Diplomi-insinööristä korppimetsän lastenrunoilijaksi

Muisteloni varhaisimmat asiat ovat Nurmeksesta, muutaman vuoden ikäisenä taaperona. Sisarusteni kanssa mielellään asetuimme ison pehmoeläimen äärelle idyllisen paritalon huoneen lattialla. Olin Savossa kuitenkin syntynyt vaikkakin muutaman viikon vaan kerinnyt asua kanssa vanhempien ja velun. Ja Pohjois-Karjalan Nurmeksessa ollessamme meillä oli perheessämme jo sikso. Ja meillä oli lastenkaitsijana apuna myös mukava hoitomummeli.

Rasiahosta on jäänyt itseasiassa enemmän muistikuvia mieleen. Rasiaho oli meidän perheen valkoinen lomamökki muine vanhoine rakennuksineen ja niittyineen erään Pohjois-Karjalan vaaran päällä Kuohatin kupeessa. Kuohatin vesi näkyi kauniina Ladan takapenkkiläiselle ja rantalehdossa oli jopa kiiltomatoja.

Hupsista kuinka aika kuluu. Sitten jo asuttiin Oulussa ja mie olin pian ekalla luokalla koulussa. En tosin muista että mie ja sie olisivat tarttuneet karjalasta sanavarastooni. Niin kuin koulukaverini mainitsi tokalla luokalla jo asuessamme Pohjois-Savossa, Toivalassa. Joten Oulun seudun murretta oli tarttunut tämän lapsuudenperheen mukana vaeltajan matkaan. Oulussa asuttiin rivitalossa. Koulussa oli kevätnäytelmä ja oppilaat osallistuivat myös; olin pukeutunut laatikkoon jossa oli kirjain. En enää muista mikä oli koko sana tai lause. Tassuteltiin estraadin poikki vaan. Ja muistan laulun joka laulettiin: ”vuokko kaino kuvussaan avaa silmät unestaan…”

Toivalassa harrastin jalkapalloa, meillä oli aivan joukkuekin KuPS:n Majavat. Ja kahtena peräkkäisenä vuonna olimme liigassa jossa oli mm. Oravat ja Sudet. Maalejakin onnistuin muutamia saamaan näissä liigoissa. Omakotitalomme pihoilla oikein hyvä lapsen oli leikkiä sisarusten ja naapureiden lapsien kanssa. Sitten oli myös toinen kaveripiiri (ei samaan aikaan kuitenkaan) joka oli aikuismaisempi. Emme olleet myöskään symppiksiä moneen vuoteen kunnes seiskalla tietoisesti lopetin pötkylät ja aloin nörtimmäksi koulunkäynniltäni. Taustalla oli myös edellisinä vuosina muutama läträämiskokeilu mutta jäivät vain kokeiluiksi tällöin.

Koulun loma alkoi ja lapsuudenperheen kanssa seuraavaan syksyyn mennessä, kasille, muutimme Ylä-Savoon kotikaupunkiini Iisalameen.

Minulla oli jo aikaisemmin hyviä kokemuksia Iisalmesta sillä olimme käyneet täällä pari kertaa viihtyisässä ranskalais- ja hampuripaikassa. Siis ainakin oli lapselle tällaista vaikka oli kai jokin tavallinen ”limonaadila”. Kasilla ja ysillä tunnollisesti kävin koulua mutta oli koulunkäynnissä omat hankaluutensa myös. Onneksi vain muutamina tunteina viikossa tälleen. Lukiossa olikin sitten jo mahtavan vapaata. Koko lukion opiskelin edelleen tunnollisesti vaikkakin havahduin tokalla vieraissa kielissä. Ja aloin opettelemaan paljon enemmän englantia ruotsin jäädessä vähemmälle, kun aiemmin oli ollut toisin päin. Sillä jostakin syystä jotakuinkin kaikki ruotsin opettajat olivat olleet vaativia ja englannin ei niin vaativia. Kirjoituksiin satsasin eniten matematiikkaan ja kirjoitinkin laudaturin koulun parhaalla pistemäärällä ja sain stipendin. Reaali M, englanti M, äidinkieli M, ruotsi C

