Arkistojen aarteita?

 

Sähköpostilaatikkoani siivotessa löysin kirjoittamani kahden vuoden takaisen tekstin, joka käsittteli markkinointia ja mainoksen moraalia. Kyseisen kirjoitelman olin rustaillut lukiossa Yrityshyvä-kisaa varten. Tuolloin en vielä tiennyt suuntaavani opiskelemaan juuri kaupalliselle alalle, vaan tulevaisuuden suunnitelmani olivat täysin avoimia. En tosin vieläkään voi varmasti sanoa, mitä minusta tulee isona. Lukiessani vanhoja mielipiteitäni nyt jotain mahdollisesti markkinoinnista ja maailmanmenosta tietävänänä, vaikuttivat argumentit hieman turhan kärjisteltyiltä… Vaikka Aku Ankassakin mainittiin etiikan tarkoittavan mainosmiehille suolakurkkujen säilöntälientä

Onko mainoksella moraalia?

Kadunvarsimainoksia, mainoskatkoja kesken ohjelmien, jopa uutisten välissä, sanoma- ja aikakauslehdissä sekä pari kertaa viikossa puhtaana suoraan postilaatikkoon. Elinympäristömme pursuaa mainoksia. Joka hetki yrittävät mainostajat vaikuttaa ostopäätöksiimme ja lopulta elämäntapaamme ja arvoihimme. Kuinka monesti pysähdymmekään kunnolla miettimään mainoksen taustoja ja sen todellisia pyrkimyksiä? Olemmeko tulleet immuuneiksi jatkuvalle mainosvirralle? Ovatko ajatusmallimme koskaan täysin riippumattomia omasta tahdostamme, vai onko kaiken taustalla rahaa tahkoava tunteeton ja epäinhimillinen bisneskoneisto.

Moraali ja etiikka ovat toisiaan tukevia käsitteitä. Moraalilla tarkoitetaan kykyä, jonka avulla yksilö kykenee erottamaan oikean väärästä, eli tietää mikä on oikein ja mikä taas väärin. Etiikka pohtii moraalia syvällisemmin syitä sille, miksi jokin on oikein ja jokin toinen väärin. Jonkin asian eettisyydestä ei voi olla olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta, sillä jokainen ihminen tulkitsee tilanteen omien kokemustensa ja taustojensa pohjalta. Tähän väliin viekkaat mainostajat iskevät. He vetävät yksilön oma tulkinta-kortin esiin, mikäli joku uskaltaa uhmata heitä ja syyttää mainoksia moraalittomiksi.

Nykyisessä kvartaaliyhteiskunnassa median on sanottu olevan tulosta tekeviä uraohjusvanhempia tärkeämpi asennekasvattaja, eikä ihme. Kasvava lapsi tarvitsee ajatusmaailmansa pohjaksi jonkun tai jonkin ”vastuullisen” auktoriteetin. Vanhempien loistaessa poissaolollaan imee lapsi viattomaan mieleensä vaikutteita internetin ihmeellisestä maailmasta tai jatkuvalla syötöllä pauhaavasta tv-ruudusta. Tällöin lapsukainen luo itselleen täysin todellisuudesta vieraantuneen maailmankuvan pelkkien mainosten ja tuotesijoittelua pursuavien ohjelmaformaattien pohjalta. Kuitenkaan kaikkea ei voi pistää median piikkiin, sillä onhan maailmaan lapsen tuoneilla vanhemmillakin roolinsa.

Kaiken tämän takaa paljastuu eräs ihmisten keskuudessa huolestuttavasti leviävä piirre, ahneus. Ahneuden rinnalla vaikuttaa yhtä väkrvänä, ellei jopa vahvempana itsekkyys, silkka oman edun tavoitteleminen. Miksi muuten, ellei rahan takia, olisi lapsi jätetty ilman riittävää järkevän aikuisen läsnäoloa? Nykypäivän suoritusorientoituneessa yhteiskunnassa vain tulos ja siihen käytetty aika merkkaavat suuryritysten isoille kihoille. Heitä ei kiinnosta yksin pärjäämään joutuvat lapsoset ja heidän vääristynyt käsityksensä maailmasta. He suuntaavat katseensa seuraavan kvartaalin tuloslaskelman lopussa seisoviin lukuihin, jotka kuiskivat heidän korviinsa suloisia sanoja salaisimmista haaveista ja toteutumattomista unelmista. Nollarivistö luo lohduttavan olkapään yritysmogulin itkiessä yksinäisyyttään miljoonia nielleessä kattohuoneistossaan.

Mainonnan pohjimmainen tarkoitus on luoda ihmisille unelmia ja tarjota sitten välineet näiden haaveiden toteuttamiseksi. Onko oikein vaikuttaa vapaan ihmisen ajatuksiin vain suuremman myyntivoiton toivossa? Eikö kukaan välitä yksilön oikeuksista muista riippumattomaan omaan mielipiteeseen? Alusvaatepakettien kyljissä komeilee kuva hyvin treenatusta miehestä ja einesruoka väittää olevansa ”kuin äitien tekemää”. Jos joku väittää tämän olevan muuta kuin mielikuvamainontaa, huomaa hän katsovansa elinympäristöään vaaleanpunaisten lasien lävitse.

En väitä, ettei unelmointi olisi hyvä asia, sillä unelmat auttavat jaksamaan elämässä. Ne luovat ihmisellä päämäärän, jota tavoitella. Mihin pyrkisimmekään ilman haaveita, jotka luovat suuntaviivat elämän poluillemme? Miten suuntaisimme voimavaramme? Nämä ovat suuria kysymyksiä, joihin mainos pyrkii antamaan vastauksen. Jonkun mielestä tämä voi olla moraalitonta ja väärin, mutta sehän on vain näkökulmakysymys. Jokainen tekee päätöksen lopulta itsenäisesti, oli taustalla mainonnan vaikutteita tai ei.