Vain piispat pääsevät taivaaseen

Jos olisin piispa, katuisin syntejäni näyttävästi ja mieluummin kunnon sviitissä kuin köyhälistölle kyhätyissä kalseissa hotellihuoneissa.

Sille on syynsä. Jumala nimittäin tykkää kaikesta prameudesta. Erityisen innostunut Hän on komeista kirkkosaleista ja hyvin puetuista ja syöneistä papeista. Jumala on ylitsepursuavien pitojen ja rasvanoroisten suupielten Jumala.

Tämä lienee tullut selväksi kaikille, jotka ovat tutustuneet kirkon tilinpäätökseen ja piispojen viimeaikaisiin edesottamuksiin. Kaanaan häät jatkuvat.

Niinpä mutustaisin Herrani kunnaksi sviitissäni hanhenmaksaa ja omatunto puhtauttaan tiukkuen ryyppäisin painikkeeksi shampanjaa.

Vain paras on Jumalalle ja piispan arvolle sopivaa. Sen ovat Suomen pyhät miehet ja naiset kautta aikain oivaltaneet kaikissa kristillisissä virtauksissa. Tuttu helluntailaissaarnaajakin osti juuri uuden Mersun.

Niin sen täytyy mennä. Ei piispoja ja pappeja saa sotkea rasvanahkaisiin duunareihin. Menee uskottavuus Jumalan asiamiehinä. Uskoisitko muka itse kirpparilla salihousuissaan könyävään pastori-Raatikaiseen, josta haisee eilinen keskiolut?

Kuka sellaista paimeta seuraisi? Ei yksikään.

Jos ette edes piispojen pyhyyteen usko, ei ole mitään asiaa taivaaseen.  Ja mikäli kävisi niin surkeasti, että peräti kokonainen kansakunta menettäisi heihin uskonsa muutaman viattoman luottokorttilaskun vuoksi, se olisi hyvässä lykyssä  iänkaikkinen vahinko. Iänkaikkisuus ei ole pikku juttu. Se on enemmän kuin miljoona vuotta.

Hei haloo kelatkaa! Entäpä jos yläkerran saleista tämän jähinän synnyttämän epäuskon vuoksi puuttuisivat suomalaiset tykkänään? Olisiko se edes taivas? Kuka kantaisi astiat pöydistä?

Että antakaa piispojen bailata seurakunnan piikkiin ihan vapaasti.

He ovat Jumalan asialla, laupeudentyössä.  Siksi he uhrautuvat puolestamme. Pilaavat vapaaehtoisesti maksansa ja paksusuolensa runsailla aterioilla ja hyvillä viineillä, ettei meidän syntisten tarvitsisi.

Sehän on kuin lievä ristinkuolema kaikkine metabolisen oireyhtymän aiheuttamine vaivoineen. Että päinvastoin, kannustakaamme heitä entistä suurempin uhrauksiin. Jumala rakastaa kilvoittelua.

Koska itse olen syvästi perehtynyt kristinuskon mysteereihin, selvennän niitä hieman teille, jotka ette ole. Piispojen käytös nimittäin perustunee suuren Mestarin käskyihin:

”Tämä on minun ruumiini”, sanoi Jeesus ja tarkoitti varmaankin mahdollisimman laadukasta leipää ja mieluummin sammen mätiä siihen päälle. Ei mitään Prisman patonkia.

”Tämä on minun vereni” taas kehottanee valitsemaan mieluummin Bordeauxin alueen viinejä, kuin Lidlin hanapakkauslitkuja.

Sellaisesta menosta Jumala tykkää. Ja piispat, jos ketkä, tietävät sen.  He ovat matkalla taivaaseen. Ja ehkä vain he. Sillä “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”`Ja piispathan tekevät. Amen.

