollisimman kärjekkäillä islam-kannanotoillaan (joissa sivumennen sanoen on ollut asiaakin).

Tynkkysen tapaus on kuitenkin taas nostanut esille yhden suomalaisen journalistisen matalamielisyyden: tutkintapyyntöjournalismin. Ensimmäiset otsikot Tynkkysen tapauksessakin kirkuivat: Sebastian Tynkkysen facebook-puheista on tehty tutkintapyyntö!

Eikö kenenkään muun suomalaisen aivoissa tapahdu minkäänlaista liikettä oikeudenmukaisuuden suuntaan nähdessään tuollaisia otsikoita? Siis tuollaisessa journalismissa ei nimittäin ole pyrkimystä muuhun kuin huomioarvoon ja pahansuopaisuuteen. Tiedonvälitystä se ei ole.

”No niin, näettekö nyt, tuollainen se on. Ihan tutkintapyyntökin tehty!” Varmin keino saattaa ihminen, yhteisö tai yritys epämääräiseen valoon kansan silmissä. Toimii aina.

Jos ette tienneet, niin tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, mistä tai kenestä tahansa, millä motiiveilla hyvänsä – tai vain huvikseen. Oikeasti laki ei sellaista termiä edes tunne: ” Laki ei tunne termejä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus, vaan poliisille voi tehdä ainoastaan ilmoituksen mahdollisesta rikoksesta.” (Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutkintapyynt%C3%B6)

Siinä, että joku tekee poliisille ilmoituksen epäilemästään rikoksesta, ei tietenkään ole mitään outoa tai pahaa, mutta siinä, että tällaisista ilmoituksista tehdään lööppejä, on. Mitä muuta se muka ajaa kuin juuri tuota pahansuopaisuuden ja ennakkoasenteen lietsontaa?

Varsinkin, kun mihinkään johtamattomat tutkintapyynnöt jätetään yleensä pokkana uutisoimatta. Ja oikeastaan: vaikka ne uutisoitaisiinkin, niin epäilys rikollisesta on onnistuttu kylvämään – ja juuri siihen noilla tutkintapyynnöillä usein pyritäänkin. Pahin on tapaus, jossa toimittaja itse tekee tutkintapyynnön ja sitten väsää lehteensä kohuartikkelin tästä. Sellaistakin on tapahtunut.

Mielestäni olisi vähintään kohtuullista julkaista samassa yhteydessä myös tutkintapyynnön tekijän nimi. Se selventäisi asiaa. Lukija voisi pohtia mahdollisia motiiveja. En myöskään millään ymmärrä poliisin halukkuutta kertoa medialle asioista, joita ei vielä ole edes tutkittu. Nimenomaan rikosilmoitusvaiheessa olevat asiat pitäisi jättää kertomatta – nehän ovat usein vasta villejä epäilyksiä. Niillä on kuitenkin valtava voima jo leimata kohde.

Tiedän kirjoittavani tästä turhaan. Ei lukijat totuutta kaipaa, vaan inhonväristyksiä, mitä-minä-sanoin –fiboja ja tilaisuutta päästä tuomitsemaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin ymmärrän, että ihminen on sisimmältään aika paska – ja media elää siitä.

Jussi Juhani

Kommentit

  • mikko pa

    Pyynnön tekijän nimi kaivellaan kyllä.onko se oikeasti joku muslimi joka on pahoillaan kirjoituksesta vai joku muslimien puolesta loukkaantunut suvakki?

  • SimoMäkelä

    Tynkkysen viimeaikaiset julkitulemiset ovat aika linjassa keskenään (islam-kritiikki ja sen myötä huoli kansalaisten tulevaisuudesta), joten mistään julkisuustyrkystä tuskin on kyse. Ja helpointa tietä julkisuuteen Tynkkynen ei kulje; senhän todistaa jo tämä tutkintapyyntö, jonka poliisi on ottanut käsittelyyn. Islam-kritiikki todellakaan ei ole helpoin tapa ratsastaa julkisuuteen. Siinä kritisoija ottaa aina riskin.

  • Kim Pihl

    Kiihottaako joku vihaan Tynkkystä vastaan ?

Kommentointi on suljettu.