Ysillä aloin keväällä Iisalmen kavereiden, jotka olivat pääasiassa olleet samalla luokalla Iisalmessa kasilla ja ysillä. Niin aloin käydä viihteellä. PK-hallilla käytiin perjantaisin melkein koko lukioaika. Soitti usein jokin bändi tai oli vaan disko. Mutten niin tiennyt bändeistä vaan pääasia oli että pääsi rilluttelemaan ja voimajuoma oli kuvioissa mukana ja tällöin oli toinenkin pahe käytössä muttei niinkään tai ollenkaan arkena.

Poikavaltaisella luokallamme osallistuttiin puulaakisarjoihin. Joukkueemme nimi oli Valiot. Kaukalopalloa pelattiin parinakin talvena ilman menestystä. Oisko ensimmäisenä vuonna saatu vain yksi tasuri (vai oliko jopa muutama)? Ja tokana kautena menestys tais jäädä vieläkin laihemmaksi. En saanut itse ollenkaan maalia sillä olin joukkueessa enemmän puolustavassa roolissa, mutta kerran onnistuin ihmevedossa noin siniviivalta. Oranssinpunainen kaukalopallo osui ylärimaan ja pomppasi maaliviivalle ja siitä pois. Ensin erotuomari levitti kätensä mutta kun ulkopuoliset katsojat kai ihastuksissaan huusivat että kävi maalissa niin maali hyväksyttiin. Yksi tai kaksi joukkuetoveria minulle tosin sanoivat jälkikäteen että ei käynyt maalissa.

Jalkapallopuulaakissa Valiot menestyivät vähän paremmin. Ja yhden maalin sain. Joku meistä sai pallon maalin ylärimaan, siihen jäi pomppimaan maaliviivalle ja olin vähän etäällä mutta lähdin täysillä nopeasti juoksemaan ja juuri sain liukuen kurottamalla pallon maaliin kun toisesta joukkueesta/ja muistelen että myös omasta joukkueesta taisi parikin futaajaa osua – nilkkaani. Ei kuitenkaan liikaa häirinnyt onnistumisen iloani.

Lukion jälkeen suoraan Tampereen teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan. Miksi Tampereelle asti. Oltiin käyty mm. kevareilla Tampereella. Ja tykästyin kaupunkiin ja olin kiinnostunut luonnontieteistä. Kävin pääsykokeissa ja sisään kouluun pääsin. Ensimmäinen luentosalikerta oli todella tärkeä. Muodostettiin tutor-ryhmät joista omista ryhmäläisistä muodostui Tampereen kavereita. Vaikka voimajuoma kuului myös kaveripiiriini, olimme kuitenkin särmiä opiskelijoita.

Sitten oli ekan opiskeluvuoden jälkeen pakollinen välivuosi ja seuraavana vuonna taas opiskelemaan. Ja talviloma Savossa jolloin rupesin seurustelemaan. Sujuihan tuota vähän yli puoli vuotta pääasiassa etäsuhde. No toi kariutui omasta mokailusta joten ei tästä sen enempää. Olihan toi silloin iso juttu.