Jussi Juhani

Kommentit

  • Qvist

    Valtionkirkko on ideana jo lähtökohtaisesti niin perverssi, että hoplaa. Laajasalosta kirjoitti myös Enbuske, joka kirjoituksessaan vihjaisi mielestäni olevansa ateisti. Mutta samalla tavoin kuin Laajasalo on kaiketi hänen mielestään uskovaisuudessaan naurettava soft core -linjan edustaja (toisin kuin ne lakihenkiset koohkaajat, jotka ovat tehneet Raamatusta itselleen kultaisen vasikan), on Tuomas ateistina ihan pilipali-poika. Jos Jumalaa ei ole, silloin kaikki olevainen on vime kädessä fysiikkaa, jolloin ihmiset biologisina, erillisinä entiteetteinä ovat vain välähdyksenomainen harhanäky ja -kuvitelma (koskapa fysiikassa kaikki liittyy kaikkeen, eikä erillisiä entiteettejä/olioita ole). Tällöin kaikki ihmisen keksinnöt, kuten vaikkapa kieli merkityksineen, logiikka päättelysääntöineen ja etiikka moraalisine sääntöineen, on ihmis-harhanäyn tuotosta ja sellaisena mahdollisesti vielä epätodempaa ja epätodellisempaa kuin ihmiset itse, eräänlaista unta unen sisällä – unen, jota tosiasiassa kukaan ei uneksi, vaan joka jotenkin kummallisesti ja ohimenevästi vain “on”. Jos todellisuus on olemukseltaan tällainen, en käsitä, miksi Tuomas Enbuske tukeutuu a) kieleen merkityksineen ja sen sisällä b) logiikkaan ja c) moraalisääntöihin. Hän ilmeisesti kuvittelee oman ns. olemassaolonsa, joka on tosiasiassa pelkkä ohimenevä harha-aistimus (jota siis kukaan ei edes tosiasiassa aisti), riittävän mielekkääksi ja merkitykselliseksi samoin kuin tämän välähdyksenomaisen unen sisällä esiintyvät “pelisäännöt”.
    En muista kenenkään ateistimoralistin koskaan tokaisseen: “Viime kädessähän tässä kaikessa ei ole mitään mieltä, mutta kun me nyt niin kovasti kuvittelemme olevamme olemassa, pelataan nyt näillä sovituilla moraalisäännöillä ikään kuin olemassaolollamme olisi jokin merkitys ja tässä olisi jokin mieli.” Onko niin, että ateismi on älyllisesti niin helppo valinta, että se jää monella tuommoiselle pillipiiparitasolle?

    • Tauno Puolitaival

      Aika korkealentoista ajattelua. Ei siitä, että Jumalaa ei ole, seuraa millään logiikalla, että kaikki on pelkkää fysiikkaa. Eikä siitä, että kaikki on pelkkää fysiikkaa, seuraa, että kaikki on harhaa. Eikä ateismista voi vetää johtopäätöstä, että missään ei ole mitään mieltä. Eikä siitä, että Enbuske uskoo elämänsä mielekkyyden, seuraa, että hän on pilipaliateisti.

      • Qvist

        Jos tätä luonnontieteilijöiden fysikaaliseksi määrittelemää maailmakaikkeutta ei läpäise eikä/tai sen taustalla vaikuta yliluonnollista Jumalaa, silloin maailmankaikkeus on kyllä pelkkää fysiikkaa. Ja läpeensä fysikaalisessa maalmankaikkeudessa kaikki sellainen, mikä identifioituu tai määritellään joltakin aspektiltaan ei-fyysiseksi, on fyysikon näkökulmasta tuon aspektin osalta harhaa, koska luonnontieteilijöiden mukaan maailmankaikkeuden PERUSvuorovaiikutukset ovat fysikaalisia, eivät kemiallisia, biologisia, psykologisia tai teologisia. (Jos pistät Kari Enqvistin väittelemään biologin kanssa, Enqvist väittää kivenkovaan oman tiedeyhteisönsä kuvaavan, tutkivan ja selittävän todellisuutta syvällisemmin ja kattavammin kuin biologien tiedeyhteisön. Neljä perusvuorovaikutusta eivät ole biologiaa vaan fysiikkaa). Mitä etäämmälle maailmankuvassamme ja -kuvauksessamme ajaudumme fyysikkojen kuvaamasta maailmankaikkeudesta, sitä ohuemmin olemme todellisuudessa kiinni. Jos haluaa olla metafysiikaltaan kaikilta osin (eli koko maailmankaikkeuden läpäisevältä tulkinnaltaan, siten, ettei tee poikkeusta esim. ihmisten suhteen) fysiikkaan nojaava ateisti, silloin missään ei ole mitään mieltä, koska mieli ja mielekkyys eivät ole fysiikan termejä vaan psykologian. Eli jos tähän haluaa saada jonkin tolkun eli mielen, silloin on oletettava jokin sellainen todellisuuden taso tai aspekti (esim. se, että ihmiset ovat biologis-psykologisina entiteetteinä mielekkäästi olemassa), joka on ontologialtaan ei-fysikaalinen. Onkin erikoista, että joku pilipaliateisti suorittaa vaivattomasti tällaisen kategorisen loikan todellisuusaspektista seuraavaan – fysiikasta biologiaan ja siitä edelleen psykologiaan – pitämällä olemassaoloaan todellisena ja mielekkäänä ja jostakin syystä ilmeisesti katsoo omaavansa samalla intuitiivisen metafyysisen maailmankartaston, jota tiiraillessaan hän kykenee hekottelemaan esim. niille, jotka selittävät näiden eri aspektien mielekkyyden sillä, että kaiken taustalla vaikuttaa Logos, Mieli.

