Herkkyys vaatii rohkeutta

Maaret Kallio kirjoitti 29.3.2017 Helsingin Sanomien Lujasti lempeä blogissaan otsikolla ” Jos et siedä inhimillistä lämpöä, kannattaa katsoa peiliin – Pehmeiden arvojen pilkkaaminen kertoo usein pelosta”. Hän on usein nostanut esiin tärkeää teemaa pehmeistä arvoista ja inhimillisyyden hyväksymisestä itsessä ja muissa. (http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005146676.html)

Herkkyys ei ole heikkoutta. Tarvitsemme enemmän herkkyyttä, jolla voi asettua toisen ihmisen asemaan eli tuntea empatiaa ja auttaa apua tarvitsevia. Maailma tarvitsee enemmän avoimia sydämiä, jotka uskaltavat ymmärtää, tukea ja rakastaa syyttelyn sijaan. Maailma tarvitsee hoivaavia käsiä kovapintaisten menestyjien sijaan.

Aikamme korostaa tarvetta olla menestyvä, kaunis ja rohkea. Minä matkustin yksin maailman ympäri! Minä perustin yrityksen ja teen kymmentuntisia työpäiviä! Minä en ole koskaan epäonnistunut missään, mihin olen ryhtynyt!  Ihailemme superihmisiä, mutta epäonnistumisistahan oppii ja harkitsemalla ehtii myös pohtia, mihin suuntaan haluaa edetä ja miten. Joka suuntaan sata lasissa rynnistämällä polkee vain muut jalkoihinsa ja unohtaa oikeasti arvokkaat asiat. Itsekeskeisyyden huumassamme etsimme itsellemme mahtavia elämyksiä, onko tämä ”mun juttu” ja kuka on sellainen ystävä, joka värähtelee vain hyviä viboja. Vain parasta minulle. Jokaisen tulisi jaksaa loputtomasti tehokkuuden yhteiskunnassa ja kyydistä putoajaa saa vapaasti pilkata. Myös eri suuntaan tarpojia on syytä vähän potkia ja ihmetellä kovaan ääneen heidän vääriä valintojaan.

On hyvä, että etsitään parempaa elämänlaatua ja pohditaan, mitä aidosti halutaan tehdä ja myös ponnistellaan saadaksemme unelmien elämä. Mutta samalla on vaarana, että emme ymmärrä elämän luonnetta. Elämään kuuluu paljon asioita, jotka eivät ole niin kivoja. Ne juuri kasvattavat. Jokainen törmää joskus ihmisiin, jotka kerta kaikkiaan lyövät sinut lattiaan henkisesti. On myös ystäviä ja sukulaisia, jotka elävät kovia aikoja. Enemmän kuin hyväksyä vain sitä hyvää ja kivaa, voisi kysyä, mitä voin tehdä tuon toisen hyväksi. Se ei tarkoita, että antautuu kynnysmatoksi, mutta aina voi auttaa ja ymmärtää vähän enemmän. On helppo heitellä ulkoa opittuja fraaseja, mutta toiminnan tasolle siirtyminen on eri asia. Toista ihmistä kohtaan tulisi aina suhtautua kunnioittaen olipa kyseessä puliukko tai presidentti.

Jokainen meistä on huono jollain tavalla. Jokainen meistä ajattelee, että oma tapa elää on kuitenkin vähän oikeampi kuin naapurin. Jokainen kokee itse olevansa parempi kuin toinen. On helppo yleistää muutaman esimerkin turvin kaikki työttömät laiskoiksi ja ongelmaisiksi tai kaikki ujot hitaiksi ja kykenemättömiksi. On helppoa kietoutua kuoreen ja osoittaa kärkkäästi muiden virheitä, mutta omaa käytöstään on vaikeaa nähdä selvästi. Vaatii rohkeutta olla herkkä ja uskaltaa puolustaa heikompia.

Jätä kommentti

*