Katkeruuden petollinen viettelys

Tänään koin epämieluisan, suorastaan inhottavan velvollisuuden perua kesän ainoa palkkatyö henkilökohtaisista syistä, joille en voi mitään. Puhelun jälkeen kiero ja helppoudellaan houkutteleva katkeruus mustasi mieleni. Miksi juuri minulla ei voi olla töitä? Mitä maailmalla on minua vastaan, kun kerrankin työpaikan avatessa ovensa, täytyy minun perua se lähes täysin itsestä riippumattomista syistä. Kun niitä töitä tuntui sillä hetkellä riittävän kaikille muille…

DSC_0231-001

Monelle viimeistään viime perjantai oli todella synkeä, pettymysten päivä, oikea haaveita ahnaasti pohjattomiin sisuksiinsa imevä musta aukko, jolloin tiedot mahdollisista korkeakoulupaikoista saapuivat. Vaikka monta kymmentä prosenttia hakijoista jakaa torjutun, opiskelupaikkaa hamuavan nuoren (tai miksei vanhemmankin) kohtalon, tuntuu monesta siltä, että itse on se ainoa, ikuinen epäonnistuja, josta ei koskaan tule mitään kaikkien muiden eläessä loistokasta elämäänsä hienoine opiskelupaikkoineen, hohdokkaine harrastuksineen sekä täydellisine ihmissuhteineen.

DSC_0251-001

Länsimaiseen kulttuuriin, etenkin suomalaiseen ajatusmaailmaan, kuuluu tutkintopapereiden sokea, silmitön ihannointi. Tämän seurauksena yhä useampi hamuaa itselleen paikkaa korkeakoulun listoilta päästäkseen osakkaaksi jakamaan suomalaista ahkeruuden ja arvostuksen idylliä. Kärjistetysti ilmaisten työntekijän todellisella taitokokonaisuudella ei enää ole mitään merkitystä, vaan sillä kuinka monet maisterin tai jopa (mikä parempaa!!) tohtorin paperit sinulta löytyy.

DSC_0261-001

Katkeruuden iskiessä ei pitäisi kuitenkaan masentua täysin ja kirota muuta maailmaa perikatoon, sillä se ei kaunista ketään meistä. Kateus kuuluu katkeruuden kanssa samaan tuntemusperheeseen. Se on sellainen kummallinen ilmiö, joka saa jopa (kappas kummaa) järkevät, itsensä aikuisiksi luokittelevat ihmiset pilaamaan pitkäaikaiset ihmissuhteensa jokin pikkuruisen asian, kuten paremman työn tai ylipäätään kiinnostavamman elämän, takia. Usein nämä määritelmät paremmuudesta tai kiinnostavuudesta ovat juuri näiden itsesäälin paratiisisaarta asuttavien yksilöiden muodostamia.

DSC_0273

Pettymyksiä sattuu ja toki ne saavat harmittaa aikansa, muttei niiden saisi antaa ottaa ylivaltaa omasta elämästä lamaannuttaen arjen sujumista. Voin itsekin todeta elämän potkivan välillä kovastikin päähän, välillä jopa rajusti kolhivin rautavahvisteisin saappain. Mutta aina löytyy myös jotain positiivista, jokin valonpilkahdus, jonka voimin jaksaa jatkaa vastoinkäymisistä eteenpäin. En suostu uskomaan, että kenenkään elämä on pelkkää alamäkeä. Millaista elämä olisikaan, jos aina saisi tahtonsa läpi? Osaisiko silloin onnistumisia ja ilon hetkiä arvosta samoin kuin nyt? Tuskinpa vaan

IMG_20150706_065545

Kuvat ovat viime viikonvaihteelta Turusta, jossa olin Ruisrockissa talkoolaisena.

Jätä kommentti

*