Miksi luomu ei kiinnosta suomalaisia?

Tänään, 22.4. vietetään kansainvälistä maan päivää, jolla on tarkoitus muistuttaa ihmisiä elämään harmoniassa luonnon kanssa ja huolehtimaan puhtaan ilman, veden ja ympäristön säilyttämisestä.  Maailman mittakaavassa kolmannes ympäristökuormituksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä syntyy ruoan tuotannosta ja kuljetuksesta. Syömisellä on siis väliä.

Meidän perheessä syödään luomua sen, minkä hinnat ja saatavuus mahdollistavat. Olen siis elitisti ja luomu-uskovainen ja lisäksi kuvittelen olevani parempi ihminen kuin muut. Kaiken hyvän lisäksi en syö lihaa. Ituhippi! Yleistäminen ja leimaaminen on ihmeen kliffaa, varsinkin silloin, kun saattaa tuntea omat kulutustottumuksensa vähän laiskoiksi toisen rinnalla. Kannatan kaikkien oikeutta valita omaa elämäänsä koskevat päätökset. Kannattaa kuitenkin välillä pohtia, oletko edes tehnyt mitään valintaa?

Tavallisesti luomuun tutustutaan lapsen saamisen myötä. Olen siis siinäkin mielessä kliseinen. Pienen vauvan myötä kummasti alkaakin kiinnostaa, mitä ruoka sisältää ja millaisen Suomen jätämme lapsenlapsille. Eilen Yle esitti ohjelman Prinssi Charlesin luomun edistämiseksi tekemästä työstä. (Nähtävissä yleareenasta Doc. Prinssi ja maanviljelijä: http://areena.yle.fi/1-2219195 ) Tarvittaisiinko meilläkin jokin merkittävä esikuva, jotta luomusta kiinnostuttaisiin?

Luonnonmukaisella tuotannolla tarkoitetaan maanviljelyä ja elintarviketuotantoa, jossa pidättäydytään keinotekoisten väkilannoitteiden, torjunta-aineiden ja eläinten kasvua kiihdyttävien tai muuttavien hormonien sekä rehujen lisäaineiden käytöstä (Rajala 2006). Geenimanipuloidun aineksen käyttö on kielletty ja luonnon monimuotoisuus pyritään säilyttämään. Luonnonmukaisen tuotannon markkinaosuus on Suomessa 1,8% kaikesta elintarvikemyynnistä (vuonna 2015). Syy luomun vähäisyyteen on ehkä siinä, että ajatellaan kaiken Suomessa tuotetun ruoan olevan lähes sama kuin luomutuotanto. Olisiko kyseessä kuitenkin enemmän uskomus kuin tieto? Usein ihmiset kaipaavat myös selkeää hyötyä itselleen, ennen kuin muutoksia elämäntapoihin tehdään. Luomutuotteiden terveellisyydestä verrattuna tavanomaiseen tuotantoon ei ole vielä riittävää näyttöä, joten ihmiset kenties kokevat, etteivät itse lyhyellä aikavälillä hyödy ruokaan panostamisesta.

Luomun suosimisen voi ajatella kannanottona kestävämpien tuotantotapojen ja paremman eläinten kohtelun puolesta. En väitä, etteikö tavallisten tuottajien joukossa voi olla todella hyvin työnsä tekeviä viljelijöitä ja lihatiloja, mutta luomutuotannolle asetetaan vaatimuksia, joiden toteutumista myös valvotaan. Itse en anna lasten poimia mansikoita autotien varresta, en myrkytä omaa kasvimaatani lannoitteilla, enkä salli eläinten vahingoittamista. Miksi siis ostaisin tuotteita, joiden tuotannossa tämä sallitaan?

IMG_3227

Eivätkö suomalaiset siis arvosta itseään ja luontoa tarpeeksi? Suomalaiset vakuuttavat kyselyissä suomalaisuuden, ekologisuuden ja laadun olevan tärkeitä arvoja ruoan valinnassa. Tosiasiassa suomalaisen ruoan kulutus on tasaisesti vähentynyt Euroopan unioniin liittymisen myötä. Helpoimmalla toki pääsee, kun elää uskomusten varassa, eikä tuhlaa aikaansa pohtimalla järvien rehevöitymistä, kasvihuonekaasupäästöjä tai eläinten virumista paikoilleen kytkettynä. Mieluummin hukuttamme stressiä ostelemalla uusia vaatteita ja sisustustekstiilejä kevään trendiväreissä.

Jätä kommentti

*