Miksi vaalit eivät innosta?

Vaalien alla on taas aika pohtia, mitkä ovat itselle tärkeitä arvoja ja mistä löytyisi se omia asioita ajava edustaja. Ihminen on laumaeläin ja hyppäämme perässä vaikka kaivoon, jos niin tekevät kaikki muutkin. Puolueet ovat tuntuneet omaksuneen tämän menetelmän. Vaalisloganeita kierrätetään puolueelta toiselle häpeämättömästi. Myös ehdokkaat hyppelevät puolueesta toiseen ja kilpailuttavat puolueet päättäessään kenen lippua haluavat kantaa. Kenen muun mielestä tämä on jotenkin säälittävää? Sehän on siis ihan sama, missä puolueessa istuu?

Nyt ihmetellään, miksi äänestysvilkkaus aina vain laskee ja miten nuoret saataisiin äänestyskoppeihin. No, pitäisikö jonkun uskaltaa sanoa, mitä mieltä on todellisuudessa ja rehellisesti kertoa keneltä otetaan ja kenelle annetaan? Puolueet vuorollaan ovat hallituksessa leikkaamassa, mutta vaalien alla kukaan ei tunnusta ikinä kenellekään pahaa tahtovansa. Eikä välttämättä tahdokaan, mutta jos yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää. Pari samaa puoluetta vaihtavat paikkaa suurimman puolueen pallilla ja sama meno jatkuu. Sekä koville, että pehmeille arvoille löytyy kannattajansa, kunhan joku ääneen sanoo, mitä aikoo.

Osa niistä, jotka eivät äänestä, ovat toki niitä, joita ei vain kiinnosta, mutta on myös suuri joukko kyllästyneitä, jotka eivät näe mitään mahdollisuutta muutokseen nykyisessä järjestelmässä. Analyyseissä naureskellaan, että äänestäjän muisti on lyhyt ja samat puolueet ja ehdokkaat saavat vuodesta toiseen luottamuksen. Aivan kaikki eivät kuulu tähän joukkoon, mikä osaltaan voi selittää äänestysprosentit.

Päättäjät ovat etääntyneet kauas tavallisesta arjesta: pienituloisista lapsiperheistä, opiskelijoista, työttömistä, eläkeläisistä. Myös kasvukeskusten ulkopuolella asuva kansa unohdetaan helposti. On kätevää tavoitella isojen massojen ääniä. Asuuko siellä maaseudulla vielä joku? Kommentit niistä harvoista, jotka tienaavat alle 2600 euroa kertovat vain siitä, missä maailmassa elävät he, jotka asioistamme päättävät. Samat hemmot istuvat nyt siellä kansainvälisten terveysjättien johtotehtävissä soten “valinnanvapautta” odottelemassa. Jospa puolueet ja ehdokkaat muistaisivat myös, että tärkeämpää kuin keinolla millä hyvänsä voittoon pyrkiminen, olisi pysyä omille arvoilleen uskollisena ja aitona. Myös vaalien jälkeen.

Jätä kommentti

*