Taiteilijaelämää

Minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä kurkistamaan sen kimmeltävän, eristyksissä olevan kuplan sisälle, joka paremmin tanssipiireinä tunnetaan, Kuopio tanssii ja soi-festareiden kautta.  Tanssi ja sen oheistuotteena kulkeva elämäntapa olivat tähän asti minulle tuttua lähinnä glitteriä ja konsumerismia pursuavien TV-formaattien välityksellä sekä niistä muutamista epämääräisistä tanssitunneista yläasteelta ja lukiosta, jolloin meille lapsukaisille yritettiin opettaa muutamia peruspyörähtelyjä ylpeyttä ympäristöönsä hohkaville vanhemmille esitettäväksi. Vaikken koreografioista tai tanssin muista kulttureilleista finesseistä mitään ymmärräkään, on osaavien esiintyjien liikehdinnän seuraaminen hypnoottisen kiehtovaa. Taidokkaat tyylinäytteet kielivät tuhansista armottomista harjoitustunneista epäonnistumisineen, toistoineen sekä lopulta viimeisten loppusilausten hiomisineen. Kaikki tämä itsensä piiskaus vain siksi, jotta kyettäisiin saavuttamaan aina vaan yhä parempi, virheettömämpi ja täydellisempi lopputulos.

DSC_0034-001

Taiteellisuudesta ja siihen liittyvästä elämäntavasta on muodostunut viimeisten vuosien kuluessa kasvava trendi. Taiteen harrastajiin lukeutuu nykyään monia wannabe-tyyppejä, mikä ei sinällään ole väärin. Onhan taiteen tarkoitus viihdyttää ja herättää tunteita myös tavallisten kansanmiesten keskuudessa, eikä se ole vain yhteiskuntamme marginaaliseen ”paremmistoon” lukeutuvien yksinoikeus. Taiteen annetaan vallata totaalisesti kaikki elämän osa-alueet. Itsensä vapaa, omaleimainen ilmaisu muuttuu etuoikeudesta sosiaalisen koodiston määrittelemäksi pakoksi. Näin muodostuu helposti kiiltävä, haute couture-pukimin päällystetty kuori, jonka sisälle, kaiken sen keinotekoisuuden syövereihin,  ihmisen todellinen persoona jää vangiksi.

Näissä kyseisissä piireissä noudatetaan käytöksen protokollaa jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Seurattuani kultturelliuden ruumiillistumia heidän luonnollisessa ympäristössään huomasin, heidän käytöksensä reflektoivan omaa, salaista koodistoaan. Jälleennäkemisen hetkellä suoritettiin tietyt rutiinit, joita ulkopuolisena seurasin suurella mielenkiinnolla. Artesaanielämäntavan yleistyminen vie elintilaa todellisilta taiteilijasieluilta. Ihmisten tulisi muistaa olla rohkeasti oma itsensä eikä seurata ympäristöään toteuttaen silkkaa mallioppimista.

DSC_0047-001

Toisaalta kadehdin ihmisiä, jotka kykenevät elämään omassa vaaleanpunaisessa pikkumaailmassaan, jonka arvot ja käytänteet jaetaan eksklusiivisesti ainoastaan sen tarkoin valikoituneen jäsenistön keskuudessa. Taidemaailma ja varsinkin perinteisemmät tanssipiirit, kuten baletin karun hentoinen maailma ovat varsin irralisia meidän ”tavallisten kansalaisten” arjesta. Esitykset ja tanssiviikkojen kaltaiset tapahtumat tarjoavat kaikelle kansalle tilaisuuden nähdä edes pienen pieni pikainen pintaraapaisu sulkeutuneesta tanssikulttuurista, kuitenkin lähinnä vain työn tuloksista eikä siitä kovasta tiestä, jota on kuljettu näkemämme silmäkarkin luomiseksi. Siksi olisikin hienoa ymmärtää sen adrenaliiniryöpyn muassaan tuomat hukuttavat, äärimmäisen mielihyvän tuntemukset, jotta edes hetkeksi, vaikkapa vain yhden pikkuruisen hermoimpulssin luoman aatoksen mittaiseksi, saavuttaisin ymmärryksen tajuta motiivit armottoman treenaamisen ja tarkoin rajatun, valmiiksi suunnitellun elämäntavan takana.

 

Jätä kommentti

*