Runopöllö huhuilee

Ja tämä pöllö riimejä juttuun puhuilee. Siis kirjoittaa, tarkemmin näpyttelee iPadillä. Ja rimmauksen vuoksi vain tuon riimin tuohon laitoin. Mitä toisinaan parjataan että runokieltä ilman mieltä.

Asiaan – vässäelinpä tuas yhden lastenrunokirjan jo valtavan (eräs kaveri kuvaili määrää sanalla valtava) lastenkirjatekeleeni joukkoon. 33 kpl siis jo yhteensä. Mutta ei se määrä vaan laatu – runothan on lahjaksi saatu. Oikeastaan taikakynällä ruapusteltu. Nyt täytyy tunnustaa kyllä tämä asia: ei minulla mitään taikakynää ole – konkreettisesti (jonka jo ehkä jotkut tarkkaavaiset lukijat huomasivatkin), iPadillähän minä… pääasiassa tekstini väsäelen.

Jepardi, uuden lastenkirjan nimi on RUNOPÖLLÖ – lastenriimejä. Nyt kyllä laitan tähän yhden esimerkkirunon tai siis tähän blogiin niin kuin oikeastaan olen jo laittanut, montakin. Pitäisi löytyä iisisti tästä SAVOBlogien Mualiman parraista lastenrunoista kun lukee täältä uusimpia julkaisuja.

Vaikkakin Runopöllö-kirja ei aivan ekalla julkaisuyrittämällä luonnistunut. Kun viikon sisään julkaisin muutaman uuden korjauspainoksen. Kolmas kerta toden sanoi, luulisin. Kaikista kirjoistani olen julkaissut vuosien varrella uusia painoksia paitsi Töpökatin joulu – lastenrunokirjasta. Mutta aekoo riittää niin vielähän tuostakin on mahdollista julkaista uusi korjattu painos.. vai tarvitseeko kuitenkaan?

Kaikki lastenkirjat jotka olen julkaissut ovat kyllä stilisoituja aivan huippuunsa. Siis uusimmat versiot/julkaisut tietty. Olen lastenrunokirjoissa pitänyt rajana että aivan ”vähäisetkin” välimerkkiasiat ovat runoissa kunnossa. Takakannen tekstissä tosin jos on jokin esim. ylimääräinen pilkku niin en ole tän takia uutta painosta lähettänyt. Niin, kaikki nämä lastenkirjat mielestäni ovat nykyään priimaa sillä olen korjaillut siis vähäisetkin asiat. Perfektionismia omille tekeleilleni siis. Joku luultavasti sanoisi että siittä viis 😊

Jätä kommentti

*