Opinnot jatkuivat ja kavereiden kanssa vietin usein myös opiskelijaelämää. Löysin opintojen aikana tunnetusta teknologiafirmasta työpaikan jossa koin kuitenkin vaikeita hetkiä. Muutoinkin oli kasautunut ongelmia: oli univaikeuksia ja voimajuoma aiheutti silloin tällöin huonompia aamuja kuin koskaan. Ja töissä piti olla voinnissa vaikka oli kuitenkin tällaisia heikkoja päiviä ja vielä sai kuulla rivien välistä jatkuvasti. Olin jo henkisesti niin ehkä puolen vuoden aikana että koin etten ole läsnä kavereiden seurassa ketä näki harvakseltaan. Olin alkanut mietiskellä asioita. Mietin paljon. Löysin vaikeuksille selityksiä että mistä mikin johtui ja kun tajusin asioita niin tajunta ja mieli alkoivat eheytymään. Olen käyttänyt aikoinaan fraasia: filosofoin itseni terveeksi vai oliko filosofoin itseni vapaaksi. Olin myös laittanut paperille ylös terveysongelmia ja kipuja yms. ja tämä auttoi tässä filosofoinnissa. Olin tyytyväinen kun olin päässyt mielen sumentumisesta eheäksi. Ja aloin pärjäämään paremmin. Mutta sitten olikin niin että status piti olla kuitenkin lääkkeet ym. mitä tällaiseen kuuluu. Joo’o. Niinpä.

Käskettiin olemaan käyttämättä nautintoaineita. Vuoden olinkin mutta sitten olikin jo todella addiktoitunutta. Valmistuin kuitenkin diplomi-insinööriksi. Muutin pääkaupunkiseudulle. Opiskelin vuoden Laajasalon kristillisessä opistossa Seurakunnallisella linjalla. (jotakuinkin tänne asti kuitenkin oli puhdasta vaellusta) Ja taas töihin teknologiafirmaan ohjelmistosuunnittelijaksi. Kehityin ammatillisesti ja tiimityöskentelyssä sillä pääsin oikeastaan gurun asemaan työssäni, ohjelmistot jotka itse lähes valmiista pohjasta jatkokehitin ja rakensin täysin automaattisen ohjelmallisen testipenkin ohjelmiston ympärille.

Lääkestatus ym. kuitenkin varjosti paljonkin elämää ja kakkospahe oli addiktoitunutta ja voimaliemi sai jo yliotteen välillä puoleksi vuodeksi niin että joka päivä ja töitten jälkeen. Ajattelin että Ylläpitäjät ottaa vekka enimmät addiktiot tästä ja niin kävikin. Tietoisesti pyrin koko ajan lopettamaan voimajuomat ja kiersin kaukaa myös voimajuomapaikat. Ja myös symppikseen itseäni. Molemmissa onnistuin koulutusta vastaavan ns. tärkeimmän työuran jälkeen Pohjois-Savoon muutettuani vuoden kuluessa muuttamisesta. Sosiaalinen riippuvuus etenkin oli aikaisemmin vielä aiheuttanut retkahtamisia.

Ja pääsin viimein siis muuttamaan koto-Savon seudulle Tampereen opintojen ja pääkaupunkiseudun työskentelyn yhteensä noin 12-13 vuoden jälkeen. Työpaikka kuitenkin oli edelleen. Ja tosiaankin sitkeä yrittäminen kun onnistui nautintoaineiden nollalinjaksi niin absolutismia niissä oli nyt paljon motivoidumpi noudattaa kun nämä oli kantapään kautta oppinut siis tajunnut noiden huonot puolet ettei ollenkaan halua moisia ja välttää tietoisesti tilanteita missä noita käytetään.

Kulkiessani pitkin Savon teitä oli huippuhyvät fiilikset ja iloitsi vuan syystä että oli kotiseudulla savon murre huomioiden ja savon murretta erityisesti arvostaen. Ja on iloinnut kotiseudusta tuosta lähtien jota ilman tuota opiskelu- ja työrupeamaa muualla ei ehkä niin paljoa osaisi arvostaa.

Tärkeänä apuna muutossa Savoon oli vanhemmat jotka asuivat vielä edelleen Iisalmessa. Iisalmen lapsuudenkoti olikin tukikohtani jossa kuitenkin kaikki lomat viikonloput huomasin viihtyväni. Kuopio oli kyllä myös kotoseutua murteen osalta. Ja olj minulla jo tällöin tärkeänä muutamia vanhoja hyviä kavereitakin Iisalmessa.