        • Jussi Kuosmanen

          Aivan perimmäiseltä olemukseltaan aisteillemme, mittalaitteillemme ja aivoillemme ilmenevät asiat eivät ole edes fysiikkaa tai matematiikkaa. Asiat vain OVAT, tai pikemminkin ”tapahtuvat”.

          Tätä olevaisen liikuntoa, eli ”tapahtumista”, aivomme sitten epätoivoisesti luokittelevat, selittävät ja kategorisoivat (epätoivokin on vain sitä samaa liikuntoa. Kaikki on).

          Nimitämme aivojemme surkeaa luokittelua ja tulkintaa tästä ”tapahtumisesta” fysikaaliseksi todellisuudeksi. No, ihan hyvä termi ja kuulostaa komealta, mutta on silkkaa ihmismielen hybristä. Oikeampaa olisi sanoa: emme tiedä mitään – koska todellisuudesta ei mitään _tiedetä_, vaan sitä _ollaan_.

          Se, että kykenemme jo esittämään aineen koostuvan kvarkeista ja leptoneista ja olemme huomanneet neljän perusvuorovaikutuksen jylläävän, on vain käsien heiluttelua suuren tuntemattoman edessä. Tai itse asiassa siinä suuri tuntematon vain huvittelee heiluttelemalla käsiään itsessään.

          Mitä kaikki OIKEASTI on tai miten ja miksi se on, siitä meillä ei ole aavistustakaan. Ei kenellekään, ei edes suuresti kunnioittamallani Kari Enqwistillä. Hänellä on kyllä terävästi toimivat aivot ja paljon tietoa, mutta lopulta hänkin on vain normaalia parempi ”asioiden” luokittelija ja toisten tekemien luokitusten analysoija.

          Fysikaaliseksi todellisuudeksi komeasti kutsumassamme olevaisuuden liikunnossa tietoisuutemme toimii vain tuossa liikunnossa havaitsemamamme tapahtumisen pilkkojana – ja on pilkkoessaankin silti itse samalla erottamaton osa tuota tapahtumista. Eli aika paha jääviysongelma, sanoisin.

          Teemme tätä pilkkomista (ajattelua) vain, koska evoluutioksi kutsuttu tapahtumisen osaprosessi pistää meidät niin tekemään. Emme voi muutakaan. Olemme evoluution esiin putkauttamien aivojemme luomuksia ja samalla niiden uhreja.

          Pidämme aivojemme tuotoksia ja johtopäätöksiä mielekkäinä, vaikka oikeasti niissä – tai ylipäätään missään – ei ole mitään mieltä. Sillä mielekkyyden ja merkityksen käsitteetkin ja niiden vatvominen, ovat vain aivoissamme tapahtuvaa kokonaistapahtumisen osavenkoilua.

          Yritämme siis nostaa itseämme ilmaan omista saappaanvarsistamme ja luulemme kohonneemme pari senttiä, vaikka oikeasti vain sormemme lipsuvat. Siinä on ihmisenä olemisen syvin tragedia.

          Fyysikko vain pilkkoo maailmansa eri näkökulmasta kuin humanisti. Saman asian kimpussa ovat kuitenkin molemmat. Eivät vain sitä yleensä hoksaa. Molemmat tempovat saappaittensa varsista ja hihkuvat nousseensa toista enemmän.

