Taasen aattelin kirjoittaa lastenrunoblogiin jotain juttua runojen lomaan. Olen muutaman kerran jossain netissä tai lehdessä kertonut lastenrunojen tekemisestä ja miten aloin kirjoittaa näitä. Nyt vähän tarkemmin tästä aiheesta…

Aloitin siis tämän kirjailijan harrastukseni joulun tienoilla 2004 ja olin vähän noviisi joissakin asioissa ja ehkäpä pätevä joissakin. Aloittelijamaista oli välimerkkien turha siis liiallinen käyttö. Tämän asian korjasin jossain vaiheessa. Tärkeämpää oli kuitenkin saada hyviä runoja tehtyä ja tässä mielestäni onnistuin aivan ookoo tai jopa rohkeammin sanottuna hyvin. Tässä on kuitenkin ollut ratkaisevana tekijänä ns. suunnittelu- ja runojentekemisapu. Kuitenkin oma persoona ja osaaminen ovat varmaankin vaikuttaneet, että minkälaisia runoja saa aikaan ja mistä aiheista ja ennen kaikkea miten viimeisteltyjä runot ovat olleet.

Kirjoittaessani lastenrunoja tai lastensatuja monasti inspiraatiohetkinä ja -päivinä ja -viikkoina oli muutamia periaatteita, jotka nyt tarkasteltuina ovat olleet todella arvokkaita: Itsekin kasvisruokailijana olen kirjoittanut eläimet myöskin rouskuttelemaan kasviksia, marjoja jne. Olen paljon tehnyt lintuja ja eläimiä ja näiden ”elämää” kuvailevia lastenrunoja ja olen jonkin verran onnistunut saamaan rustailuvaiheessa mukaan tarunhohtoisuutta ja eläinten yllättävääkin kaveruutta, vaikka suurin osa runoistani kuitenkin käsittelee yhtä lajia kerrallaan. Ja suunnitellut ja rakentanut olen lastenrunojani hyvin vähän. Vielä melkeinpä tietämättäni taikka myös usein tietoisesti olen käyttänyt riimittelyjen lisäksi samalla alkukirjaimella alkavia sanoja runosäkeissä, usein peräkkäisissä sanoissa. Tämä on tehostekeino ja kuulostaa runoa luettaessa kivalta.

Myöhemmin olen korjaillut ja viilaillut tuotoksiani että eivät ne kaikki olekaan olleet heti täysin valmiita vaikka ovat ensin ja pitempäänkin vaikuttaneet tältä, kun ovat olleet muuten sujuvia. Suurin osa on kuitenkin onnistunut kerralla mikä on ollut huippuhyvä juttu!