Kosmetiikkakriisi ja vaatepulma

Kemikaalien vaaroihin on havahduttu Suomessakin, mutta tiedonpuutteen vuoksi kovin jyrkkiä kantoja asiaan ei ainakaan tutkijoiden suusta ole kuultu. Tutkimustiedon saaminen voi kuitenkin kestää liian kauan. Kemikaaleja on kaikkialla ympärillämme, kuten rakennusmateriaaleissa, vaatteissa, kodintekstiileissä, huonekaluissa ja kosmetiikassa. Myös ruokamme mukana saamme kehoomme annoksen erilaisia aineita, joista osa on varsin vähän tutkittuja.  Yle teki tutkimuksen kolmesta suomalaisperheestä, joiden kemikaalien saamista tutkittiin. Tulokset yllättivät.(http://yle.fi/uutiset/kolme_perhetta_pissasi_purkkiin__tallaisia_kemikaaleja_heista_loytyy_eika_kukaan_tieda_miten_ne_vaikuttavat/9061050)

IMG_3562

Välillä tuntuu, että luonnon puolesta puhuminen on turhaa. Harva jaksaa arjen keskellä käyttää aikaansa kulutusvalintojen pohtimiseen, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen, villieläinten ahdinkoon tai saastumiseen. On hankalaa ajatella toisin, kun mainokset, naistenlehdet, tv-sarjat ja sosiaalinen media luovat jatkuvasti uusia tarpeita. Nuo tarpeet tyydytämme tietenkin parhaiten ostamalla uutta, kauniimpaa, parempaa. Hukumme tavaraan, mutta se ei ole tehnyt meistä onnellisempia. Ihmiset ovat masentuneita ja ahdistuneita, luonto tuhoutuu ja eläimet kärsivät. Kannattaisiko kuluttaa mieluummin kokemuksiin kuin tavaraan?

Jotenkin meidät on saatu uskomaan, että ulkonäkö määrittää arvomme. Jos en ole viimeisen muodin mukaan pukeutunut ja anna jo kynnyksellä kuvaa huolitellusta ihmisestä, hyvä jos saan edes siivoojan paikkaa. Ulkonäön ylläpitäminen on kuitenkin kokopäivätyö. Nykyinen heikkolaatuinen vaate ei kauan kestä hyvännäköisenä ja tavarat on tehty särkymään, jotta kuluttaja ostaa uutta tilalle. Itse koetan valita luonnonmateriaaleja, puuvillaa tai pellavaa. Ajattomat leikkaukset ja kuosit kestävät katseet seuraavassa sesongissakin. Edullisissa ketjuliikkeissäkin voi etsiä parempia vaatteita tai sisustustuotteita, jos kokee, ettei ole varaa pieniin erikoisliikkeisiin. Elämme muovin ympäröimänä pystymättä täysin hallitsemaan ympäristömme myrkkyjä. Tarpeetonta muovia kannattaa välttää aina, jos tuote on saatavilla muussa materiaalissa. Kestokassit, lasiset säilytysrasiat ja puulelut ovat jo monessa ekoperheessä arkipäivää. Hedelmäpussitkin voi tehdä kestona.

IMG_3550

IMG_3257

Lasten kohdalla kierrätetyt tuotteet ovat järkevä vaihtoehto, koska niissä kemikaaleja ei ole enää yhtä paljon kuin uusissa. Vanha puinen lastensänky, sukulaispojan vanhat vaatteet ja perinteiset puulelut (joita ei tarvitse kaapin täydeltä) saisivat palata suosioon Ikea-aikakauden tieltä. Kierrättäminen ei mielestäni ole synninpäästö, jos turhaa tavaraa kärrätään jatkuvasti kirpparille tai keräykseen. Uudet tuotteet ovat nykyisin niin halpoja, että kuka enää ostaa käytettynä hyvääkään tavaraa? Pyrin ostamaan vain todelliseen tarpeeseen ja vältän muovia. Yritän ottaa asioista selvää sortumatta hysteriaan. Pesen kaikki uudet tekstiilit ennen käyttöä, etenkin lasten käyttöön tulevat.

Kosmetiikassa suosin vegaanisia tuotteita ja luonnonkosmetiikkaa. Liikaa pesemistä välttelen, koska se kuluttaa sekä vaatetta, että luonnonvaroja. Luonnonkosmetiikasta on kuitenkin tullut samanlaista bisnestä kuin tavallisestakin, joten itse en osta turhia purkkeja, ellen ole varma, että tarvitsen tuotetta. Kannattaa myös kysyä muiden kokemuksia, koska kaikki tuotteet eivät ole toimivia. On mielestäni turhaa ostaa luonnonkosmetiikkaa, jos se ei toimi. Tai ekotuotetta, joka hajoaa hetkessä. Koetan pyristellä pois siitä valtavirrasta, jonka ajankulua ovat ostoskeskukset, muotiblogit ja sisustusohjelmat.

 

Seuraavista linkeistä saa tietoa halutessaan:

http://yle.fi/uutiset/kuluttaja-lehti_lastenvaunuissa_kaytetaan_myrkyllisia_kemikaaleja/8958189

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/kemikaalit-uhkaavat-terveyttamme

Maria Nordin on perehtynyt ekologisempaan elämään blogissaan:

http://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/

Jätä kommentti

*