          • Qvist

            Eli: kaikessa tässä on mieltä ainoastaan, jos kaiken läpäisee ja/tai kaiken taustalla vaikuttaa Logos, Mieli. Pilipaliateistit kokevat olonsa “mielekkääksi” silkkaa pinnallisuuttaan – heidän ajattelunsa ei ole riittävän syvällistä ollakseen edes ristiriitaista.

          • Jussi Kuosmanen

            Jos haluat kutsua Logokseksi tietämättömyytemme ääretöntä kokonaissummaa, niin ihan hyvä termi siihen tarkoitukseen.

        • Tauno Puolitaival

          Qwist väittää sitkeästi, että jos ihminen ei usko logokseen (Jumalaan), niin hän ei voi väittää, että hänen olemassaolossaan on mitään mieltä. Nähtävästi hän ajattelee uskovaisten tyyliin, että täytyy olla Jumalan tapainen instanssi, joka ihmisen ulkopuolelta antaa ihmiselle tarkoituksen samalla tapaa kuin vasaran olemisen mielekkyys riippuu ihmisestä. Koko mielekkyyden käsite on ihmisen ajattelun tuotos, joten jos ihminen kokee elämänsä olevan mielekästä, niin se on sitä myös ilman, että uskoo logokseen tai Jumalaan.

          • Qvist

            Jos todellisuus on kauttaaltaan Enqvistin edustaman tiedeyhteisön kuvaaman kaltainen, silloin ihmiset eivät voi tehdä todellisuuden “osasina” poikkeusta; heihin ja heissä eivät voi päteä jotkin ei-fysikaaliset lait. Eli ihmiset eivät muodosta fysikaalisessa todellisuudessa erillisiä saarekkeita, joihin ja joissa fyysikkojen kuvakset eivät tyhjentävästi päde. Koska mieli ja mielekkyys eivät ole fysikaalisia termejä, ihmisen kokemus oman elämänsä mielekkyydestä on todellisuudessa (toistettakoon vielä, että todellisuus on fysikaalinen) harhaa. Elämän mielekkyyden kokemuksia taatusti esiintyy, mutta ne vertautuvat, suhteutuvat ja linkittyvät todellisuuteen tismalleen samalla tavoin kuin LSD:tä napanneen henkilön mielenmaisemat ja kokemukset.

  • plokkariukki

    Jussi, ei kai kaikki piispat ja papit tuommoisia ole mimmoisiksi heitä kuvaat? Jos ovat, teatteri on menettänyt monta hyvää kykyä kirkon alttareille. Sentään useampia kirkonhenkilöitä olen minäkin virka-aikanani tavannut, jopa ihan asiallisia. Onneksi Suomessa on toistaiseksi uskon- ja sananvapaus, jonkinmoinen. Uskokoon kukin ihan mihin tahtoo, vaikka petäjän kantoon, jos se tekee hänet autuaaksi, tai olkoon uskomatta mihinkään, paitsi tietysti omiin kykyihinsä ja itseensä.

  • Qvist

    Kerran vielä: fysikalistin näkökulmasta ateistin kokemus oman elämän mielekkyydestä on tasan yhtä surkuhupaisan olemattomasti perusteltu kuin uskovan kokemus uskostaan Jumalan olemassaoloon. Kummallekaan ei löydy minkäänlaisia perusteita fysikaalisesta todellisuudesta. Siksi tämän maailman enbuskien uskoville naureskelu on idiotismia; oletan, että olemassaolon mielettömyydestä käsin ei naureta yhtään kenellekään.

    • Tauno Puolitaival

      Piispa Jolkkonen moitti Dawkinsin kaltaisia nykyateisteja siitä, että nämä eivät entisen kunnon ateistien tapaan pidä elämäänsä ilman Jumalaa mielettömänä. Joten Qvist jatkaa samaa itkuvirttä yrittäen selittää kantaansa perusteellisemmin. Koska minä en koe elämääni mielettömäksi ilman uskoa Jumalaan, niin olen Qvistin mielestä pilipaliateisti? Sovitaan niin, jos Qvist suostuu vastaavasti olemaan pilipalifilosofi.

