Mikä Helsingissä oikein viehättää?

Viime lauantaina kävin päiväreissulla tuolla Itämeren helmessä, paikassa joka tuntuu nauttivan yleetöntä glooriaa. Koko päiväni oli aikataulutettu minuutilleen, eikä aikaa minulle luonteenomaiselle haahuilulle jäänyt. Sain juosta bussista toiseen, jännittää ajan riittävyyttä ja eksyä useaan otteeseen. Totesinkin päivän päätteeksi, ettei etelän ilmasto sovi minulle. Se aiheuttaa vaan näppylöitä ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Olkoot muut, mitä tahansa mieltä luonnollinen ympäristö ainakin itselle on järkevän ja käsiteltävän kokoinen asumiskompleksi. Matkoillani ympäri Eurooppaa olen vieraillut huomattavasti pk-seutua suuremmissa kaupungeissa. Niissä koettavaa fiilistä ei voi mitenkään verrata pääkaupunkimme kuluttavaan ilmapiiriin.

DSC_0575

Tässä vaiheessa voi tulla helposti sellainen käsitys, että lukeuduin Helsinkiä antilovettaviin maalaisiin. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Monet ihanista ystävistäni ovat sieltä kotoisin ja rakastavat kotiseutuaan samoin kuin itse Kuopiota. Kaipa se sitten on tottumiskysymys. Mielipiteiden takana usein piilee kasvuympäristö ja läheisten ihmisten jakamat arvot sekä aatteet.

Saadakseni vastauksen tähän mysteeriin, olen kysellyt useaan otteeseen syitä ihailla Helsinkiä suunnattomasti. Lähes kaikki ovat kertoneet perusteeksi sen, että kaupungissa on lakkaamatta elämää, ettei koskaan tarvitse olla yksin. Tämä argumentti ei vakuuta minua, sillä suurenkin joukon keskellä voi helposti ajautua olemaan yksin. Sosiaalinen elämä vaatii muutakin kuin itsensä ympäröiminen kanssaeläjillä. Ihmismassaan hukuttautumalla voi itsensä kadottaa ja painaa ajatuksensa lopullisesti piiloon syvälle, pinnallisen täydellisyyden kuoren sisään.

Suuressa asukasluvussa on tietysti hienot puolensakin. Lähes poikkeuksetta järjestetään kaikki merkittävät tapahtumat pk-seudulla. Itsekin olin siellä Slush-talkoiden ansiosta. Kun ihmisyksilöitä kerääntyy yhteen paikkaan myös erilaisuutta esiintyy useammin ja se saa enemmän hyväksyntää verrattuna muutaman sadan asukkaan pikkupitäjään ja sen asukkaiden olemuksen homogeenisyyteen. Myös harrastusmahdollisuudet varioivat runsaasti ja matkustaminen on helppoa. Rantalomalle päästäkseen ei tarvitse ensin kuluttaa auton penkkejä useita tunteja pelkästään päästääkseen istumaan erilaiseen kulkuneuvoon.

Ehkäpä vielä jonain päivänä keksin näin ”yksinkertaisena maalaisena” Helsingin omaksuman salaisuuden. Siihen asti voin nauttia elämästäni minulle tärkeiden ihmisten ja sielua hivelevien järvimaisemien ympäröimänä. Minulle päämäärätön lenkki luonnon keskellä toimii parempana irtiottona arjesta kuin mikään ainainen roolin vetäminen ja oman itsensä kieltäminen ainiaaksi.

Kommentit

  • Helsingissä viehättää

    kuopiolaisena se, että siellä on alani töitä enemmän ja ”paremmalla” tasolla, enemmän kulttuuria kuin Kuopiossa. Kuopiossa viehättää Puijo ja muu lähiluonto, savolaisuus, kotiseuturakkaus ja moni muu asia. En näe syytä vertailla. :)

  • Hannele Koivisto

    Komppaan Helsingissä viehättää. Helsingissä on lisäksi upea keskuspuisto, meren rannat ja monta viehättävää asuinaluetta. Joukkoliikenne toimii.

  • Jari Holopainen

    Ehkä tämä kannattaisi jättää sanomatta, mutta sanon sen kuitenkin. Kärsimyksen ja omilla pärjäämisen välinen jännite. Täällä on mahdollista pärjätä myös huonommin kuin muualla.

  • Jari Holopainen

    jäi edellisestä viestistä pois, jos täällä pärjää ja tulee toimeen omillaan, se tuntunee monesta paremmalta kuin pärjäisi jossain muualla.

Kommentointi on suljettu.