Sinä olet kuin satakieli ja ihana on linnun mieli. Sulosointuja minulle vaan laulelet päällä tämän maan. Minä osaan myös laulella vaan ääntelen miekkosen tavalla. Kuten nyt sanon: olet minulle tärkeä on elämässäni kanssasi romantiikkaa järkeä. Ja rakkautta vietetään siis unelmien aikaa tanssitaan niin että metsämme raikaa!
Runo nauraa maistaa runokauraa. Runo hymyilee ja piilossa lymyilee. Runo kiittää lemmentunteita riittää. Runo rakastaa rakkaita runojaan rakastaa. -Tuomas Väätäinen- [Naurulokin lorusulka]
Valkoviklo lentää sinitaivaan alla. Hyty-hyty -ääni kuuluu kaikkialla. Valkoviklo lentää latvaan suuren puun. Ja latvasta puun näkee maan ja kuun. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli IV Teeri lyyrapyrstö]
Taasen aattelin kirjoittaa lastenrunoblogiin jotain juttua runojen lomaan. Olen muutaman kerran jossain netissä tai lehdessä kertonut lastenrunojen tekemisestä ja miten aloin kirjoittaa näitä. Nyt vähän tarkemmin tästä aiheesta… Aloitin siis tämän kirjailijan harrastukseni joulun tienoilla 2004 ja olin vähän noviisi joissakin asioissa ja ehkäpä pätevä joissakin. Aloittelijamaista oli välimerkkien turha siis liiallinen käyttö. Tämän asian […]
Silkkiuikku silkkiasu valkoinen on sillä masu. Poskihapsut oikein somat silkkiuikun ikiomat. Silkkiuikku silkkipuku silkkiä koko uikun suku. Suomessa monta on näitä silkkiuikkuja silkkipäitä. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli II Lapasorsa laatunokka]
Purotaimen purossa ui aivan veden pinnalla. Toinen taimen, tammukkanainen ui vierellä tän rinnalla. Purotaimen purossa eteenpäin vain ui. Ehkäpä taimen, tammukkanainen tähän kalaan rakastui. -Tuomas Väätäinen- [Suomen runokalat]
Minua niin naurattaa hevosta kun kaurattaa. Kaurat ovat hyviä niissä kun on jyviä. Söisin varmaan itsekin hevonen jos olisin. Vaan taitaisivat virnuilla jos alkaisin nyt hirnuilla. -Tuomas Väätäinen- [Maatilan eläimiä]
Kanadanhanhi Suomessa onpa kumma juttu. Eikös näille linnuille ole Kanadakin tuttu? Kanadanhanhi Suomessa kai asustella saa. Silloin Suomi hanhille on myös isänmaa. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli IV Teeri lyyrapyrstö]
Oli metsässä eräs kettu jolle maistui lettu. Ja letun päälle keräsi mustikoita kierteli kankaita ja rahkasoita. Ne suurta olivat herkkua pyysi kettu joskus myös serkkua. Mukaan syömään mustikoita ja lettuja olivat silloin onnellisia kettuja. Mutta tämä kettu oikea oli mustikkakettu sillä herkkuruokana oli mustikkalettu. -Tuomas Väätäinen- [Naurulokin runosulka]
Räkättirastas sanoi nam ja nappasi suuhunsa mansikan. Sitä syödä maiskutteli herkkusuuna herkutteli. Otti sitten vielä toisen mansikan aivan samanmoisen. Kunnes lensi räkättäen pois siitä sen nimi tulla vois. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli III Varis vanha vaakku]
Heinäsirkan sirinä kauniisti soi. Heinäsirkka puolisolleen sillä sanoo moi. Metsäisellä niityllä heinäsirkka on. Tämä sirkka soittaa luona lempiheinikon. -Tuomas Väätäinen- [Hurmaava hepokatti]
Viisas viirupöllö asuu pesässä. Neuvoja se jakelee kerran kesässä. Viisas viirupöllö sanoo kerran huu. Tiedan ma, suurinta on rakkaus eikä muu. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli VI Tuulihaukka lekuttelee]
Sudenkorento suurenmoinen metsälammen päällä. Lentää siivin säihkyvin ihanalla säällä. Sudenkorento suurenmoinen viettää onnen aikaa. Ilmassa saa se kokea suurta lentämisen taikaa. -Tuomas Väätäinen- [Hurmaava hepokatti]
Sepelkyyhky metsässä huutaa huhuilee. Puolisolleen tämä kyyhky puhuu puhuilee. Sepelkyyhky metsässä asua myös saa. Kyyhky osaa kuherrella sekä rakastaa. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli IV Teeri lyyrapyrstö]
Tässä vaiheessa lastenrunoblogissa on kirjoitetun tarinan vuoro. Aiemmat tähän blogiin laitetut jutut ovat olleet lastenrunoja ja blogissa on ollut jouluisen ja talvisen ajankohdan vuoksi lähinnä runoja, joissa ovat olleet juuri nämä asiat esillä. Nyt kevään koittaessa runojen aiheetkin muuttuvat kun lumia ei paljoakaan näy enää maastossa. Olisikohan blogissa tähän mennessä kuitenkaan ihan Mualiman parraat runot […]
Isokäpylintu iso käpy suussa. Istuu männyn oksalla korpimetsäpuussa. Isokäpylintu ristikkäin on nokka. Maistuu iso käpy havupuiden rokka. -Tuomas Väätäinen- [Satumainen satakieli III Varis vanha vaakku]