Savon seudulle muutettuani olin aloittanut uuden harrastuksen. Lastenkirjallisuuden väsäilyt. Ja eipä silloin olisi uskonut mitä jo on saavuttanut melkein 17 vuoden jälkeen nollasta tekeleestä aloittaessa: yli 1000 kpl lastenrunoja, 34 kpl erilaisia lastenkirjoja, joista melkein kaikki lastenrunokirjoja, joukossa myös muutama lorukirja, 1 kpl lastensatukirja, 1 kpl runollinen lastensaturomaani ja 1 kpl lasten vitsikirja. Siis voisiko sanoa että ei se laatu vaan määrä. ;-) Mutta sanon kuitenkin että laatu! Sillä minulla kriteerinä on (lasten)kirjaa kirjoittaessani ja viimeistellessäni riittävän täydellinen lastenkirja jota ei tarvitsis yhtään välttämättä korjata/hioa enää paremmaksi. Jopa välimerkit että olisivat täysin Ookoot (vaikkeivat välttämättä tarvitse olla heti täpötäydellisimmillään sillä useammalla tavalla välimerkit voivat olla hyvät). Ja lastenkirjojen muutkin asiat l. esim. formaatit olisi myös hyvä olla niin ettei olis korjattavaa vaikka ylivoimaisesti tärkeimpänä lastenrunoissa on teksti siis kirjaimet.

Minun on ollut mahdollista hioa jo julkaistut, aluksi keskeneräiset, lastenkirjat (jotka aina julkaisuhetkellä ovat vaikuttaneet ettei ole korjattavaa) paremmiksi uusiksi versioiksi kirjojen valmistajalle. Nämä ovat kuitenkin itsejulkaisuja joissa kirjailijalla on valta päättää omista julkaistuista teoksista että lähettääkö korjauspainoksia. Ja omalla kirjojen valmistajalla tällainen on ollut mahdollista. Mielestäni tällainen korjausmahdollisuus pitäisi olla kaikkien kirjojen kohdalla kirjajulkaisuyhtiöstä riippumatta.

Runoilutaitoni on kehittynyt vuosien varrella niin että hiffasi väsätyistä lastenrunoista huonoja kohtia joita ei ollut aikaisemmin huomannut ja saattoi hiffata jonkin uuden asian jota lastenrunoissa pystyi parantamaan. On vaan pitänyt lukea tekeleitä siis etenkin lastenrunoja monia kertoja. Ja taas kunnes riittävän pätevyystason saavutettuaan voi jo aikavarmasti todeta että jokin lastenruno on valmis.

Vai mitä mieltä on mukava, Kaenuuta arvostava, rakas savolainen vaimoni ;)

Korppi korkealla

Tänään bongasin korpin
korppikotka korpin.
Lensi korkealla
taivaan kannen alla.

Ensin kuulin pari pehmeää kvraata
yläpuoleltani Savonmaata.
Korppi korkealla kiiti
ja minä sanoin kiitti.

Hattarapilvessä nätti pilvenhäivä
tänään oli Maailman runouden päivä.
Ja tänään bongasin korpin
korppikotka korpin!

Kommentit

  • Arja Hakala

    Myönteinen kerronta oma elämäkerrasta varhaislapsuuden ajoista tähän päivään.

    Vertaillessa diplomi-insinöörin ja lastenrunokirjailijan eroa niin ehdottomasti olette tehnyt oikean valinnan.

    Menestystä jatkossakin.

    Ihanaa, että saamme lukea runoblogianne.

  • Tuomas Väätäinen

    Kiitos. Ilo on myös lukea teidän kommentteja täältä blogeista. Lastenrunoilijaksi siirtyminen oli aikoinaan kuitenkin luonteva jatko sillä koulutusalassa olis ollut ehkä muutenkin pitkä tauko jos ne työt edes olisivat jatkuneet täällä. Onhan tämä ala antoisa kun kirjoitelmista onnistunee konkreettisia, abstrakteja tekeleitä.

Jätä kommentti

*