Näkemyksiäni lastenrunojen hyvyydestä

Olen lukenut enimmäkseen 2000-luvun lastenrunokirjoja ja mielestäni näistä löytyy paljon hyviä lastenrunoja ja -kirjojakin on ilmestynyt kiitettävästi. Olen myös kiinnittänyt huomiota koko kirjan luettavuuteen ja hyvyyteen ja ns. täyvellisiä taikka lähes täyvvellisiä kirjoja on vain muutamia. (Nyt annan olla tästä tilastosta poikessa 25 lastenruno-/lorukirjaani, joista olen useaan kertaan julkaissut korjattuja painoksia, pitäisi oikeastaan puhua versioista, ja jotka olen saanut niin valmiiksi että olen kaikkiin näihin jo tyytyväinen. Siis voisiko sanoa että sekundaa lähdin työstämään niin priimaa pukkas valmistumaan! “Mualiman parraalla” -blogistatuksella tälleen vaatimattomasti nyt kirjoitan.)

Parempi keskittyä yleisesti lastenrunokirjoissa nyt hyviin asioihin ja antaa huonot taikka sanoisko korjausta vaativat runot ym. asiat vähemmälle pohdiskelulle. Sillä onhan yksittäinen lastenruno jossain kirjassa jo irrallinen taideteos sinänsä. Siksipä ei pitäisi niinkään keskittyä moittimaan huonohkoja “taide”runoja vaan sivuuttaa nämä kohteliaasti ja ihastelemaan hyviä lastenrunoja. Ymmärrän toki että lukijaa saattaa ärsyttää kun esim. lastenrunokirjassa saattaa olla tuota sekundaa seassa. Ja varmaan perfektionisteja ärsyttää jo esim. yksikin väärä pilkku jossain runotekstissä. Kuulun tähän ryhmään vaikka ymmärrän myös vajavuutta ja epätäyrellistä.

Olen lukenut myös jonkin verran vanhempia siis ennen 2000-lukua julkaistuja lastenrunokirjoja ja kiinnostavia lastenrunoja näistä löytyy jo harvemmin. Vaikka onhan huippuhyviäkin aiempia lastenrunokirjoja kuitenkin useita. Onhan paljon henkilöitä tietty kyselypalstoilla joille jokin lapsuudesta tuttu lastenruno on jäänyt tärkeänä muistikuviin. Pitää antaa arvo näille nostalgisuuksille, vaikka jokin tällainen lastenruno ei ehkä itteni mielestä niin hyvä oliskaan.

Pitää olla kiitollinen että on ilmestynyt kuitenkin paljon hyviä lastenrunoja varsinkin 2000-luvulla. Tämä lastenrunomaailma on täten rikkaampi. Ja mikäs tän hienompaa.

Vielä maininta lastenlorukirjoista. Hyviä tällaisia kirjoja olen lukenut muutamia, siis edes osittain hyviä kirjoja, muttei niin kovin paljoa kuitenkaan näitä edes ole markkinoilla. Itte olen julkaissut kaksi lastenlorukirjaa (toisessa näistä on myös lastenrunoja). Mainitsen myös että moni nimessään “loruja”-kirja on oikeasti lastenrunokirja.

Loppukaneettina uusi lastenloru:

Pumpulipallo
sammakko
räpyläjalat
vesilammikko.

Untuvahöyhen
laululintu
mieronköyhen
taulutintu.

Loru puutaheinää
toru nuutaseinää
poru muutakeinää
koru smaragdikoru!

Loru fantastinen loru!

Jätä kommentti

*