Valhe hyvinvointivaltiosta

Asumme hyvinvointivaltiossa. Siitähän demarisoituneet päättäjät ovat liikuttavan yksimielisiä. Mutta turvaverkko allamme on hauras. Siksi meidän täytyy olla erityisen varovaisia toimissamme ja puheissamme. Yhteiskunnan rakenteisiin ja vakiintuneisiin tabuihin ei saa koskea, koska sellainen rikkoisi lasilattian, jonka päälle ihana hyvinvointivaltiomme on rakennettu. Rits! Se ei kestä krouvimpia puheita, saatikka äkkinäisiä toimenpiteitä. Siksipä meidän kaikkien täytyy kävellä näin, kävellä näin… ja ajatella varovasti ja maltillisesti. Eikä missään nimessä saa katsoa alaspäin.

Minä katsoin.

Muutamia mediasta poimittuja lukuja (ainakin juttujen kirjoittajat lähteineen vakuuttavat ne oikeiksi):

  • työttömiä on tällä haavaa 298 000 (linkki)
  • alkoholiongelmaisia valtavasti, n. 500 000 (linkki)
  • huumeidenkäyttäjiäkin 30 000 (linkki)
  • masennuslääkeitä popsii 426 000 suomalaista (linkki)
  • psykoosilääkkeitä syö 189 000
  • rauhoittavia vetelee 157 000
  • avioeroon päätyi viime vuonna n. 14 000 ex-rakastunutta (linkki)
  • huostaanotettujen lasten määrä on yli 10 000… siis yli 10 000!  (linkki)
  • ehkä oudoin tunnusluku: 100 000 suomalaista kärsii työpaikkakiusaamisesta (linkki)

Huhhuh!

Että miksi tätä valtiota pitikään kutsua?

Tulkittakoon noita lukuja miten tahansa, mutta liian monelle kysymys on lähinnä helvetistä. He asuvat lasilattian alapuolella – ja sinne muutti hiljattain muutama kymmenentuhatta uutta tulokasta lisää… Alkaa olla tungosta kurjuusosastolla. Ja sellainen johtaa ainakin amerikkalaisten rottakokeiden mukaan vääjäämättä väkivaltaan ja kaaokseen.

Ja katsokaapa velkakelloa. Se pyörii kakofonisen pahaenteisesti kuin voittolinja paholaisen hedelmäpelissä. Valtionvelka juoksee suuremmaksi vauhdilla, johon Usain Bolt ei pysty: kymppitonni minuutissa! Sinun osuutesi valtionvelasta on juuri nyt 18 971,38 euroa. Löytyykö hynät?

Mikä tehdä?

Aivan ensiksi sana ”hyvinvointivaltio” pitää poistaa sanakirjoista. Se on tarkoitushakuista kielipeliä. Sillä luodaan illuusio jostakin, jota mikään valtio, missään, ei koskaan tule saavuttamaan  – mutta jolla pyhitetään typeryys ja varmistetaan sitä hokevien poliitikkojen valta. Se on kuin valelääkärin määräämä Subutex-resepti ripulitautiselle: Hymyilyttää, vaikka paskat on housussa. Ja Suomi-neidolla on.

Puheet hyvinvointivaltiosta voidaan rinnastaa kiihkouskovaisten horinoihin paratiisista: Leijona ja lammas makoilevat kaulakkain, harput helskyvät ja kaikilla on ikikivaa. Leijaillaan keskinäisessä rakkaudessa ja onnen hyrinässä.

Vain maanikot ja syntymähourut kykenevät uskomaan moiseen sepitelmään. Me olemme uskoneet.

Taivaasta muka tippuu mannaa, kun vain vääntää oikeasta hanasta – äänestää kuin ennenkin. Ja koska se on taivaasta, sen laadusta ei passaa valittaa. Valtio ja julkinen sektori leikkivät meillä taivasta – mutta AY-liike ja korporaatiot Jumalaa. Isä-Jumala tietää, mikä on parhaaksemme. Liekö historiassa aiemmin ilmennyt moista möhkökalajumalaa, joka olisi puolustanut väärässä olemistaan yhtä jästipäisesti? Tuskin.

Jeesus melkein uudestisyntyi, mutta vain melkein (toki suurin elkein). Timo Soinin taivaallinen jytky muuttui tavalliseksi hyvinvointivalheeksi: kaikille kaikkea, mutta kenellekään ei mitään todellista.

Tiedättekö millainen oikea taivas on? Siellä ei lupailla. Siellä ponnistellaan ja kiristetään vyötä. Tikkuja menee sormiin, itkettää ja vaatteissa on paikkoja. Ruoka on välillä paskaa ja aina sitä on hieman liian vähän. Jokaisella on puuhaa. Makoilusta ei makseta, eikä tilipussissa näy rokulipäivät. Kenellekään ei tarvitse vakuutella hänen arvokkuuttaan, kaikki tietävät sen itsekin. Hyvän ja pahan tiedon puita siellä ei kasva – niistä tehtiin kainalosauvoja niille, jotka eivät pysty. Taivaassa tehdään, ei oleilla. Ihmiskielellä sellaista sanotaan merkityksellisyydeksi.

*   *   *

Kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth on helkutin viisas mies, minua monin verroin viisaampi. Hän kiteyttää hyvinvointiyhteiskunnan valheellisuutta koskevat argumenttinsa näin:

Jos hyvinvointiyhteiskunta olisi saavuttanut ihanteensa, sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä olisi ensin tasaantunut ja sitten supistunut. Sekä autettavien määrä että avun tarve autettavaa kohden olisi vähentynyt… Ne ovat kuitenkin kasvamistaan kasvaneet niin suuriksi, että julkistalous on kriisissä. ”

Ehrnroothin ajatukset ovat kuin nektaria etujärjestöjen ja poliitikkojen valmistaman kiljun rinnalla. Lukekaa.

Jussi Juhani

PS.

Ehkä parhaiten hyvinvointivaltiomme saavutuksista ja tilasta kertoo erään tuttavani valitus. Hän laatii kirjelmää kaupungille, koska sen vastuulla olevalla uimarannalla on rikkonainen pullo, johon lapset voisivat astua. Hän oli käynyt tarkistamassa asian ensi huomiostaan viiden päivän kuluttua. Pullo oli edelleen siellä.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Luin Ehrnrootin ajatukset ja mieleni teki kiljua. Ehkä kesäloman lyhentäminen tuottaisi lopulta parhaimman tuloksen.

  • Timo A Heikkilä

    Avioeroon päättyi 14000 parisuhdetta, eli noin 28000 ihmistä erosi..

  • 80 luvulla ihmettelin. Kui voi olla asiat näi hyvin.
    Nyt ihmettelen, kui ne on näi päi vituta.
    Siis Suomessa.

Kommentointi on suljettu.