      • Qvist

        Suostun pilipalifilosofin titteliin ja sitä paitsi jo aiemmilla ansioilla. Mutta joskus pilipalifilosofikin voi löytää totuuden jyvän. Esitin vain, että fysikalismin näkökulmasta ateistin kokemus oman elämänsä mielekkyydestä on yhtä perusteeton kuin uskovan kokemus uskostaan Jumalan olemassaoloon. (Molemmat ovat vain äärisubjektiivisia elämyksiä, fysikalismin näkökulmasta yhtä täydellisesti vailla perusteita objektiivisessa todellisuudessa kuin vaikkapa LSD-trippi). Ja pointtini on oikeastaan siis se, että noista kahdesta ei ristiriidassa itsensä kanssa ole uskova vaan ateisti (jos hän on fysikalisti). Yksikään sana tai lause kommentissasi ei puutu väitteeni asiasisältöön. Miksi ei? Mikä väitteessäni on vialla? Et voi kumota sitä sanomalla, että koet elämäsi mielekkääksi ja sillä siisti. En kiistänyt sellaisten kokemusten olemassaoloa, vaan väitin, ettei elämän mielekkyydelle ole olemassa objektiivisia perusteita, mikäli maailma on sellainen kuin fyslikalistit sen esittävät. Voidaksesi kumota väitteen objektiivisten perusteiden olemattomuudesta sinun tulisi mielestäni kyetä esittämään vähintään yksi sellainen peruste. Pelkkä subjektiivinen elämys, kuten jo totesin, ei riitä perusteeksi; tässä tapauksessa ilmiö ei voi olla itsensä peruste(lu). Jos sen sijaan väität, että ateistin elämän mielekkääksi kokeminen on oma perustelunsa eikä se tarvitse tuekseen objektiivisia perusteita, silloin keskustelu kyllä tyssää. Silloin pilipalifilosofi ja pilipaliateisti jatkavat rauhassa matkaansa omilla tahoillaan. :)

        • Tauno Puolitaival

          Se, että ajattelee fysikalistin tavoin kaiken, myös henkisten elämysten, perustuvan ainehiukkasten tai kvanttikenttien ominaisuuksiin ja tapahtumiin, ei vielä sano mitään ihmisen mielestä. Elämän mielekkyyden kaltaisia juttuja ei kukaan fysikalisti ole väittänyt selittäneensä. Jollain nopeuden kaltaisella ihmisen keksimällä suureella voi ajatella olevan merkitys ilman ihmisiäkin. Mielekkyyden tai elämän merkityksen kaltaiset ovat vain ihmisten aivojen neuronien puuhastelun tuotteita. Ei niille fysikalistinkaan tarvitse esittää muuta “objektiivista” perustelua. Selittääkö se sitten yhtään mitään, on sitten kokonaan eri asia.
          Joten minun osaltani keskustelu tyssää tähän.

  • EVVK

    Totuuden jyvä on tässä: Kun kuolet, ei sinua enään ole. Jippii!!!!

    Tarvitsetko muuta?
    Saat kuvitella kaikki paratiisit mitä mieleen tulee. Sitten kerrot ja mietit kuinka pitka aika on tuhat vuotta, kun vietät neitsyeiden kanssa. Nooooh hauskaa on, entäs mijoona vuotta? Heehhehe Joko rupee neitsyet kyllästyttämään? … Kaikki kypsymättömät ideat + se mahtava neitsyyys.. Jessekin syntyi neitsyestä!!!! Jee..

    No kerrot tuon hauskan tuhannella. Eli nyt ollaan miljoonassa vuodessa. Alkaako jo tylsistyttämään? Oikeasti! No ei tieteskään. Taivaassa on niin kivaa, että Tuhat vuotta tuntuu sekunnilta :)

    Oletko koskaan miettinyt kuinka pitkä aika on ikuisuus? Kuka haluaa viettää IKUISUUDEN taivaassa. Vähemmästäkin tuleee hulluksi ja haluaa ampua aivonsa taivaalle. Jos on vaikeaa ymmärtää ikuisuuden käsitettä, niin kysy matemaatikolta montako melkein mahdotonta epämilyttävää tapahtumaa mahtuu ikuisuuteen. Sitten ymmärrät, että taivas on joko valhetta, tai suuri huijaus.

    Loppusanat:
    Rahaa saa tekemällä. Ainoa millä on väliä, on kanssaihminen. Pidä hauskaa ja nauti olemassaolosta. :)

Jätä kommentti

*