Tässä vaiheessa lastenrunoblogissa on kirjoitetun tarinan vuoro. Aiemmat tähän blogiin laitetut jutut ovat olleet lastenrunoja ja blogissa on ollut jouluisen ja talvisen ajankohdan vuoksi lähinnä runoja, joissa ovat olleet juuri nämä asiat esillä. Nyt kevään koittaessa runojen aiheetkin muuttuvat kun lumia ei paljoakaan näy enää maastossa.

Olisikohan blogissa tähän mennessä kuitenkaan ihan Mualiman parraat runot olleet. Voi olla että vaikkapa Kirsi Kunnakselta olisi löytynyt vieläkin paremmat lastenrunot tämmöiseen blogiin. Tosin savolainen blogin nimi kun on, niin kaikkea ei välttämättä pidä ottaa ihan suoraviivaisesti ja sanatarkasti. Ehkäpä nämä sitten ovat olleet vain Iisalmessa tämän korttelin parraat lastenrunot. Tästä kerron yhden kuulemani tarinan: Kolme mehukauppiasta olivat samalla kadulla myymässä mehua, ensimmäinen mainosti ”kaupungin parasta mehua”, toinen taas ilmoitti ”maailman parasta mehua” ja kolmannen mainoslause oli ”tämän kadun parasta mehua”. Että tämmöinen tarina siis tähän kohtaan tekstiä, tuosta korttelista tämä tarina varmaan oli mielessä jostakin syystä.

Vielä yksi oma mietintä lastenrunoissa paljon käytettyjen riimien merkityksestä ja tärkeydestä: Tiedättekö, miksi Eino Leino on ehkäpä tunnetuin suomalainen runoilija? Vastaus: Siksi kun hänellä on niin hieno ja rimmaava tuo nimi Eino Leino. Jos olisi tunnettu nimeltään vaikkapa Einar Lönnbohm niin lieneekö olisi noussut läheskään siihen asemaan kuin hän Suomessa oikein on. Tästä näemme loppusointujen merkityksen Suomessa ja varmaankin myös koko maailmassa! Onko tähän enää muuta lisättävää kuin että rimmaukset ovat kyllä tärkeitä. Varsinkin jos niitä käyttää, silloinhan runo jo hyvältä näyttää. Ja vielä tämä kolmas riimi lukunautinnon ihanasti täyttää!

Ps. Kyllähän Eino Leino toki ehkä muuuutaman hyvän oodin eli runonkin on aikaansaanut ;-)