Vegaanikoira

Nyt löytyi todellinen ihmeiden ihme: vegaanikoira. Tai melkein. Koira ei lopulta pärjännytkään vegaanina, vaan delasi. Siis kuoli. Nälkään. Ja kaiketi vitutukseen. Vegaaniuuteen kuolleita koiria lienee maassa useampiakin. Rauha niiden muistolle – ja järjen valon ajoittaista pilkahtelua vainajakoirien omistajille.

–  Kun omistaja on vegaani, hän saattaa luulla, että koirakin voi olla vegaani, sanoo Joensuun kaupungin eläinlääkäri Jari Aho Ylen jutussa.

Voi hyvä tavaton! Helsinkiläispäiväkotien vegaaniruokavaliosta hölmistyneenä kirjoitin eräässä blogissani ajatuksia lasten pakottamisesta vanhempiensa aatteelliseen harhamaailmaan, mutta että koiratkin…

Siis jotkut ääliöt yrittävät vakavissaan kasvattaa koiriansa vegaaniruokavaliolla!  Sörsseleillä, joita ei pitäisi syödä muiden kuin ehkä nautaeläinten ja kilpikonnien. Yksikään älyä, voimaa ja rivakkuutta tarvitseva eläinkunnan edustaja ei tule moisella moskalla toimeen. Joo, älkää yrittäkö. Hevonen ei ole älykäs, eikä norsu rivakka. Ja ihminen ON eläinkunnan edustaja.

Tuoreimmassa blogissani  taas kirjoitin luomuruuasta. Eli typeryydestä, jonka edut verrattuna tavalliseen ruokaan on mitätöity ainakin tuhannessa eri tutkimuksessa. Silti yksikään luomu-uskovainen ei tule luopumaan vapaan kanan ”tavallista maukkaimmista” munista tai ”aivan ihanasta” villivadelmateestä. Ja luomukaupan kassa kilisee. Hyvä niin. Kauppias tarvitsee citymaasturiinsa bensaa.

Koiravegaanismin kanssa samalle tasolle yltää viherpyöräily. Helsingin vihreille polkupyörä on ratkaisu kaikkeen.  Jos vain kaikki suomalaiset polkisivat nenävarret punaisina fillarilla sohjossa ja loskassa, niin maailma pelastuisi.

Näin maalaisjärjellä pähkäillen pyöräilijän hiilijalanjälki tietenkin on vähäinen. Eihän hänen jalkansa edes kosketa maata kuin hieman ukkovarpaan ulkosyrjällä pysähtymistilanteissa. Kukapa sitä rapakkoon tieten tahtoen astuisi. Vai olenko käsittänyt jotain väärin?

Katselkaapa kaupunkien lähiteillä liikkuessanne muutama metri ajoradasta sivummalle. Siihen mistä olettaisi jo kuusikon alkavan.  Näette kilometreittäin outoja ja autioita, asfaltilla päällystettyjä kapeita uomia. Ikään kuin kääpiöille rakennettuja metsäkatuja. Ne ovat pyöräteitä. Jos heinäkuun kahta lämpimintä viikkoa ei lasketa, niin oletteko koskaan nähneet niillä ainuttakaan pyöräilijää? Joo, en minäkään.

Vaikka pyörätiet ovat vitun kalliita värkätä ja ylläpitää, niin minkäänlaista väylää – tai elämää ylipäätään – ei voi suunnitella minnekään ottamatta huomioon virtuaalipyöräilijöitä. Ja sellaisina fillaroijat tässä ilmastossa pysyvätkin, virtuaalisina. Mutta viherlaskemissa me kaikki pyöräilemme vimmatusti kaiken aikaa.

Joka ikisessä pikkukaupungissa pyörätie kulkee keskustasta ainakin vihreän kaupunginvaltuutetun maaseutuasunnolle saakka, eli kymmenen kilometriä umpikorpeen. Ja tietenkin myös häntä kokouksissa komppaavan riippumattoman vasemmistolaisen luomumökille. Sen kylähullun siis. Katuvalot ja asfaltti päättyvät yleensä samojen hönnien kohdalle.

Todelliset vihreät, eli aidot maaseudun asukit, ajelevat velkatraktoreillaan pimeillä ja kuoppaisilla sorateillä että lumilingot paukkuvat. Samoilla sorateillä heidän lapsensa pyöräilevät kesät talvet mopoikään saakka. Eikä ongelmia ole – paitsi jos ohittavat mopoillaan vihervaltuutetun kotitalon. Se on silloin ratsian paikka mopopojilla.

Kaupunkien tyhjät pyörätiet pidetään tietenkin lumettomina talvisin. Siihen tarvitaan erikoiskalustoa ja ympärivuorokautista päivystystä.  Maksaa helkutisti veroeuroja siihen varautuminen, että vihreä valtuutettu jonakin aamuna myöhästyisi taksistaan.

Näky, joka ehkä pakottaisi viiltämään ranteet silkasta osanotosta: Iloinen kaupunkilaispyöräilijä räntäsateessa – ja tavaratelineellä soijanakkeja popsiva vegaanikoira.

Jussi Juhani

PS. Tiedättekö mitä tapahtuisi, jos kansakunnan enemmistö ryhtyisi pyöräileviksi vegaaneiksi? Ei mitään. Sillä tavalla ei todellakaan tapahdu yhtään mitään.

 

Kommentit

  • Akat pyöräilee petoselta kaupunkiin ja takaisin rismankassit tangoissa. Itseään täynnä olevat mersupulleroukot ei tätä edes huomaa.

  • Ari Niemeläinen

    Plokkariukkikin veivaa vanhalla mummo Tunturi Ladylla miltei joka aamu 10-20 kilsaa ihan vaan kuntoillakseen, kun koivet eivät kestä kävellä. Joskus eksyn pois pyöräteiltä rekkojen sekaan, viimeksi äsken, ja voi helekatti, oli lähtee peili ohjaustangosta. Voihan sitä kysyä, että oliko pakko lähtee. Kiitokset pyöräteiden tekijöille ja rahoittajille, mahtuis sinne lisääkin mankeloijia. On muuten vieläkin eturenkaassa varulta nastat, ne on nää Suomen suvet arvaamattomia, tänäkin aamuna kolme + astetta, huomisesta ei tiijä. Syön muuten makkaraa ja joskus salaattia, jos ei ole tuhtimpaa tarjolla.

  • Taru

    Ettei vaan olisi helsinkiläinen ilmiö tuo vegaanikoirahössötys. Tänne mahtuu näitä itu-uskovaisia.Tuskin tervejärkiset maaseudun ihmiset lähtevät mukaan tällaiseen mielettömyyteen.

    Pääkaupungissa asuvana ihmettelen tuota vihreiden fillarikiihkoilua. Suhteellisen pienen ryhmän ehdoillako pitäisi mennä? Vain masokisti lähteen talven ja kevään loskakeleillä pyöräilemään sohjon sekaan. Totta puhut, Jussi, pyöräilykausi on suhteellisen lyhyt, mutta erityisesti pitkä talvikausi tulee verónmaksajille kalliiksi.

  • Lukutoukka

    Ihminen, joka on pitänyt koiraa vegaaniruualla on eläinrääkkääjä ja hänet pitää määrätä loppuiäksi eläintenpitokieltoon. Sellainen ihminen on yhtä hullu kuin se, joka jättää koiran kesäkuumalla pysäköityyn autoon nääntymään. Sakkoa pirusti ja eläintenpitokielto..

Kommentointi on suljettu.