Rimmaavia rakkausrunoja

Tämän tekstin aluksi täytyy mainita että tässä kirjoituksessani ei ole otsikon mukaisesti runoja eikä myöskään rakkausloruja, vaikka mukavaa lukijan varmaan olisi tällaisia lukea, jos vaan olisivat tarpeeksi hyviä! Viittaankin tämän jutun otsikollani muutamiin edellisiin tässä lastenrunoblogissa löytyviin lastenrunoihin, jotka sattuivat tällä kertaa olemaan tavallista hempeämpiä. Mikäs tässä mukavaahan tällaisiakin romanttisia vaikkapa tyttö- ja poikaoravan teinijutturunoja on lukea, nämähän hempeät runot jos vaan onnistuvat huipusti ovat kaikista parhaita! Muutoin yleensä varmaan on turvallisempaa runoilla tavallisemmista aiheista kun niiden ei tarvitse olla kaikkien unelmalaatua että kehtaa edes lukea.
Vieläkö haluatte kuunnella juttua tämänkertaisessa tekstissä romantiikasta. Varmaan jokunen kätönen voisi viitatakin, mutta pitää ottaa huomioon että tämä on lastenrunoblogi ja onko ystävänpäiväjuttua ollut jo liikaakin viime julkaistuissa jutuissa. Kun blogin nimi on Mualiman parraat lastenrunot kuitenkin. Jännä juttu että en ole edes aatellut että nämä oikeasti Mualiman parraita lastenrunoja olisivat. Kun aatoksissa on että nämä ovat kyllä aivan ookoo ja jopa hyviäkin lastenrunoja, mutta jossain päin mualimoo on varmasti parempiakin ja paljon parempiakin lastenrunokokoelmia. Mutta olkoonsa nämä tähän asti tällaisia kunnes toisin todistetaan taikka kunnes ilmenee parempia lastenrunoja jossakin blogissa/muussa kokoelmassa/kirjassa. Jokin tällainen parempi kokoelma voisi olla nimeltään vaikkapa Tarulintu taivaalla. (Aivan hatusta vaan nostin tämän nimijutun.)
Niin mutta pitäisikö vähän vielä kirjoittaa kuitenkin tämän blogijutun otsikon mukaisesta aiheesta. Vaikka jokin rimmaava lastenruno tähän kirjoitukseen. Vaikkapa tällainen:

Tyttölammas ja Villa

Vuoheen ihastui tyttölammas
kun täl ol’ niin nätti etuhammas.
Mutta sitten näkikin metsäkauriin
joka maiskutteli metsänauriin.
Ja oli pihkassa!
Sillä tyttölammas nojasi mäntypuuhun.
Ja nyt runon lukija huokaa
sillä lampaan mielestä
nämä eläimet olivat vain silmänruokaa.
Oikeasti ihastus oli uroslammas Villa
ja kohtapa häitä juhlistettiin ihanasti navettatanssilla!

PS. Enpä arvannut että runon olisin lonkalta kirjoittanut, siksi alkutekstin maininta. Nyt ompi jo parempaa tietoa tästä blogitekstin sisällöstä kun kirjoitukseni on edennyt jo pisteeseen. – iin päälle?

Jätä kommentti

*